Varhaiskasvattajien huoli lasten käytösongelmista on lisääntynyt – tuore väitöstutkimus kertoo, mistä olisi apua
Varhaiskasvatuksen ammattilaisten huoli lasten haastavasta käyttäytymisestä on tutkimusten mukaan lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Psykologian maisteri Erja Rautamies tarkasteli väitöstutkimuksessaan haastavasti käyttäytyvien lasten vanhempien kertomuksia kasvatusyhteistyöstä varhaiskasvatuksessa.
– Haastava käytös vaikeuttaa myönteisen ja luottamuksellisen suhteen syntymistä opettajan ja lapsen välille. Se lisää haasteita myös opettajan ja vanhemman välisen suhteen rakentumiselle ja vanhempien jaksamiselle, varhaiskasvatuksen yliopistonopettajana Jyväskylän yliopistossa työskentelevä Rautamies kertoo.
Haastavalla käytöksellä viitataan Rautamiehen tutkimuksessa lapsen itsesäätelyn ja erityisesti tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn pulmiin. Haastava käytös on uhka lapsen psyykkisen hyvinvoinnin, myönteisen minäkehityksen ja itsetunnon muodostumiselle, sillä se tuo mukanaan lasten välisiä riitoja, kokemuksia epäonnistumisista ja ulkopuolelle jäämisestä.
Haastavasti käyttäytyvän lapsen itsesäätelytaitojen ja hyvinvoinnin tukemisen lähtökohta ja edellytys on varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja vanhempien välinen toimiva kasvatusyhteistyö, Rautamies sanoo.
– Kasvatusyhteistyö voi parhaimmillaan olla merkittävä tuki vanhemmille ja huoltajille ja vahvistaa koko perheen hyvinvointia, hän summaa.
Tutkimuksessa vanhempien haastatteluista tunnistettiin erilaisia opettajan ja lapsen välistä suhdetta kuvaavia kertomuksia, joissa lapsi nähtiin eri tavoin: hankalana, erilaisena ja erityisenä lapsena.
Vanhempien toimijuus ilmeni proaktiivisena, vastustavana ja estyneenä vaikuttamisena ja toimintana. Vanhempien toimijuuteen liittyi erilaisia tunteita, mutta pelko ja huoli olivat tunnistettavissa kaikkien vanhempien kerronnassa.
Tutkimuksen mukaan luottamuksellisen kasvatusyhteistyön muodostumiselle on tärkeää, että lapsen hyvinvointi toteutuu päiväkodissa. Merkityksellistä on myös kasvattajien vanhemmille välittämä kuva lapsesta sekä vanhempien toimijuutta tukevat kasvatusyhteistyön toimintakäytännöt, joiden lähtökohtana voidaan pitää vanhempien kuulemista.
– On tärkeää, ettei päivittäisistä kohtaamisista tulisi liian kuormittavia vanhemmille. Vanhempien on tärkeää saada tietää myös lapsen onnistumisista sekä toverisuhteista ja leikeistä, joka puolestaan vahvistaa vanhempien luottamusta lapsensa hyvinvoinnin toteutumiseen varhaiskasvatuksessa. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota varhaiskasvatuksen ammattilaisten jaksamiseen, toteaa Rautamies.
Tutkimuksessa kasvatusyhteistyötä tarkasteltiin vanhempien näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostui 23 vanhemman puolistrukturoiduista haastatteluista.
