Vauvakadon jäljillä – Professori Heikki Hiilamon mukaan lapsista puhutaan taakkoina, ei iloina
Syntyvyys on laskenut Suomessa ennätyksellisen alas.
Vuonna 2019 maassamme syntyi vain 45 613 lasta ja kokonaishedelmällisyysluku naista kohti oli 1,35. Viime vuonna luku nousi 1,37:ään, mutta oli edelleen historiallisen alhainen.
Syyt vauvakatoon ovat tutkijoillekin hämärän peitossa. Vuonna 2008 alkaneesta talouskriisistä on selvitty varsin hyvin, joten monet odottelivat päinvastoin vauvabuumia.
Mitä oikein tapahtui, miettii professori Heikki Hiilamo huhtikuussa ilmestyneessä kirjassaan Syntymättömät lapset.
Suomen johtaviin sosiaalipolitiikan tutkijoihin kuuluva Hiilamo, itse viiden lapsen isä ja kahden isoisä, on ollut kiinnostunut syntyvyydestä sekä henkilökohtaisessa että tieteellisessä mielessä jo pitkään. Aiheesta tuli ajankohtainen 2010-luvun lopulla, kun tutkijat havahtuivat siihen, että suomalaisnaiset saavat yhä vähemmän lapsia.
Syntyvyys on kohdannut kaksi laskukautta aiemminkin, 1900-luvun alussa sekä 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Hiilamon mukaan on vielä aikaista rinnastaa uutta laskukautta niihin, mutta kyseessä on joka tapauksessa merkittävä ilmiö.
– Aikaisemmin näin alhaisia syntyvyyslukuja on havaittu liikakansoituksesta kärsivissä rikkaissa maissa, esimerkiksi Japanissa ja Etelä-Koreassa, sekä romahduksen kokeneissa yhteiskunnissa – esimerkiksi Itä-Euroopan valtioissa kommunismin luhistumisen jälkeen.
Syntyvyyden lasku koskee Suomessa lähes koko maata ja kaikkia ikä- ja koulutusryhmiä. Erityisen huolestuttavana Hiilamo pitää sitä, että lapsettomuus on alkanut yleistyä pienituloisten ja vähän koulutettujen naisten keskuudessa.

Suomen johtaviin sosiaalipolitiikan tutkijoihin kuuluva Heikki Hiilamo, itse viiden lapsen isä ja kahden isoisä, on ollut kiinnostunut syntyvyydestä sekä henkilökohtaisessa että tieteellisessä mielessä jo pitkään. Lehtikuva: Markku Ulander
Professori käsittelee herkkää aihetta hienotunteisesti, nuoria naisia syyllistämättä tai synnytystalkoita vaatimatta.
Kenellekään ei pitäisi periaatteessa kuulua, kuka harrastaa seksiä kenenkin kanssa ja saa mahdollisesti lapsia. Kuitenkin aihetta on välttämätöntä tutkia, jotta tulevaisuuteen voidaan varautua.
Lisäksi tutkimukset osoittavat, että suomalaiset toivoisivat enemmän lapsia kuin he lopulta saavat. Miksi lapset jäävät syntymättä?
Edellytysten pitäisi periaatteessa olla kunnossa. Tasa-arvo ja työnjako perheissä ovat kehittyneet, samoin päivähoito. Talous on noussut aallonpohjasta.
Perhe-etuuksiin on tehty heikennyksiä 2010-luvulla, mutta Hiilamon mukaan kyse ei ole merkittävistä muutoksista.
Hyvää väestöpolitiikkaa valtiolta on huolehtia siitä, että edellytykset romansseille ja perheen perustamiselle ovat kunnossa.
Professori tulee siihen tulokseen, että parhaiten syntyvyyden laskua selittänee niin sanottu sosiaalisen vuorovaikutuksen teoria. Yleinen ilmapiiri on muuttunut kielteisemmäksi lasten saamiselle.
– Lapsista puhutaan ehkä aikaisempaa enemmän ongelmien ja taakkojen kuin ilon ja elämänrikkauden kautta. Lisaksi elämäntyyli on voinut muuttua yhä yksilöllisemmäksi.
Hiilamo pohtii, leviääkö negatiivinen kuva perhe-elämästä sosiaalisen median ja muiden uusien viestintäkanavien kautta. Tätä teoriaa tukee se, että Ruotsin mediaa seuraavalla Ahvenanmaalla syntyvyys ei ole laskenut yhtä paljon kuin muualla maassamme. Ruotsissa lapsista puhutaan positiivisemmin ja syntyvyys on korkeampi kuin Suomessa.
Myös huoli ilmastonmuutoksesta näyttäisi vaikuttavan suomalaisten lastenhankintaan. Lapset on leimattu ilmastotuholaisiksi, vaikka todellisuudessa lapsettomien elämäntyyli aiheuttaa usein enemmän päästöjä kuin lapsiperheiden.
Mitä Suomessa pitäisi tehdä, jos ja kun haluamme enemmän lapsia? Rahalliset bonukset ovat toimineet hyvin esimerkiksi Venäjällä, mutta Hiilamo ei usko niiden ratkaisevan tilannetta meillä.
Lapsista aiheutuvia taloudellisia menetyksiä pitäisi hänen mielestään kuitenkin korvata perheille paremmin. Esimerkiksi lapsilisää voitaisiin rukata niin, että sitä maksettaisiin eniten silloin kun lapset ovat pieniä ja vanhempien tulonmenetykset suurimmillaan. Lisäksi lasten lukumäärän perusteella voitaisiin myöntää eläkehyvityksiä.
Tärkeää olisi myös saada perhevapaauudistus viimein tehtyä. Keskustalaisittain hyvä uutinen on, ettei professori ainakaan suoralta kädeltä ole lakkauttamassa kotihoidontukea. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei puolueiden välinen kinastelu lasten oikeasta hoitomuodosta ainakaan edistä syntyvyyttä.
Hiilamon mukaan hyvää väestöpolitiikkaa valtiolta on huolehtia myös siitä, että edellytykset romansseille ja perheen perustamiselle ovat kunnossa. Tämä pitää sisällään esimerkiksi työllisyyden, koulutuksen pääsyn sekä asuntojen hinnan.
Heikki Hiilamo: Syntymättömät lapset. Väestökysymys Suomen perhepolitiikassa. Into, 194 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä toukokuussa 2021. Lehden voit tilata täältä.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.