Venäläiset surevat kuoroaan – "Venäjän käyntikortti" jatkoi Puna-armeijan kuoron perinteitä

Mustallamerellä Venäjällä joulupäivän aamuna tapahtuneessa lento-onnettomuudessa kuoli 92 ihmistä, joista 64 tunnetun Aleksandrovin sotilaallisen laulu- ja tanssiyhtyeen taiteilijoita. Kuoro on entisen Puna-armeijan kuoron perinteen jatkaja.

Kuoro oli matkalla Syyriaan esiintymään venäläisille sotilaille.

Onnettomuudessa kuoli melkein koko miesten kuoro, joka on ollut yhtyeen iskuvoima. Myös yhtyeen taiteellinen johtaja Valeri Halilov menehtyi.

Kuoron menetys on venäläisille suuri murhe. Venäläiset eivät menettäneet vain laulu- ja tanssiyhtyeen vaan ainutlaatuisen luovan kollektiivin, Venäjän käyntikortin.

”Meillä on Gagarin, Kalašnikov-konepistooli ja Aleksandrovin laulu- ja tanssiyhtye”, venäläisillä on tapana kehuskella.

Yhtye on perustettu vuonna 1928. Aleksander Aleksandrov (1883–1946), jonka mukaan sotilasyhtye on nimetty, oli alun perin kirkon kuoronjohtaja.

Aleksandrov oli monilahjakkuus. Hän opetti yhtä aikaa Moskovan konservatoriossa kuorolaulua, sävelsi musiikkia ja johti orkesteria.

Vuonna 1928 Aleksandrov päätti perustaa oman mieskuoron. Aluksi kuorossa oli vain kahdeksan laulajaa, kaksi tanssijaa ja yksi hanuristi.

Aleksandrov kutsui kuoroonsa kirkkokuoroista parhaimpia laulajia. Valinta oli merkittävä, koska Venäjällä kirkot oli suljettu kaikkialla. Useat kirkkojen laulajat jäivät työttömäksi.

Pääsy sotilasyhtyeeksi auttoi. Aleksandrov järjesti konsertin, jossa oli mukana Puna-armeijan päällystö. Armeijan poliittinen hallinto antoi suuren arvon yhtyeen esitykselle, tietysti Stalinin suostumuksella.

Aleksandroville ehdotettiin yhtyeensä laajentamista, mutta vain armeijan artisteilla. Aleksandrovin kollektiivi kasvoi 300 taiteilijaan.

Joulukuun tragediaan asti kollektiivissa on ollut 186 taiteilijaa, kuoron lisäksi 36 soittajaa ja 35 tanssijaa. Katastrofin jälkeen elossa on lähes vain muusikoita, yksi pääsolisti ja yksi laulaja, jotka eri syistä eivät lähteneet Syyriaan.

Aleksandrov on tunnettu myös siitä, että hän sävelsi vuonna 1943 valtion hymnin. Sama melodia on vuodesta 2000 ollut nyky-Venäjän valtionhymni.

Aleksandrovin kuoleman jälkeen yhtyeen johtajana oli vuoteen 1986 asti hänen poikansa Boris. Toinen poika Vladimir johti orkesteria. Pojan pojat Juri ja Oleg ovat niinikään työskennelleet yhtyeessä.

Yhtye on saanut erilaisia palkintoja ja kunnianimiä. Vuonna 1978 50-vuotiaasta kollektiivista tuli akateeminen sotilasyhtye.

Yhtyeen pääkuuntelijat ovat sotilaita. Kollektiivi on usein nähty vieras sotilaskunnissa.

Kuoro esiintyy aina siellä, missä Venäjän sotilaat taistelevat. Yhtye on ollut Afganistanissa, Jugoslaviassa, Tadzikistanissa ja vieraillut 70 eri maassa. Vuonna 2004 yhtyeellä oli erikoiskonsertti Vatikaanissa ja vähän myöhemmin se esiintyi NATO:n pääesikunnassa.

Yhtyeen ohjelmistossa on yli kaksi tuhatta kansan- ja sotilaslaulua ja mukana jopa pop-musiikin mestariteoksia maailömalta.

Aleksandrovin yhtyeen esimerkin mukaan ympäri Venäjää perustetaan sotilaallisia laulu- ja tanssi-yhtyeitä.

Mutta mikä on Aleksandrovin tuleva kohtalo?

Sotaministerin ja kulttuuriministerin mukaan Aleksandrovin yhtyeen elämän pitää jatkua, vaikka ainutlaatuisen kollektiivin elvyttäminen entiselle tasolle on hyvin vaikeaa.