Tekoäly vauhdittaa syväväärennöksiä – taustalla voi olla monenlaisia motiiveja

Oman alastonkuvan löytäminen netistä ei enää vaadi vaatteetta poseeraamista. Aidon oloisen syväväärennöksen uhriksi voi joutua kuka tahansa: Yleisradio on viime aikoina uutisoinut uhreiksi joutuneista pikkukaupungin naisista, tunnetuista suomalaisista ja asepalvelustaan suorittaneista naisista.

Syväväärennöksissä eli deepfake-kuvissa on kyse kuvista tai videoista, joissa ihmisen tavanomaisia kuvia käytetään väärennettyjen alastonkuvien ja -videoiden tekemiseen. Kuvien tekeminen ja levittäminen on rikos, jos siihen ei ole suostumusta.

Raiskauskriisikeskus Tukinaisen juristi Rebecka Holm kertoo STT:lle, että ilmiö vaikuttaa kasvavan tekoälyn yleistymisen myötä.

– Samalla on kuitenkin vaikea tietää, kuinka yleistä tämä on. Jos materiaalia on jossain internetin pimeällä puolella, se ei välttämättä koskaan tule uhrin tietoon.

Vaikka julkisuudessa esillä olleissa tapauksissa uhrit ovat olleet naisia, uhrit voivat olla mitä sukupuolta tahansa.

Tukinaisen johtava kriisityöntekijä Johanna Linner Matikka pitää tekijöiden motiivien tuntemista tärkeänä ilmiön kitkemiseksi. Ilmiö on moninainen: yksi tekijä saattaa vain tavoitella taloudellista hyötyä, toisen motiivi voi olla halu häpäistä uhri esimerkiksi kostomielessä ja kolmas käyttää kuvia seksuaalisiin tarkoituksiin. Jollakulla kyse voi olla silkasta naisvihasta.

– Tällaisen rikollisuuden ehkäiseminen edellyttää, että syyt sen taustalla tunnistetaan.

Linner Matikka painottaa, että vaikka kuvat eivät ole aitoja, uhrin näkökulmasta syväväärennösten leviämisen seuraukset voivat olla samanlaisia kuin muussakin väkivallassa. Erityisesti kun tekijä voi jäädä kasvottomaksi, koko ympäristö voi alkaa tuntua uhrista uhkaavalta.

Jos syväväärennös paljastaa uhrin henkilöllisyyden, tekaistukin kuva ulottuu syvälle ihmisen yksityisyyteen. Esimerkiksi yksi Ylen haastattelemista armeijassa uhriksi joutuneista kertoi olleensa syvästi vihainen monta kuukautta asepalveluksensa päättymisen jälkeen.

Juristi Holm arvioi, että todennäköisin rikosnimike syväväärennöksissä on seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen tai kunnianloukkaus. Tilanteesta riippuen kyse voi olla myös yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, pakottamisesta tai kiristämisestä, jos kuvien levittämisellä esimerkiksi uhkaillaan uhria.

Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen lisättiin seksuaalirikoslakiin vuonna 2023. Holm sanoo, että ennen tätä lainsäädäntö ei tunnistanut kuvien levittämistä seksuaalirikoksiksi, vaan ne nähtiin kunniaan ja yksityisyyteen kohdistuvina rikoksina.

Nyt lainsäädäntö siis tunnistaa, että sekä aitojen että tekaistujen intiimien kuvien levittäminen kohdistuu ihmisen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja on siten seksuaalirikos. Seksuaalirikoksen asianomistajalla on oikeus esimerkiksi maksuttomaan asianajajaan ja erilaisiin suojelutoimiin mahdollisen oikeudenkäynnin aikana.

Lainsäädäntö on siis nykyisellään valmis käsittelemään suostumuksettomia syväväärennöksiä. Sen sijaan se, miten rikoksia tutkitaan ja millä menetelmillä, ei Holmin mukaan välttämättä ole ajan tasalla.

– Usein ei tiedetä, kuka kuvat on nettiin ladannut, ja joskus ne ovat servereillä Suomen ja EU:n ulkopuolella. Niissä tapauksissa ei tutkintaa päästä kunnolla edes aloittamaan saati syyttämään epäiltyä tekijää, Holm sanoo.

Seksuaalirikostapauksissa oleellista on se, että kyse on jollakin tapaa realistisesta kuvasta, ei parodiasta. Holm sanoo, että jos kuvasta näkee ensi silmäyksellä, ettei se ole aito, rikosnimike olisi todennäköisesti kunnianloukkaus. Eron on kuitenkin oltava keskivertokatsojalle täysin ilmeinen.

– Rikosoikeudellisesta vastuusta ei pääse sillä, että kuva on huonosti editoitu.

Seksuaalirikosten ehkäisystä puhuttaessa katse käännetään usein uhriin, ja niin voi käydä myös syväväärennösten kohdalla. Holm ja Linner Matikka huomauttavat, että esimerkiksi ohjeistus olla laittamatta kuvia nettiin siirtää vastuun tekijältä uhrille.

Holm muistuttaa, että melkein kaikista työikäisistä on kuvia jossakin päin internetiä. Vaikka ei julkaisisi itsestään kuvia sosiaalisessa mediassa, kasvot voivat löytyä vaikkapa työnantajan verkkosivulta.

Digimaailma on niin suuri osa elämää, että sen ulkopuolelle jättäytyminen pelon vuoksi tarkoittaisi sivuun jäämistä monille oleellisesta elämänalueesta. Kuvien julkaisemisen rajoittaminen vain supistaisi naisten tilaa yhteiskunnassa entisestään.

Linner Matikka korostaa, että seksuaalirikoksen syypää ei ole koskaan ollut lyhyt hame tai räikeä huulipuna.

– Sellainen puhe suuntautuu rikoksen kohteeseen eikä siihen, että jotain pitää yhteiskunnassa tehdä, että naisiin kohdistuvat uhat ja turvattomuus saadaan ratkaistua.

Siksi vastuussa ovat myös sivustakatsojat. Jos viestiryhmässä jaetaan suostumuksettomia alastonkuvia kenestä tahansa, myös tahtomattaan kuvan saaneen on syytä puuttua asiaan.