Tutkija: Grönlantilaiset menettivät luottamuksensa Trumpiin – "Eivät alistuisi missään oloissa"
Harvoin on muutaman kymmenentuhannen asukkaan itsehallintoalueen vaaleja seurattu yhtä tarkasti kuin äänestystä viime viikolla Grönlannissa.
Tuloksissa valta vaihtui hallitukselta oppositiolle, mutta tanskalaistutkijan mukaan se ei merkitse käytännössä mitään Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tavoitteille Grönlannin suhteen.
– Jotkut grönlantilaiset näkivät Trumpin aiemmin mahdollisuutena, mutta nyttemmin suurin osa pitää häntä enemmänkin uhkana, sanoo vanhempi tutkija Ulrik Pram Gad Tanskan kansainvälisen tutkimuksen instituutista (DIIS) STT:lle.
Yksi asia on hänen mukaansa aivan selvä, Trumpin Maga-leirin päinvastaisista väitteistä huolimatta:
– Grönlantilaiset eivät alistuisi missään oloissa liittämiseen osaksi Yhdysvaltoja.
Todiste tästä saatiin viime viikon lopulla, kun kaikki puoluejohtajat asettuivat vastustamaan Trumpia yhteisessä lausunnossa.
Grönlannissa saaren itsenäisyyttä kannattavat periaatteessa kaikki poliittiset ryhmät, erimielisyyttä on lähinnä vain hankkeen realistisesta aikataulusta. Viime viikon vaaleissa valta siirtyi varovaisemmalla kannalla olevilta nopeampaa itsenäistymistä kannattaville.
– Mutta hekin haluavat sopimuksen hyvin läheisestä yhteistyöstä Tanskan kanssa itsenäistymisen jälkeen, Gad sanoo.
Kyseessä on käytännön sanelema pakko: alle 60 000 asukkaan saarella ei ole mahdollisuutta tarjota omasta takaa kansalaisilleen kaikkia elintärkeitä palveluja ja koulutusmahdollisuuksia tai huolehtia alueen puolustuksesta.
Haaveet aidosta omavaraisuudesta ovat Gadin mukaan haihtuneet jo vuosia sitten.
Gadin mukaan vielä vain vuosi sitten Grönlannissa palloteltiin mahdollisuutta, että itsenäisenäkin edelleen tarvittavia tukia voitaisiin saada entisen siirtomaaisännän Tanskan sijaan Yhdysvalloista.
Pyrkimyksenä oli siksi edistää kaikin tavoin bisnessuhteita sekä Yhdysvaltoihin että myös Kanadaan.
Trumpin puheiden seurauksena myös läheisempien Yhdysvaltain suhteiden kannattajat ovat nyt alkaneet ottaa etäisyyttä ailahtelevaan presidenttiin.
– Yhtenä päivänä Trump haluaa tehdä kaikista grönlantilaisista rikkaita, toisena päivä hyökätä Grönlantiin, Gad kuvailee.
Trumpin tahattomaksi ansioksi on jo luettu EU:n rivien tiivistyminen puolustuksen vahvistamisessa ja Ukrainan tukemisessa. Jotain samanlaista saattaa Gadin mukaan tapahtua nyt myös Tanskan ja Grönlannin suhteissa.
– Tähän saakka Tanskan kanta on ollut se, että sinä päivänä kun eroatte kuningaskunnasta, niin tukien lähettäminen Grönlantiin loppuu. Tämä saattaa nyt olla muuttumassa, Gad arvioi.
Siinä missä Tanskan nykyinen oikeisto-oppositio on kytkenyt Grönlannin saamat tuet ja Tanskaan kuulumisen tiukasti tosiinsa, on hallituspuolueissa Gadin arvion mukaan valmiutta kuunnella grönlantilaisten toiveita ja neuvotella uusiksi osapuolten perustuslaillista suhdetta – eli sitä, tulisiko Grönlannista joskus itsenäinen valtio.
– Mutta hyvin, hyvin läheisessä suhteessa Tanskaan, ehkä vähän kuten Islanti vuosina 1918–44, Gad vertaa.
Hänen mukaansa Trumpin puheiden tahaton seuraus on ollut Tanskassa sen tajuaminen, että suhteesta Grönlantiin sekä siirtomaa-ajan kipeistä tapahtumista ja grönlantilaisten kokemasta syrjinnästä sekä rasismista on tarpeen käydä kunnon keskustelu.
– Joten ehkä tämä on tuonut tanskalaisia ja Tanskan hallitusta lähemmäs grönlantilaisia, Gad arvioi.
Grönlannin mahdollisen itsenäisyyden taloudellisena edellytyksenä ja myös Trumpin mielenkiinnon kohteena on usein mainittu saaren mittavat luonnonvarat. Gadin mukaan erilaisia varantoja on todistettavasti paljon, mutta niiden hyödyntäminen ei ole ollenkaan yksioikoista.
– Yhdysvaltalaiset yritykset voisivat hakea Grönlantiin kaivoslupia, mutta yksikään ei ole niin tehnyt, Gad muistuttaa.
Hänen mukaansa suurin vaikeus ei suinkaan ole mineraalien saaminen ylös maaperästä.
– Suuri este kaivosteollisuudelle Grönlannissa on se, että kaikki toimitusketjut kulkevat joka tapauksessa Kiinan kautta ja he voivat tehdä kaiken halvemmalla, Gad kertoo.
Vaikka hyvin tunnettuja malmi- ja hiilivetyvarantoja on paljon, kuluisi uuden kaivoksen avaamiseen Gadin mukaan nopeimmillaankin vähintään kymmenen vuotta. Se taas edellyttäisi, että Yhdysvallat ja Eurooppa päättäisivät luoda Kiinasta riippumattomat toimitusketjut mineraalien käsittelyyn – eikä se näytä nykyisessä Atlantin yli riitelyssä ollenkaan todennäköiseltä.
– En usko kenenkään avaavan (Grönlantiin) uutta kaivosta, ennen kuin tilanne tästä vähän rauhoittuu, Gad arvioi.
Investoijien houkuttelemisen lisäksi Grönlannissa on ollut vaikeuksia päättää siitä, miten ulkomaisia kaivosyhtiöitä verotettaisiin ja kohdeltaisiin.
Grönlannissa ei oltu ylipäänsä kovin innostuneita kaivoksista tai öljyporauksesta ennen vuoden 2009 itsehallintosopimusta, jonka myötä tuotot jäisivät saarelle eivätkä valuisi Tanskaan.
– Sen jälkeisinä vuosina oli kovasti odotuksia siitä, että nyt me voimme olla omavaraisia ja itsenäisiä. Mutta sitten mitään ei tapahtunutkaan, Gad kertoo.