Vakoiluilmapallot leijailivat historiankirjoista sosiaaliseen mediaan ja uutisotsikoihin – keskustelu käy kuumana

Vakoiluilmapallot

Yhdysvaltain ja Kanadan ilmatilasta on ammuttu alas tunnistamattomia esineitä, joista osasta ei tiedetä paljoakaan.

Kaikkiaan Pohjois-Amerikassa on ammuttu runsaan viikon aikana tiettävästi alas neljä tunnistamatonta kappaletta.

Tiistaina Yhdysvaltain hallinto pyrki liennyttämään kiristynyttä diplomaattista tilannetta kertomalla, että alustavat todisteet viittaisivat siihen, että kolme viimeisintä alas ammuttua kappaletta eivät olisi osa laajempaa kiinalaista vakoilupallo-ohjelmaa.

Valkoisen talon kansallisen turvallisuuden tiedottaja John Kirby sanoi tiistaina, että ne saattoivat liittyä kaupallisiin tai tutkimuksellisiin tahoihin, ja olisivat olleet täten vaarattomia. Näiden kolmen kappaleen osia ei ole vielä löydetty.

Washington Post puolestaan kertoi tällä viikolla, että Yhdysvallat oli jäljittänyt neljästä kappaleesta ensimmäisen eli kiinalaisena vakoilupallona pidetyn esineen matkaa, ja on mahdollista, että sen päätyminen Yhdysvaltain ylle olisi johtunut ainakin osittain virheestä. Epätyypilliset sääolosuhteet ovat voineet sysätä pallon alkuperäiseltä reitiltään.

Jyväskylän yliopiston Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelman lehtorin Panu Moilasen mielestä alas ampumiset ovat olleet luonnollinen tapa toimia varsinkin, kun nämä esineet ovat tulleet julkiseen tietoon.

– En oikein näe, että heillä olisi ollut muuta mahdollisuutta, Moilanen sanoo STT:lle.

Jos esineiden olisi annettu vain ajelehtia taivaalla, olisi tämä Moilasen mukaan ollut paitsi omalle kansalle myös niiden mahdolliselle lähettäjälle viesti siitä, ettei hallintoa kiinnosta.

Ensimmäisen pallon kohdalla alas ampuminen viivästyi sen vuoksi, että sen ei haluttu putoavan kalustoineen asutulle alueelle, ja tämä on Moilasen mukaan aivan ymmärrettävää.

Hän alleviivaa myös sitä, miten tunnistamattomista esineistä syntynyt keskustelu on monessa suhteessa jäljitettävissä siihen, kuinka ensimmäinen pallo ajautui alkujaan julkisuuteen, eli siviilien kuvattua sitä.

– On aivan mahdollista, että näitä vastaavia palloja on ollut siellä aikaisemminkin ja niitä on ammuttu sieltä alas, mutta operaatioista on vain jätetty kertomatta, koska ne eivät ole ylittäneet julkisuuden kynnystä muulla tavoin.

Ilmapallojen käyttäminen tiedustelussa ei ole millään lailla uusi keksintö, vaan sillä on varsinkin idässä pitkät perinteet.

– Ilmasodankäynninhän katsotaan alkaneen itse asiassa nimenomaan kiinalaisten ilmapalloista, Moilanen sanoo.

Hänen mukaansa kiinalaiset alkoivat käyttää kuumailmapalloja sodankäynnin osana jo useita satoja vuosia sitten. Alun perin palloja käytettiin Moilasen mukaan joukkojen väliseen viestintään ja jopa vihollisen pelotteluun. Jälkimmäisessä tapauksessa pallossa tai siihen kiinnitettynä oli esimerkiksi lyhty.

– Taivaalla ajelehtiva valoilmiöhän pelottaa monia vielä nykyisinkin, puhumattakaan satoja vuosia sitten, Moilanen sanoo.

Palloja käytettiin myös tiedusteluun, joskin tuolloin pallon alapuolella istui korissa ihmisiä, jotka katsoivat alaspäin. Muinaisessa Kiinassa käytettiin ilmapallojen lisäksi tiedustelussa myös leijoja ja liitimiä.

