Suomi voisi saada osansa satojen miljardien dollarien bisneksestä – vedessä piilee hukattu mahdollisuus
Kyltti ilmestyy kuin tyhjästä maalaistien reunalle. Valkoisella pohjalla komeilevat siniset kirjaimet, Finn Spring.
Pian usvan keskeltä näkyy kuitenkin suuri, valkoinen halli. Täällä Toholammin Härkänevan kylässä pullotetaan peräti 80 prosenttia Suomessa myydystä lähdevedestä.
Kaikki lähti 1990-luvun lamasta. Virpi ja Hannu Ali-Haapala pitivät maatilaa, mutta työlästä oli. Tila ei oikein riittänyt pitämään leivässä. Ruokittavana oli viisi lastakin.
Jotain piti keksiä.
Lopulta idea tuli Hannun Lontoossa asuvalta siskolta. Tämä päivitteli, kuinka kotopuolessa saa parempaa vettä hanasta kuin Lontoossa pullosta.
Ali-Haapalat ryhtyivät miettimään, voisivatko he pullottaa Multilan lähteestä pulppuavaa raikasta vettä maailman markkinoille.
– Ajattelimme, että voisimme saada vedestä maataloudelle liitännäiselinkeinon, Virpi Ali-Haapala muistelee.
Aluksi lähdevettä pakattiin pusseihin pikkuruisessa hallissa karjanhoidon ohessa. Apureina hääräsivät molempien vanhemmat.
Ulkomaankauppaliitto auttoi uusia yrittäjiä, ja vesipullojen vienti Venäjälle alkoi.
Vuonna 1994 yritys pullotti jo 2,5 miljoonaa litraa vettä. Karjanhoito sai jäädä, kun vesi vei mennessään.
– Olemme olleet alusta asti kasvuhakuinen yritys, hallintojohtajana työskentelevä Virpi Ali-Haapala kertoo.
Nyt yritys pakkaa vuosittain lähdevesipohjaisia juomia yli 70 miljoonaa litraa. Työntekijöitä on kahdessa tehtaassa satakunta.
Seitsemän vuotta sitten Ruotsista ostettiin tytäryhtiö. Haastattelupäivänäkin Hannu on hoitamassa asioita länsinaapurissa.
Finn Springin tarina on poikkeuksellinen.
Tuhansien järvien maassa ei ole nimittäin oikein osattu hyödyntää vettä bisnesmielessä.
Ei, vaikka esimerkiksi Alexander Stubbin (kok.) asettama kuuluisa maabrändityöryhmä listasi vuonna 2010 vesialan yhdeksi potentiaalisimmasta kotimaan vientialoista.
Sen sijaan lähihistoriassa on useita epäonnistuneita pullovesitarinoita.
Lähdeveden vienti on tyssännyt milloin mihinkin: luonnonmullistukseen, byrokratiaan tai poliittisiin kahinointiin.
Esimerkiksi kouvolalainen Saaramaan vesi yritti viedä pullovettä Egyptiin, mutta kontillinen vettä jäi satamaan vallankumouksen takia vuonna 2013.
Heinolalaisen Viquan Yhdysvaltojen kauppa jäätyi sanan varsinaisessa merkityksessä. Heti ensimmäinen lähetys odotti tullin tarkastuksesta pakkasessa, jolloin osa pulloista jäätyi ja poksahteli säpäleiksi. Tapaus säikäytti maahantuojan.
Helsingin kaupunkikin yritti päästä bisnekseen kiinni 2000-luvun alussa.
Pääkaupunki sijoitti pullovesiyhtiö Nord Wateriin 600 000 euroa ja takasi sen 300 000 euron lainan. Yhtiö teki kolme vuotta tappiota. Lopulta kaupunki myi sen saudiarabialaiselle sijoittajalle.
Yrityksiä käyttää vettä kaupallisesti hyödyksi on siis ollut. Eikä ihme, sillä Suomessa on poikkeuksellisen paljon järviä ja luonnonvaraisia lähteitä.
Pohjavesivarat ovat suuret, oikeastaan valtavat. Joka vuorokausi Suomessa syntyy 5,4 miljoonaa kuutiota uutta pohjavettä, mutta ainoastaan kymmenisen prosenttia muodostuvasta pohjavedestä on käytössä.
Vaikka vettä käytettäisiin laajamittaisesti, se ei ihan hevillä loppuisi.
Ja kaiken kukkuraksi UNESCO:n mukaan Suomessa on maailman paras veden laatu.
Mikä kumma siis mättää? Eikö vesi voisi olla Suomelle kuin öljy arabeille – tosin sillä erolla, että vesi on uusiutuva luonnonvara?
Suomen vesifoorumi ry:n toimitusjohtaja Markus Tuukkanen on miettinyt tovin jos toisenkin suomalaisen veden mahdollisuuksia.
