Väärä analyysi! Laitaoikeistoa ruokkii arjen epävarmuus – ei maahanmuutto, sanoo tutkija Emilia Palonen
Kirvelevän tappion Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kärsinyt Hillary Clinton myönsi taannoin brittilehti The Guardianille olevansa edelleen kuin puulla päähän lyöty.
Vuosikymmeniä presidenttiyteen valmentautunut asiapoliitikko jäi nuolemaan näppejään, kun Donald Trump rymisteli Valkoiseen taloon vuonna 2016.
Tappionsa syitä analysoinut Clinton haluaakin nyt varoittaa Euroopan maltillisia johtajia: jos maahanmuuttoa ei panna aisoihin, oikeistopopulisteja ei pysäytä mikään.
– Eurooppa on tehnyt oman osansa. Sen pitää kertoa selkeästi, ettei se pysty enää tarjoamaan turvaa ja tukea, Clinton kehotti.
Nykyisin joka neljäs eurooppalainen äänestää populistipuoluetta, ilmenee tuoreesta yli 30 politiikan tutkijan jättiselvityksestä .
Clintonin mukaan vuonna 2015 leimahtanut pakolaiskriisi olikin bensaa oikeistopopulistien liekkeihin.
Asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat sittemmin tiukentuneet eri puolilla vanhaa mannerta, ja Euroopan unionin yhteisen turvapaikkapolitiikan luominen on ollut tuskien taival.
Radikaalit oikeistopuolueet ovat keränneet päänahkoja maltillisemmilta keskivoimilta, jotka eivät ole enää saaneet ääntään kuuluville entiseen malliin.
Jokin siis ruokkii radikaalia liikehdintää, mutta ovatko pakolaiset tosiaan syntipukkeja länsimaisten demokratioiden horjumiseen?
Hillary Clinton oli selvästi aivan pihalla jo ennen vaaleja.
Tutkija Emilia Palonen
Politiikan tutkija, yliopistonlehtori Emilia Palonen tyrmää Atlantin toiselta puolelta kantautuvat neuvot.
– Clinton oli selvästi aivan pihalla jo ennen vaaleja, ja nyt hän on jälleen täysin harhateillä.
Palonen hämmästelee sitä, kuinka kuuroja länsimaiden vakiintuneet päättäjät ovat kansalaistensa huolille.
Hänestä äärioikeiston pussiin pelaa epävarmuus pysymisestä mukana globalisaation vauhdissa – ei niinkään maahanmuutosta aiheutuva ahdistus.
– Moni huolehtii oman perheen toimeentulosta ja hyvinvoinnin heikkenemisestä tulevaisuudessa. Enää ei esimerkiksi voi luottaa siihen, että lapset saavat aikanaan vanhempiaan paremmat työpaikat.
Vaikka salonkikelpoisen retoriikan hylkäävät protestiliikkeet ovat aiheuttaneet vakiintuneille vallanpitäjille harmaita hiuksia, niiden niputtaminen yhdeksi suureksi perheeksi voi olla harhaanjohtavaa.
Helsingin yliopiston Palonen arvioi, ettei maahanmuuton vastustamisesta ole puolueille yhteiseksi nimittäjäksi.
– Esimerkiksi tiukan äärioikeistolaisen Kultaisen aamunkoiton vertaaminen valtavirran oikeistopuolueisiin on vaikeaa. Maahanmuutto on laaja kysymys: rasistinen ja islamofobinen ajattelu on eri asia kuin pyrkimys rajata hyvinvointipalvelut vain syntyperäisille kansalaisille.
Silti äärioikeistolaisten liikkeiden menestys on tehnyt pakolaisvastaisuudesta valtavirtaa, kun nousukkaiden panttivangeiksi jääneet vanhat puolueet ovat koventaneet asenteitaan.
Perussuomalaisista on tullut Euroopassa yleistyneen rasismin ja muslimivastaisuuden kanavoija Suomessa, Palonen arvioi.
– Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden myötä puolueessa on ollut enemmän tilaa muukalaisvastaisuudelle. Ilmeisesti linjasta ei tarvitse enää käydä julkisuuteen kimpoilevaa sisäistä kamppailua, Palonen tulkitsee.
Tutkija odottaa kiinnostuneena, konkretisoituuko verkossa virtaava äärioikeistolainen ajattelu jonkinlaisena ohjelmallisena julistuksena eurovaaleissa.
Aatesuunnan edustajat ovat nimittäin itsetietoista väkeä.
Siksi tutkija kehottaakin suhtautumaan varauksellisesti Trumpin entisen päästrategin Steve Bannonin yrityksiin masinoida Eurooppaan oikeistolainen vallankumous.
– Äärioikeistolaiset puolueet ovat hyvin kansallismielisiä, joten niiden kannattajat eivät välttämättä innostu ulkopuolisesta jenkkijohtajasta.
Radikaalit oikeistoliikkeet juhlivat, koska miljoonat työttömyyteen, kasvavaan epätasa-arvoon, kalliiseen asumiseen ja taloudelliseen näköalattomuuteen ärtyneet ihmiset ovat hylänneet perinteiset valtapuolueet eri puolilla Eurooppaa.