Euroopassa ilmapalloja alettiin käyttää 1700-luvulla, ja niitä oli käytössä myös Yhdysvaltain sisällissodassa. Länsimaissa painopiste ilmapallojen käytössä oli tiedustelussa.

– Varmaan jos ajatellaan ilmassa tapahtuvaa sodankäyntiä, ilmassa tapahtuvaa tiedustelua, niin kyllä tämä on niistä se vanhin muoto, Moilanen tarkentaa.

Pallolla tehtävän tiedustelun hyödyt voivat nykyaikana Moilasen mukaan liittyä siihen, että pallo pystyy olemaan kiinnostavan kohteen yläpuolella pidempään kuin vaikkapa lentokone tai satelliitti.

Toisaalta ilmapallot ovat muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin verrattuna myös kustannustehokkaampi valinta.

Pohjois-Amerikassa alas ammutuista kappaleista ei ole kerrottu tarkasti, mutta kiinalaisten vakoilupallona pidetystä laitteesta otetuista kuvista voi tehdä joitakin päätelmiä.

– Kuvassa näkyy aika isot aurinkopaneelit, mikä antaisi aiheen olettaa, että siellä on ollut sellaista teknologiaa, mikä tarvitsee aika paljon sähköä, Moilanen sanoo.

Moilasen käsityksen mukaan on epäilty, että vakoilupallolla on pyritty tekemään jonkinlaista signaalitiedustelua, eli mittaamaan esimerkiksi erilaista sähkömagneettista säteilyä.

Tämä edellyttää todennäköisesti sitä, että pallossa on myös jonkinlaista laskentakapasiteettia, käytännössä tietokoneita. Todennäköisesti mukana on ollut myös jonkinlainen lähetin, jolla tietoa on siirretty eteenpäin, sekä ohjainkalustoa ja moottori.

– Kyllähän niillä saadaan sitä sähköä siellä kulumaan, hän lisää ja kertoo tällaisen kaluston lisäävän myös hyötykuorman painoa.

Yhdysvaltain entinen kansallisen tiedustelun apulaisjohtaja Beth Sanner on kertonut uutiskanava CNN:lle, että kansallisen tiedustelun johtaja raportoi pelkästään viime kuussa Yhdysvaltain kongressille 247:stä uudesta, vuoden 2021 maaliskuun jälkeen tehdystä dokumentoidusta tunnistamattomaan lentävään kappaleeseen liittyneestä havainnosta.

Sannerin mukaan lentäjiä usein kehotetaan jättämään raportoimatta havainnoistaan niihin liittyvän stigman vuoksi. Hän kuitenkin painottaa, että havainnot tulisi ottaa tosissaan, sillä toisinaan kyse voi olla vakoilualuksista tai muista uhkista.

On oleellista selvittää, miten todelliset uhkat saataisiin tunnistettua, koska Yhdysvalloilla ei ole Sannerin mukaan kapasiteettia siihen, että hävittäjiä lähetetään taivaalle aina, kun siellä havaitaan esine.

Kansallisen turvallisuuden tiedottaja John Kirby kertoi tiistaina, että virastojen välillä tehdään selvitystyötä siitä, miten aggressiivisesti havaintoihin tulisi reagoida. Lisäksi hän painotti, ettei asioita noin vain ammuta taivaalta.

Keskustelu taivaalla havaituista esineistä on käynyt kuumana, vaikka tarkkaa tietoa on tarjolla vähäisesti.

Yhdysvaltain hallinto joutui aiemmin tällä viikolla torjumaan myös pelkoja siitä, että esineitä olisi tullut maapallon ulkopuolelta. Näitä spekulaatioita lietsoi osaltaan se, että paikallinen puolustusviranomainen kertoi aiemmin, ettei sulkisi mitään vaihtoehtoa pois.

Panu Moilanen kuvailee alien-puheiden olleen villi spekulaatio.

– Tosin tilastollisesti mahdollinen, mutta todennäköisempää on se, että niitä tulee jostain muualta kuin maapallon ulkopuolelta, eli ovat ihan meiltä itseltämme lähtöisin.