– Kun Suomea katsoo lentokoneesta, täällä on vettä, metsää ja kallioita. Olemme osanneet hyödyntää kahta jälkimmäistä monin eri tavoin, mutta veden kanssa meillä on ongelmia, Tuukkanen hämmästelee.
– Me suomalaiset olemme tässä hukanneet mahdollisuuksia, hän jatkaa.
Tuukkasen mielestä suomalaisen veden vieminen maailmalle ei pitäisi olla mahdoton tehtävä. Ovathan esimerkiksi ruotsalaiset kyenneet valloittamaan puoli maailmaa vaatebrändeillään.
Tuukkasen mukaan viennissä pitää lähteä siitä, että vesi on kuluttajatuote.
– Kuinka monta menestynyttä suomalaista kuluttajatuotetta maailmalla on? Nokian jälkeen on ollut aika hiljaista, Tuukkanen paaluttaa.
Kuinka monta menestynyttä suomalaista kuluttajatuotetta maailmalla on?
Suomen vesifoorumi ry:n toimitusjohtaja Markus Tuukkanen
Suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään auttavan Business Finlandin toimialajohtaja Esa Wrang sanoo, että viennin takkuamisessa ei ole kyse mistään yksittäisestä tekijästä.
– Vesibisnes on maailmalla puhtaasti brändibisnestä. Veden laatu ei ole ratkaisevassa asemassa, Wrang toteaa.
Maailman vesimarkkinoita hallitsevat mammuttiyritykset, kuten Nestlé ja Coca Cola. Osa suuryrityksistä, kuten italialainen San Pellegrino, satsaa yksinomaan veteen.
– Asetelma isoja pelureita vastaan on hankala, Wrang myöntää.
Jättejä vastaan on melkein mahdoton taistella, varsinkin kun suomalaiset veteen keskittyvät yritykset ovat pieniä ja keskisuuria. Isommilla suomalaisyrityksillä, kuten Hartwallilla, Sinebrychoffilla ja Olvilla, vedet eivät edes ole päätuotteita.
– Jos meidän isoimmat yrityksemme päättäisivät todella satsata veteen, tilanne voisi eri, mutta firmat tekevät tietysti omat ratkaisunsa itse. Totta kai ne ovat analysoineet markkinatilanteet hyvin pitkälle, Wrang sanoo.
Lisäksi Wrang myöntää, että suomalaiset tarvitsisivat lisää kaupallista kansainvälistä markkinointiosaamista.
Finn Springin pihalla rekkaralli on kiireisimpinä päivinä melkoinen.
Lähdevettä viedään ympäri maailmaa: Venäjälle, Saksaan, Arabiemiraatteihin, Kiinaan, Koreaan.
Mutta ei vienti täälläkään näyttele kovin merkittävää osaa. Vain viisi-kuusi prosenttia yrityksen liikevaihdosta koostuu viennistä, loput tuotteista menevät kotimaan markkinoille.
Yrityksen laatupäällikkö Riikka Pelkonen sanoo, että markkinoinnissa ei pärjätä.
– Nestlén kokoisilla yrityksillä on aivan valtavat markkinointikoneistot. Jäteillä on myös tapana ostaa vähänkin merkittävät toimijat alalta, Pelkonen kuvaa.
Myös yrityksen omistaja tuskailee viennin vaikeutta.
– Kun joka maassa on oma kulttuurinsa ja bisnesmallinsa, jalansijan saaminen ei ole helppoa, Virpi Ali-Haapala sanoo.
– Silloin kun aloitimme, vienti Venäjälle oli jotenkin yksinkertaisempaa. Se oli sellaista, että faksi sinne, faksi tänne ja tilaus oli kunnossa.
Poliitikotkin ovat välillä yrittäneet tarttua veden mahdollisuuksiin.
Vuonna 2001 silloinen kansanedustaja Hannes Manninen (kesk.) jätti hallitukselle jopa kirjallisen kysymyksen siitä, miksi valtio ei edistä veden vientiä.
Manninen perusteli, että korkealaatuinen vesi voisi tuoda työllisyyttä ja rahaa esimerkiksi pohjoiseen Suomeen, jossa on runsaat pohjavesivarat suhteessa asukaslukuun.
Silloinen ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi (kok.) ei nähnyt valtion osallistumiselle tuolloin mitään tarvetta.
Vedellä on maailmalla markkinoita.
Maapallon vedestä 97 prosenttia on suolaista merivettä, ja makeastakin vedestä vain noin prosentti on helposti hyödynnettävissä. Se tarkoittaa vaivaista 0,036 prosentin osuutta maapallon kaikesta vedestä.
Vesipula on monin paikoin totta.
