Tuuri kirjoitti kirjan Wahlroosista
Hotakainen kirjoitti kirjan Räikkösestä, Tervo Loirista, Lehtolainen Ruuskasesta, Tuuri Wahlroosista. Mutta ei Björnistä – hänestä onkin kirjoitettu jo riittämiin – vaan Jukasta.
Tämä toinen Wahlroos ei ole suurelle yleisölle tuttu. Hän on kirjailija Antti Tuurin entinen lanko, nykyinen päämies.
Tuuri kertoo hänen elämäntarinansa huhtikuussa ilmestyneessä kirjassaan Mies kuin pantteri – Wahlroosin elämä.
Jukka Wahlroos syntyi Helsingin kätilöopistolla syyskuussa 1955. Hänen äitinsä Inkeri, joka oli koulutukseltaan sairaanhoitaja ja kätilö, huomasi vauvan erityisyyden heti.
Pian myös lääkäri vahvisti asian. Lapsella oli Downin oireyhtymä, joka tunnettiin vielä tuohon aikaan nimellä mongolismi.
Lääkäri kehotti antamaan lapsen laitokseen, ettei tämä pilaisi koko perheen elämää. Sitä paitsi poika eläisikin korkeintaan parikymmenvuotiaaksi.
Inkeri ja Arne Wahlroos kieltäytyivät ja veivät vauvansa kotiin. Hän saisi samanlaisen lapsuuden kuin kuka tahansa suomalaistenava.
Wahlroosin syntymän aikoihin kehitysvammaisia ei näkynyt Suomessa juuri missään. He elivät joko suurissa laitoksissa tai heitä piiloteltiin kodeissa.
Kun Antti Tuuri tapasi Wahlroosin ensimmäisen kerran vuonna 1964, 20-vuotias teekkari ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Down-ihmistä. Hän muistelee katselleensa tyttöystävänsä touhukasta velipuolta kiinnostuneena.
Jukka Wahlroos oli samana syksynä aloittanut koulunkäynnin Käpylän erityiskoulussa, josta hän kertoi kahvipöydässä innostuneesti. Pirkko-siskoa sen sijaan jännitti esitellä velipuolensa poikaystävälleen.
– Kun myöhemmin illalla tein lähtöä, tuleva vaimoni saatteli minut eteiseen ja kysyi, soittaisinko hänelle vielä joskus. Lupasin soittaa, Tuuri kirjoittaa.
Tuuri avioitui myöhemmin tyttöystävänsä kanssa, ja Wahlroosista tuli tärkeä osa kirjailijan elämää. Lomia ja perhejuhlia vietettiin suvun kesken, ja ystävykset kävivät yhdessä kuntosalilla ja uimassa.
Tuuri kuvaa Wahlroosia iloiseksi, avuliaaksi ja seuralliseksi herrasmieheksi. Hän saavutti noin 4–5-vuotiaan henkisen kehitystason, oppi lukemaan melko hyvin muttei juurikaan laskemaan.
Wahlroos työskenteli 42 vuoden ajan Aula-työkodissa Helsingin Eirassa. Hänen intohimonsa olivat arkeologiset kaivaukset, joita hän suoritti varsinkin perheen kesämökillä Liperissä.
Wahlroos piti myös politiikasta. Hänen lempipoliitikkonsa oli Urho Kekkonen, jonka hän kerran tapasikin.
Wahlroos haaveili nopeista autoista ja kauniista naisista.
– Kun äiti kuolee, otan naisen, hän uskoutui Tuurille kalareissulla.
Inkeri Wahlroos kuoli vuonna 2011, mutta vaimoa Wahlroos ei silti ottanut. Äidin kuoleman jälkeen hän asui samassa talossa Pirkko-sisarensa kanssa, joka toimi hänen omaishoitajanaan.
Muutama vuosi sitten Wahlroos sairastui Alzheimerin tautiin. Hän alkoi vakavoitua ja tulla surumieliseksi. Muisti heikkeni, ja hän saattoi lähteä asunnostaan öisin ulos vähissä vaatteissa.
Tämän vuoden alussa Wahlroos muutti asumaan vantaalaiseen hoitokotiin, jossa hän Tuurin mukaan viihtyy hyvin.
Kirjailijan yhteys Wahlroosiin on säilynyt, vaikka avioliitto tämän sisaren kanssa päättyi eroon. Tuuri toimii ystävänsä edunvalvojana huolehtien muun muassa hänen raha-asioistaan.
Wahlroosin elämä on Tuurin mukaan hyvä esimerkki siitä, kuinka valtavasti kehitysvammaisten kohtelu on muuttunut 1950-luvulta lähtien.
Kun Wahlroos syntyi 66 vuotta sitten, osa tuttavista ja sukulaisista alkoi kartella perhettä. 50 vuotta myöhemmin kukaan ei Wahlroosin kohdatessaan enää väistänyt toiselle puolelle tietä.
Samalla on kuitenkin muuttunut myös kehitysvammaisten oikeus elämään, Tuuri huomauttaa. Nykyisin sikiötutkimukset paljastavat yleensä jo raskauden aikana, jos lapsella epäillään Downin oireyhtymää.
Tuuri ei saarnaa aborttioikeutta vastaan, mutta hänen mielestään tulevien vanhempien tulisi saada tietää myös Down-ihmisten hyvistä puolista.
– Kun lääkäri kertoo raskauden keskeyttämisen mahdollisuudesta äidille, jonka testeissä on todettu odottavan Down-ihmistä, hänen olisi syytä myös kertoa, millainen ilo Down-ihminen vanhemmilleen useimmiten on.
Down-ihmisen omaisena luin Tuurin kirjaa Wahlroosista suurennuslasin kanssa.
Paavo Lipposen pääministeriaikana Tuuri tuli kerran kirjoittaneeksi lehtikolumnissaan, kuinka ”Lipponen näyttää kävelevän Helmut Kohlin perässä niin kuin olisi Kohlin kehitysvammainen poika”.
Moni pahoitti vertauksesta mielensä, ja Tuuri harmitteleekin asiaa jälkeenpäin. Kirjassa vastaavia mokia ei onneksi ole.
Kuvaus Wahlroosin elämästä on arvokas, mutta silti lämpimän humoristinen. Tämä kirja täytyi kirjoittaa, ja se kannattaa lukea.
Antti Tuuri: Mies kuin pantteri. Wahlroosin elämä. Otava, 158 s.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä kesäkuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.