Tutkija: Suomen kielen osaamista pitäisi vahvistaa jo varhaiskasvatuksessa – Helsingin päiväkodeissa lapset puhuvat äidinkielenään noin sataa eri kieltä
Varhaiskasvatuksella ja esiopetuksella on suuri merkitys maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen oppimiselle, sanoo tutkija ja kasvatustieteiden tohtori Outi Arvola Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta.
Hän kommentoi maanantaina julkaistua Jyväskylän yliopiston sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimusta, jonka mukaan yli 60 prosenttia maahanmuuttajataustaisista oppilaista ei osaa lukea riittävän hyvin selviytyäkseen täysipainoisesti yhteiskunnassa.
Arvola huomauttaa, että kielen oppimisessa merkitystä on sillä, miten nuorena sitä päästään omaksumaan ja oppimaan. Siksi varhaiskasvatukseen osallistumisella on merkitystä.
– Tiedetään, että pienillä lapsilla on hyvä kyky oppia kieliä, hän sanoo STT:lle.
Suomen kielen opetuksen toteutumisessa on kuitenkin paljon alueellisia ja päiväkotikohtaisia eroja, sanoo Arvola. Hän huomauttaa, että monikielisten lasten ja perheiden kanssa toimiminen on ylipäätään melko uusi asia suomalaisessa varhaiskasvatuksessa ja koko yhteiskunnassa, vaikka Suomi onkin ollut aina kulttuurisesti moninainen alue.
Perustietoa ja ymmärrystä esimerkiksi kieli- ja kulttuuritietoisesta varhaiskasvatuksesta alkaa kuitenkin hänen mukaansa jo olla.
– Siitä tietoisuudesta pitää nyt siirtyä aktiivisiin tekoihin ja pysyviin, perusteltuihin toiminnan muutoksiin, Arvola sanoo.
Suomen kielen opettaminen varhaiskasvatuksessa on hänen mukaansa joka päivä arjessa tehtävää työtä, sillä kieli on mukana kaikissa tilanteissa, kuten leikissä, ulkoilussa ja ruokailussa.
Kun esimerkiksi lapsen lautaselle laitetaan kasvispullia, niiden määrää voidaan laskea ääneen. Näin paitsi vahvistetaan kielitaitoa, myös kehitetään matemaattisia valmiuksia.
Leikissä mukana oleva ammattilainen, tai myös muut lapset, voivat puolestaan opettaa leikkiteemaan kuuluvaa sanastoa, kuten ruokien nimiä ja rahan arvoa kauppaleikissä.
Arvola korostaa, että tärkeää on myös huomioida positiivisesti lapsen oma äidinkieli ja tehdä kielellinen moninaisuus näkyväksi.
Hänen mukaansa haastetta on vielä siinä, että kaikki lasten kanssa työskentelevät tekisivät tätä työtä aktiivisesti ja asiasta olisi yhteinen ymmärrys. Päiväkotiryhmissä työskennellään tiimeissä, joissa on esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja sekä lastenhoitajia ja avustajia.
Oman haasteensa kielenkin oppimiselle tuo päiväkotien opettajapula ja henkilökunnan suuri vaihtuvuus. Arvola sanoo olevansa tästä huolissaan ja toivoo asiaan ratkaisuja.
– Tietenkin, jos henkilökunta on kovin vaihtuvaa, niin se ei voi olla näkymättä siinä käytännön toiminnassa, kuten esimerkiksi työskentelyn pitkäjänteisessä kehittämisessä.
Arvola on tutkinut väitöskirjassaan varhaiskasvatuksessa olevien maahanmuuttajataustaisten lasten oppimista ja osallisuutta. Nyt hän tekee aiheesta jatkotutkimusta tutkijatyöryhmän kanssa Jenny ja Antti Wihurin rahaston rahoittamana.
Tulosten mukaan maahanmuuttajataustaisilla lapsilla on oppimisessa muita enemmän tuen tarvetta, erityisesti kielen osalta.
He kokevat myös muita vähemmän osallisuutta eli esimerkiksi tunnetta ryhmään kuulumisesta.
Arvolan mukaan lapsen osallisuuden kokemisen varmistaminen on oleellista, sillä sen varaan rakentuu oikeastaan kaikki. Jos tuo kokemus puuttuu, se voi vaikeuttaa myös oppimista.
– Lapsi ei esimerkiksi ota välttämättä vastaan sitä kielen tukea, vaan voi esimerkiksi vetäytyä tai käyttäytyä ei-toivotulla tavalla, hän sanoo.
Arvola nostaa esiin myös varhaiskasvatuksen merkityksen maahanmuuttajaperheille ja heidän integroitumiselleen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimusten mukaan tämä tehtävä on keskeinen.
Päiväkodissa perheitä kohdataan päivittäin lasten tuonti- ja hakutilanteissa, toisin kuin myöhemmin peruskoulussa. Arvola huomauttaa, että näissä hetkissä on hyvä puhua esimerkiksi lapsen kielellisen osaamisen tukemisesta mutta myös muista asioista, jotka voivat helpottaa perheen integroitumista.
– Sitä ei voi liikaa korostaa, että lapsi on sen perheen jäsen. Ja varmistaaksemme jokaisen lapsen oppimisen ja osallisuuden meidän pitää huomioida aina koko perhe, Arvola painottaa.
– Kunhan me saamme sen luottamussuhteen syntymään, niin sen jälkeen se kaikki muu on niin paljon helpompaa.
Arvola toivookin tähän annettavan enemmän aikaa ja kohtaamisen hetkiä.
Maahanmuuttajataustaisten lasten saaminen nykyistä laajemmin varhaiskasvatuksen piiriin on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Siinä todetaan, että näin voidaan vahvistaa lasten suomen ja ruotsin kielen osaamista sekä integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Opetusministeriöstä kerrotaan, että tätä aiotaan edistää kehittämällä perheille annettavaa palveluohjausta.
Esimerkiksi Helsingissä jo nyt lähes joka neljäs varhaiskasvatuksessa oleva lapsi on vieraskielinen eli puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Määrä on noussut hieman vuosittain ja sen odotetaan kasvavan myös jatkossa. Erilaisia äidinkieliä näillä lapsilla on noin sata.
Helsingin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi sanoo, että suomen kielen opettaminen varhaiskasvatuksessa tulee korostumaan jatkossa yhä enemmän.
– Tämä on meillä sellainen strateginen asia, mihin halutaan erityisesti kiinnittää huomiota ja tehdä yhdessä tämän asian eteen, että lapset saisivat riittävän kielitaidon pärjätä siellä tulevaisuuden opinpolulla.
Kemppi huomauttaa, että päiväkodit ovat asian suhteen hyvin erilaisissa tilanteissa. Helsingissä on esimerkiksi useita päiväkoteja, joissa suomenkielisiä lapsia on jo vähemmän kuin muita kieliä äidinkielenään puhuvia.
– Silloin se erityisesti haastaa meidän opettajien ja sen ryhmän henkilökunnan pedagogista suunnittelua, että miten se suomen kielen oppiminen, kielellä leikkiminen, saadaan siellä toteutettua arjessa kaiken aikaa.
Myös hän näkee pätevien opettajien puutteen vaikuttavan suomen kielen opetukseen.
– Tottakai koulutus ja pedagogiikka luovat pohjan laadukkaalle työlle. Ja meidän työnantajana tulee miettiä niitä keinoja, miten me siellä yksikössä vahvistamme osaamista.