Tutkimus: Rajoitustoimien hyöty ei aina selvinnyt korona-ajan lainvalmistelusta
Tuoreessa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin korona-ajan lainvalmistelun onnistumisia ja ongelmakohtia, joista voitaisiin ottaa oppia tulevissa kriisitilanteissa. Tutkimuksessa havaittiin, että hallituksen lakiesitysten perusteella ei aina ollut selvää, miksi rajoitustoimilla arvioitiin saavutettavan enemmän hyötyä kuin haittaa.
– Vaikka tieto on kriisitilanteissa epävarmaa, tulisi kiireellisissä ja epävarmoissakin olosuhteissa aina perustella, miksi arvioidaan, että ehdotetusta sääntelystä on käytettävissä olevan tiedon perusteella enemmän hyötyä kuin haittaa, Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Elina Lindström ja lainsäädäntötutkimuksen yliopistonlehtori Niko Vartiainen painottavat tiedotteessa.
– Tällä tavoin varmistetaan, ettei yhteiskunnan toimintaa ja yksilöiden vapauksia rajoiteta mielivaltaisesti.
Lindströmin ja Vartiaisen mukaan tulevissa kriisitilanteissa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että esitetty sääntely pystyttäisiin aina oikeuttamaan vaikutusarviointien pohjalta.
Lisäksi rajoitusten täytyy olla välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, kun rajoitetaan yksilöiden perusoikeuksia.
Korona-aikana perustuslakivaliokunta joutui toistuvasti pyytämään lakiesityksiin korjauksia muun muassa siksi, että rajoitusten välttämättömyydestä ja suhteellisuudesta voitaisiin varmistua.
Lindströmin ja Vartiaisen mukaan tämä johtui osaltaan lakien vaikutusarviointien puutteellisuudesta. He painottavat, että rajoitusten välttämättömyyden ja suhteellisuuden perustelemiseksi on olennaista arvioida vaikutuksia rajoittamattoman yhteiskunnan sekä eri asteisten rajoitustilanteiden välillä.
Koska olosuhteet muuttuvat kriisitilanteissa nopeasti, vaikutusarviointeja tulisi täydentää tai tehdä osin uudelleen, jos aiemmin voimassa olleita rajoituksia joudutaan jatkamaan tai ottamaan myöhemmin uudelleen käyttöön, tutkijat toteavat.
Osassa korona-ajan lakiesityksistä näin oli tehty. Positiivista lakiesityksissä oli tutkijoiden mukaan myös se, että esityksissä kerrottiin avoimesti rajoitusten vaikutuksiin liittyvistä epävarmuuksista sekä esitettyjen rajoitusten negatiivisista vaikutuksista.
Tutkijat ymmärtävät, että kriisitilanteissa riittäville ennakollisille vaikutusarvioinneille ei välttämättä ole aikaa. Siksi lain voimaan tulon jälkeinen arviointi on tärkeää.
– Jälkikäteiset arvioinnit antavat tietoa tuleviin samankaltaisiin tilanteisiin. Jos jälkikäteisiä arviointeja ei tehdä, sama ongelma riittämättömästä tietopohjasta nousee esiin, kun seuraava kriisi tulee, he sanovat.
Jälkikäteiset arvioinnit pitäisi Lindströmin ja Vartiaisen mukaan suunnitella mahdollisimman tarkasti jo lainvalmisteluvaiheessa, jotta ne varmasti toteutettaisiin. Lisäksi jälkikäteisissä arvioinneissa tulisi arvioida paitsi eri rajoitustoimenpiteiden yhteisvaikutusta mahdollisuuksien mukaan myös yksittäisten rajoitustoimenpiteiden vaikuttavuutta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin 17:ää korona-ajan perusoikeusrajoituksia sisältävää hallituksen lakiesitystä.