Matteo Salvinin, Marine Le Penin, Jimmie Åkessonin ja Nigel Faragen kaltaisia otsikoista tuttuja äärioikeistolaisia johtohahmoja riittää.
He kaikki ovat vainunneet Euroopassa kytevän turhautuneisuuden.
Niin Britannian EU-eron kuin Ranskan keltaliivikapinankin taustalla on globaalissa maailmassa jylläävä liberaali markkinatalous, joka heittää epävarmuuden varjon monen ylle.
Into sulkea rajoja lienee sittenkin toive paremmasta taloudellisesta turvasta ja vahvemmasta tulevaisuususkosta.
Pääministerin EU-erityisneuvonantaja Niina Nurkkalan mielestä perinteisten puolueiden on vaarallista ryhtyä flirttailemaan populistien iskulauseilla ja avauksilla.
– Esimerkiksi keskustan ei pidä sortua liialliseen yksinkertaistamiseen, vaan vaikeita asioita pitää jaksaa selittää auki.
Nurkkala on huolissaan siitä, että esimerkiksi Italian hallitus kerää irtopisteitä vastustamalla unionin yhdessä sovittuja sääntöjä.
Itäisen Keski-Euroopan jäsenmaissa on puolestaan horjutettu oikeusvaltiolle elintärkeitä peruspilareita, kuten itsenäisiä tuomioistuimia.
EU:n keinot kurittaa niskoittelevia jäseniään ovat rajalliset.
Unioni turvautui viime heinäkuussa niistä järeimpään, kun se uhkasi viedä Puolalta äänioikeuden oikeusvaltiorikkeiden vuoksi.
Lisäksi EU-valtioiden johtajat ovat kaavailleet leikkauksia yhteisiä sääntöjä rikkovien maiden koheesiorahoihin.
– Suomen kanta on tiukka – haluamme ehdollistaa varojen jakamisen. Toisaalta on myös selvää, että huippukokouksissa pitää vaalia eheyttä, jotta unioni pysyy päätöksentekokykyisenä. Valitettavasti EU:n perusarvot eivät siis voi olla framilla kaikissa neuvotteluissa, Nurkkala pohtii.
Nurkkalasta populistisen äärioikeiston vaatimuksia ei voi sivuuttaa olankohautuksella, sillä kumouksellisten liikkeiden suosio juontaa juurensa yhteiskunnallisen eheyden rakoilemisesta.
– Ymmärrän, miksi Hillary Clinton kehottaa unionia tiukempaan maahanmuuttopolitiikkaan. Maahanmuutto on globalisaation ja talouden laskusuhdanteen tavoin sytykettä populismille, sitä ei voi kieltää.
Silti EU-spesialisti uskoo, että Euroopassa voidaan luoda humaani ja sääntöihin pohjautuva maahanmuuttopolitiikka.
– Valtiot ovat vastuussa siitä, että ihmisten turvallisuudentunne ei heikkene. Populistien työkalut ovat kuitenkin liian yksinkertaisia.
Pahimmillaan populistikellokkaiden kurittaminen voi kääntyä tarkoitustaan vastaan ja lisätä löylyä ääriliikkeiden kiukaisiin.
EU-yhteistyön hyötyihin uskoville, maltillisille puolueille tämän ansan välttäminen on ollut eurovaalien alla entistä tärkeämpää.
Lisäksi viimeistään nyt on tarpeen havahtua siihen, että avoimen yhteiskunnan kannattajia on mantereen joka kolkassa – ei vain vanhoissa läntisissä demokratioissa.
Sisäänpäin kääntyvissä yhteiskunnissa asuvien osa ei ole kadehdittava.
Oikeistopopulistit ja muut kansallismieliset ääriliikkeet eivät ole täysin väärässä pilkatessaan EU:n heikkouksia.
Toimiva pakolaissopimus riittävine määrärahoineen ja rajavalvontoineen onkin pakko saada sorvatuksi kasaan. Lisäksi turvaa etsivien lähtömaihin Lähi-idässä ja Afrikassa on puhallettava uutta toivoa.
Clinton ei kuitenkaan osu maaliin syyttäessään yksinomaan maahanmuuttajia Euroopan poliittisen kartan mullistuksesta.
Viimeistään nyt on selvää, että eurooppalaisia tympii politiikan alistaminen talouskurille.
Vaihtoehdottomuuden sijaan janotaan lupausta paremmasta.
Keskenään torailevat eurooppalaiset eivät välttämättä tunne toisiaan niin hyvin kuin kuvittelevat.
Vasta yhteiset kriisit näyttävän nostavan pintaan EU-maiden erilaiset historialliset taustat, pelot ja toiveet.
Ehkä juuri nyt olisikin aika kiihdyttää Euroopan sisäistä matkustamista, opiskeluvaihtoa ja eri kulttuurien opiskelemista, sillä epätasapainoisessa unionissa ihmiset ja ideat jatkavat valumistaan mantereen vauraampiin kolkkiin.
Siitä ääriliikkeet ottavat ilon irti.
Liberaalia demokratiaa ei voi ottaa itsestäänselvyytenä.
Juttu on julkaistu alunperin Suomenmaan viikkolehdessä 25.1.2019. Lehden voit tilata täältä .