Unohdettu viha – Suomalaiset ja tanskalaiset taistelivat toisiaan vastaan Suomen alueella
Suomen alueella tapahtuneita miehityksen ja terrorin kausia on kutsuttu vihoiksi. Pääosin viha-ajat ovat olleet venäläisten miehitysaikaa Ruotsin ja Venäjän välisten sotien vuosina.
Parhaiten muistetaan isoviha ja pikkuviha. Nämä 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla tapahtuneet vihat ovat myös Suomen historian viimeiset vihat.
Vanha viha koettiin 1495–1497 ja pitkä viha 1570–1595. Verisin oli isoviha, jolloin venäläiset kostivat Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n valloitusretket kovalla kädellä tämän viattomille alamaisille.
Nämä vihat muistetaan hyvin, mutta viideskin konflikti on saanut vihan osaksi nimeään. Silloin venäläisillä ei ollut osaa eikä arpaa Suomen terrorisoinnissa.
Juuttivihaa voi nimittää unohdetuksi vihaksi, sillä se muistetaan huonommin kuin muut vihat. Se on kuitenkin osa Suomen historiaa ja Ruotsin vallan aikaista sotahistoriaa.
Juuttiviha on saanut nimensä tanskalaisista käytetystä juutti-nimityksestä. Tosiasiassa juutit olivat juuttivihan aikaan jo kadonnut kansa, daaneihin sulautunut muinaisheimo. Juutinmaa-nimitys tosin jäi elämään tarkoittaen nykyistä Jyllantia eli Manner-Tanskaa.
Mikä siis on tämä tanskalaisiin liittyvä juuttiviha? Miksi suomalaisilla oli syy olla vihoissa tanskalaisten kanssa?
Kalmarin unioni alkoi rakoilla 1400-luvun lopulla. Unioni oli Ruotsin, Norjan ja Tanskan liitto, jossa kukin valtakunta piti omat lakinsa ja hallintonsa, mutta personaaliunionilla oli yhteinen hallitsija.
Etenkin Ruotsissa noustiin Tanska-vetoista unionia vastaan. Ruotsi oli nimittänyt 1400-luvun aikana kansallisia kuninkaita unionisopimusten vastaisesti, ja monesti myös valtionhoitajien ollessa Ruotsin valtionpäänä Ruotsi oli konfliktissa unionin ja unionikuninkaiden kanssa.
1497 Tanskan ja Norjan kuningas Hannu (tai Hannu I) kruunautti itsensä myös Ruotsin kuninkaaksi lyötyään valtionhoitaja Sten Sture vanhemman joukot Rotebron taistelussa. Ruotsissa hänen hallitsijanimensä oli Juhana II.
Hannu pyrki vahvistamaan kuninkaan valtaa Ruotsissa, mutta valtaneuvokset nousivat kapinaan ja syrjäyttivät Hannun jo 1501. Sten Sture vanhempi palasi valtionhoitajaksi.
Seuraavana vuonna ruotsalaiset kapinalliset onnistuivat tuomaan oman valtansa myös Suomen alueelle. Suomalaisten uskollisuus kuului nyt Ruotsin valtionhoitajalle. Vuonna 1503 kuollutta Sten Sturea seurasi Svante Niilonpoika, joka ei ollut yhtään Sten Sturea taipuvaisempi.
Unionin tanskalainen johto ei antanut takaiskun häiritä kauaa. Hannulla oli takataskussaan erinäisiä painostuskeinoja.
Itämerellä merkittävä kauppa-allianssi Hansaliitto suostui Hannun kanssa Ruotsin eristämiseen.
Kauppasaarto kuten myös Suomen alueen juuttiviha alkoi vuonna 1507. Juuttivihan aikana tanskalaiset valvoivat sekä nykyisten Ruotsin että Suomen rannikkoalueita.
Suomessa ei päästy ihan vähällä. Tanskalaiset valloittivat Kastelholman linnan Ahvenanmaalla ja polttivat Porvoon ja Turun kaupungit. Suomalaisilla ei ollut kykyä torjua tanskalaisten operaatioita nostoväellään.
Tärkeä kauppakaupunki Viipuri oli tanskalaisten merivoimien mielenkiinnon kärkikohde. Kauppayhteyksille aiheutti vakavia iskuja, kun tanskalaiset aloittivat kaapparitoiminnan, eli kaappasivat Viipuriin pyrkineitä laivoja.
Ruotsi joutui alistumaan. Kööpenhaminan rauhassa 1509 Ruotsi myönsi Hannun oikeuden Ruotsin kruunuun. Samalla päättyi myös juuttiviha.
Ruotsalaiset viivyttivät kruunausta, eikä Hannu enää saanut Ruotsin kruunua. Hän kuoli 1513 järjestelyjen ollessa vielä kesken. Valtionhoitaja Svante Niilonpoika oli kuollut edeltävänä vuonna.
Kalmarin unionin hajoamissodat jatkuivat, ja lopulta unioni lakkautettiin vuonna 1523. Kapinajohtaja Kustaa Vaasa nousi tuolloin Ruotsin valtaistuimelle.
Juuttiviha ei ole ainoa kerta, kun tanskalaiset ja suomalaiset ovat taistelleet toisiaan vastaan.
Suomalaiset ovat sotineet Ruotsin riveissä Tanskaa vastaan lukuisia kertoja, mutta Suomen alueella tanskalaiset ja suomalaiset ovat taistelleet toisiaan vastaan vain jokusen kerran.
Historiallista aikaa edeltänyttä aikaa kuvaavat myytit kertovat Tanskan ja Suomen kuninkaiden sotineen toisiaan vastaan jokusia kertoja, mutta tätä kuten muitakaan kuningasmyyttejä ei voi pitää luotettavana tietona.
Jonkinlaisia ristiretkiä tai tällaisiksi myöhemmin nimettyjä retkueita tanskalaiset järjestivät Suomen alueelle 1100–1200-luvuilla.
1456 tanskalaiset piirittivät Viipurin linnaa yrittäessään valloittaa Suomea Ruotsilta. Kalmarin unionin viimeisinä vuosina 1521–1523 Tanskan Kristian II hyökkäsi Suomenkin alueille.