Beth Sanner painotti taivaalla havaittujen esineiden olleen alhaisen tason teknologiaa, mikä toisaalta tuo hänen mielestään esille Yhdysvaltain haavoittuvaisuuksia. Hänen mukaansa Yhdysvaltain mannerosien puolustusta on laiminlyöty vuosikymmeniä tämän kaltaisten ilmauhkien tai esimerkiksi risteilyohjusten uhkan osalta.

– Olemme sijoittaneet ballistisilta ohjuksilta puolustautumiseen, mutta emme tähän, Sanner sanoo.

Hänen mukaansa asia ei ole minkäänlainen salaisuus Yhdysvaltain asevoimissa, ja Bidenin hallinto on osoittanut tänä vuonna budjetissa rahaa asian selvittämiseen.

Moilanen ei osaa ottaa suoraan kantaa Sannerin väittämiin aukkoihin Yhdysvaltain mannerosien puolustuksessa.

– Jos ajatellaan Yhdysvaltoja ja sen sijaintia, niin kyllähän siellä varmaan on pidetty ballistista iskua kaikkein todennäköisimpänä, Moilanen kuitenkin arvioi mahdollisia uhkakuvia.

– Toisaalta, onhan Yhdysvalloilla historiassa katkeria kokemuksia siitä, että kun he ovat laskeneet todennäköisyyksiä, ne on laskettu väärin.

Moilanen tarkentaa viittaavansa tällä toisen maailmansodan aikana tapahtuneeseen Pearl Harborin iskuun, jonka ei pitänyt Yhdysvaltain mielestä olla mahdollinen.

Sanner väittää, että Yhdysvalloissa on myös teknologian saralla aukko. Hänen mukaansa valtaosa Yhdysvaltain tutkakalustosta on peräisin 1980-luvulta ja tutkiin liitetyillä prosessoreilla ei ole kykyä käydä läpi mittavaa määrää materiaalia.

Tästä syystä tarkasteltavaa materiaalia on pitänyt suodattaa niin, että järjestelmä tunnistaisi uhkiksi juuri ne asiat, joiden koetaan olevan uhkia.

Muun muassa Washington Post ja CNN ovat kertoneet, että Pohjois-Amerikan ilmapuolustuskomentokeskus (Norad) on tuoreeltaan säätänyt suotimiaan uudelleen, jotta tietyn ilmankorkeuden yläpuolella hitaasti liikkuvia kohteita voitaisiin havaita paremmin.

– Mitä tarkemmaksi tutkakalusto menee, sitä enemmänhän se siellä näkee asioita, joita siellä kuuluu olla ihan normaalistikin, Moilanen sanoo.

Kiina on väittänyt, että sen alueilla on niin ikään havaittu edellisen vuoden aikana Yhdysvaltain vakoilupalloja.

Yhdysvallat on kiistänyt väitteet, mikä on Moilasen mukaan aivan luonnollista, mutta tämä ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö yhdysvaltalaispalloja olisi voinut Kiinan yllä olla. Yhtä lailla on normaali reaktio Kiinalta kertoa tällaista, jos kiinalaisiakin palloja sanotaan löytyneen.

Moilanen ei näe viime aikoina havaittuja esineitä kovinkaan uhkaavina Yhdysvaltain turvallisuudelle ja arvioi olevan todennäköistä, että Yhdysvallat itsekin käyttää vastaavankaltaista teknologiaa. Tällä hän viittaa erityisesti kiinalaisten vakoilupallona pidettyyn laitteeseen, joka ammuttiin alas yli viikko sitten.

– Yleisesti ajateltuna, kyllähän tämä tiedustelu- ja vakoilumaailma on sellainen, että kaikki tekevät sitä, nämä suurvallat varsinkin. Kaikki tiedustelevat kaikkia, Moilanen tarkentaa.

Beth Sanner ei sen sijaan osta kiinalaisväitteitä. Hän uskoo, että kiinalaiset myös keksivät asioita peittääkseen omat jälkensä.

– Mutta nyt kun tämä on sanottu, me kyllä vakoilemme. Ja tämä on yksi vakoilun muoto. Joten meidän täytyy olla erittäin varovaisia sen kanssa, miten tyrmistyneitä olemme ajatellen sitä, mitä teemme itse, Sanner kuitenkin lisää.

– Mutta en usko, että lähetämme tämän kaltaisia palloja Kiinan alueiden ylle.