Wrang huomauttaa, että suomalaisten ei tarvitse valloittaa koko markkinoita. Riittäisi, että saisi jonkun pienen siivun jostain päin maailmaa – ja sekin olisi jo paljon.
Suomen vesifoorumi ry kokoaa yhteen kaikkiaan noin 130 vesialan toimijaa, mukana on niin yliopistoja, tutkimuslaitoksia kuin yrityksiäkin.
Toimitusjohtaja Markus Tuukkasen mukaan pulloveden lisäksi suomalaiset voivat viedä maailmalle vesiosaamista ja -teknologiaa.
Suomalaiset voivat esimerkiksi suunnitella ja rakentaa vesilaitoksia ja hoitaa niiden operointia jonkin aikaa ennen kuin laitokset siirretään paikallisten hoitoon.
Vesiosaamiseen voi paketoida niin koulutusta, hyvästä hallintoa, lainsäädäntöosaamista, tutkimusta kuin teknologiaakin.
– Tämän kaltaista työtä olemme tehneet jo Vietnamissa ja Nepalissa, Tuukkanen kertoo.
Näistä taidoista on maailmalla kysyntää, sillä YK:n yleiskokous julisti vuonna 2010 puhtaan veden ihmisoikeudeksi.
Pula puhtaasta vedestä aiheuttaa erityisesti kehittyvissä maissa valtavia ongelmia, kuten tauteja, kuivuutta, nälänhätää.
Tuukkasen mielestä valtio voi tehdä vielä enemmän viennin eteen. Pitäisi olla pitkän tähtäimen suunnitelmia, joilla suomalaiset yritykset saisivat kansainvälisiä markkinoita haltuunsa.
Tosin viimeisimmät ulkomaankauppaministerit saavat Tuukkaselta kiitosta.
– Ministeri Sirpa Paatero (sd.) oli ensimmäinen, joka ymmärsi näitä asioita. Kai Mykkänen (kok.) sai kolmannen vaihteen sisään, mutta ministeri Anna-Mari Virolaisen (kok.) pitäisi saada vielä seuraava vaihde päälle.
– Vähän tosin hirvittää, että ministeri vaihtui taas. Toimintaympäristön pitäisi olla ennakoitava, ei niin, että vetäjä vaihtuu vuoden välein.
Mutta ei valtio toimeton ole ollut.
Esa Wrang vetää Food from Finland -ohjelmaa, jossa on mukana valtion lisäksi muita Team Finland -toimijoita sekä Elintarviketeollisuusliitto.
Tavoitteena on elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä.
Wrangin mukaan nelisen vuotta pyörinyt kampanja on saanut mukavasti tuloksia aikaan. Viime vuonna vienti kasvoi noin 13 prosenttia.
Wrang muistuttaa, että valtio ei voi lähteä panostamaan yksittäisten yritysten brändeihin, mutta voi olla mukana luomassa mahdollisuuksia, esimerkiksi vienninedistämismatkoilla.
Reissuja on tehty vuosittain nelisenkymmentä.
Mukana on ollut myös useita vesialan yrityksiä, mutta kuitenkin esimerkiksi
alkoholituotteiden maailmanvalloitus on sujunut jouhevammin.
– Esimerkiksi lonkero on aika uniikki tuote. Sen markkinoille ei niin ole tunkua, Wrang pohtii.
Wrangin mukaan koko elintarvikevientiin voidaan saada vauhtia erikoistumalla ja ottamalla joitain jakelukanavia haltuun. Esimerkiksi Kiina on maailman johtava ruokien ja juomien verkkokauppamaa, ja Aasian suurvaltioon on jo saatu suomalaisia tuotteita sisään.
Suomalaisia tuotteita on myös niputettu yhteen ja viety niitä tuoteperheinä.
Toimialajohtaja uskoo vakaasti siihen, että eksoottisuus voi olla myyntivaltti. Samat massatuotteet ovat kauppojen hyllyillä melkein missä maailmakolkassa tahansa.
– Myös kaupat haluavat erikoistua. Suomi on kiinnostava maailmalla osaksi siksi, että olemme tuntemattomia. Se voi olla meidän valttimme.
Suomalaiseen veteen miehellä on kova usko. Tovi haastattelun jälkeen Wrang lähettää sähköpostilla kuvia Dubaista. Otoksissa näkyy Finn Springin vesipulloja rivissä.
– Heidän vesillään on erittäin kova kysyntä täällä Dubaissa Gulfood -messuilla. Lähi-idän markkinat ovat nyt tosissaan avautumassa heille. Tuote pääsi myös messujen innovaatiokilpailussa finalistien joukkoon, Wrang viestittää.
Juttu on ilmestynyt alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 2.3.2018. Lehden voit tilata täältä.