Väitös kertoo, miksi ilmastoahdistus lamaannuttaa nuoria
Pelkkä ympäristövastuullinen käyttäytyminen voi lisätä nuoren ilmastoahdistusta, sillä ilmastonmuutosta ei voi yhden ihmisen voimin ratkaista. Sen sijaan nuorten toivoa ja uskoa yhteisöjen kykyyn toimia tulisi vahvistaa, selviää Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta.
Salla Veijonahon tutkimuksen tavoitteena on luoda syvällinen ja laaja kuva suomalaisnuorten ilmastoahdistuksesta ja sen suhteesta ympäristömyönteiseen käyttäytymiseen, yleiseen hyvinvointiin ja erilaisiin tapoihin käsitellä ilmastonmuutosta.
Suomalaisnuorten ilmastoahdistusta ei ole aiemmin tutkittu näin laajasti. Väitöskirjan osatutkimuksiin osallistui 650–3000 nuorta, joita seurattiin jopa kolmen vuoden ajan.
Osa nuorista kokee ilmastoahdistusta, kun taas toiset ovat huolettomia tai jopa kieltävät ilmastonmuutoksen, tutkimus paljasti.
Suurin osa tutkimusten suomalaisnuorista ei koe ilmastoahdistusta.
Nuoren kokema ilmastoahdistus ei ole automaattisesti huono asia tai kerro heikosta hyvinvoinnista.
– Ilmastoahdistus on pääosin luonnollinen reaktio, joka pysäyttää meidät miettimään omaa toimintaamme. Ilmastoahdistus voi joko lamauttaa toimintaa tai toimia motivoivana voimana riippuen siitä, miten sitä käsitellään, Veijonaho sanoo tiedotteessa.
Suurin osa nuorista, jotka olivat ilmastoahdistuneita, toimivat samaan aikaan ympäristövastuullisesti.
– Kuitenkin pienellä osalla nuorista korkea ilmastoahdistus yhdistyi ilmastonmuutoksen kieltämiseen. Nämä nuoret eivät tehneet ilmastotekoja, ja heillä oli muita alhaisempi yleinen hyvinvointi.
Ilmastotekojen tekeminen voi lisätä yksilön tietoisuutta ongelman laajuudesta.
Väitöstutkija Salla Veijonaho
Voimakas ilmastoahdistus ja aktiivinen ilmastotoimijuus eivät ole toisiaan poissulkevia.
Ilmastoahdistus ja toiminta olivat vahvasti yhteydessä toisiinsa, eli nuoret, jotka kokivat ilmastoahdistusta, tekivät enemmän ympäristövastuullisia tekoja.
Ilmastoahdistuksella oli myös lamaannuttava vaikutus. Tilanteen kasvaneet vaatimukset voivat ylittää nuoren voimavarat.
Nuoret, jotka tunsivat itselleen epätavallisen paljon ilmastoahdistusta, tekivät seuraavana vuonna vähemmän ympäristöystävällisiä tekoja.
Lisäksi nuorilla, jotka raportoivat tehneensä normaalia enemmän ympäristötekoja, ilmastoahdistus kasvoi myöhemmissä mittauksissa.
– Vaikka yksilön ilmastoteot ovat tärkeä osa aktiivista ilmastokansalaisuutta, ne eivät yksin ole kultainen ratkaisu nuorten ilmastoahdistuksen rakentavaan käsittelyyn, sanoo Veijonaho.
– Ilmastotekojen tekeminen voi lisätä yksilön tietoisuutta ongelman laajuudesta ja muutoksen aikaansaamiseksi tarvittavista ponnisteluista, mikä lisää entisestään ilmastoahdistusta.
Veijonahon mukaan ympäristövastuullinen käyttäytyminen voi myös lisätä ilmastoahdistusta, koska nuoret ottavat liian paljon henkilökohtaista vastuuta hyvin yksilöllisellä tavalla ongelmasta, jota ei voida ratkaista yksinään yksilöllisillä toimilla.
Veijonahon mukaan nuorten ilmastoahdistusta ei tarvitse parantaa, vaan tärkeämpää on kohdata se sellaisenaan ja tarjota nuorille keinoja kanavoida ilmastoahdistusta rakentavasti toimintaan.
Esimerkiksi koulun yhteisölliset ympäristöprojektit voivat vahvistaa samalla nuorten toimijuutta ja uskoa siihen, että yhdessä tehdyillä teoilla on vaikutusta.
– Olisi tärkeää, että ilmastonmuutosta pystyttäisiin käsittelemään nuorten kanssa niin, että se pitää yllä heidän uskoaan yhteiskunnan toimijoiden kykyyn toimia ja toivoa siitä, että voimme vielä tehdä asioille jotain, vaikka tilanne onkin vakava.