Uusi yliopistolaki ei tuonut maata mullistavia vaikutuksia

Yliopistojen hallinnolliset prosessit ja menettelytavat ovat pitkälle samoja kuin aikaisemmin, selviää yliopistolakiuudistuksen vaikutuksia ruotivasta raportista. Yliopistolaki uudistui vuoden 2010 alusta.

Sen keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa yliopistojen vastuuta omasta taloudesta, henkilöstöstä ja toiminnan strategisesta johtamisesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön raportin mukaan yliopistot eivät ole myöskään hyödyntäneet täysimääräisesti aikaisempaa vapaampaa mahdollisuuttaan suunnata voimavarojaan omien tavoitteidensa mukaisesti.

Lisääntynyt autonomia on kasvattanut jossain määrin yliopistojen taloudellista liikkumatilaa, mutta opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitus ohjaa yliopistojen toimintaa voimakkaasti.

Lisäksi yliopistoilla on raportin mukaan aiempaa paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan kulurakenteeseensa, kuten toimitiloihin.

Taloudellisen liikkumatilan lisääntyminen on toistaiseksi ollut kuitenkin vähäistä. Omalla varainkeruulla yliopistoilla on kuitenkin mahdollisuus edelleen kasvattaa tätä liikkumatilaa.

Yliopistolakiuudistuksen myötä johtamisjärjestelmästä tuli johtajakeskeisempi.

Raportin mukaan toimivallan keskittyminen yliopiston ja yksiköiden johtajille on mahdollistanut nopeamman, joustavamman ja ketterämmän päätöksentekorakenteen, mutta samalla yliopistoyhteisö on etääntynyt päätöksenteosta. Uudessa hallintomallissa hallituksen puheenjohtajan ja rehtorin roolit korostuvat.

Aikaisempi virastoyliopiston hallintomalli oli yhdistelmä asiantuntija- ja virkamiesvaltaa, jota täydennettiin monijäsenisillä kollegiaalisilla hallintoelimillä.

Akateemisella yhteisöllä oli vahva muodollinen asema päätöksenteossa. Vanhan mallin yleisenä haasteena pidettiin heikkoa kykyä tehdä yliopistotason strategisia linjauksia ja vaikeita päätöksiä.