Suomalaiset hurahtivat islantilaisneuleisiin – kun lankatoimitus tulee kauppaan, sana leviää somessa ja hyllyt tyhjenevät heti
Ylivieskalainen lankakauppias Riitta Mäkynen on pian 30-vuotisen yrittäjäuransa aikana nähnyt monta käsityöbuumia. Milloin on neulottu röyhelöhuiveja, milloin virkattu ponchoja tai solmeiltu paperinarukransseja.
Nyt meneillään oleva islantilaisneuleiden huuma on silti jotain ennennäkemätöntä. Mäkynen otti islantilaislangat liikkeensä valikoimiin vuosi sitten keväällä, kun asiakkaat olivat ryhtyneet kyselemään niitä päivittäin.
– Olisi pitänyt aloittaa myynti jo talvella, hän harmittelee.
Ylivieskan Kotikutomon yrittäjä myöntää, ettei hän aluksi aivan uskonut, kuinka kova juttu islantilaisneuleista tulisi.
– Olen kerran jo elänyt tämän buumin, noin 30 vuotta sitten. Silloin lankoja oli myynnissä myös meillä. Välillä taas kukaan ei halunnut ostaa niitä, kun niitä pidettiin niin karheina ja paksuina, Mäkynen kertoo.
Islantilaisneule, islanniksi lopapeysa, on islantilaisesta villalangasta kudottu kaarrokeneulepaita. Kaarrokkeessa eli paidan rinta- ja hartiakappaleessa on kuviointi, joka neulotaan vähintään kahdella eri värillä.
Perinteiset islantilaiset kuviot ovat kauniita, mutta ehkä vieläkin tärkeämpi ominaisuus neuleissa on niiden materiaali. Oikeaoppisten paitojen neulomiseen käytetään ainoastaan islantilaisten lampaiden villasta kehrättyä lankaa.
Islannin kylmässä säässä lampaat kasvattavat kaksikerroksisen turkin. Sisempi villa on pehmeää, hienoa ja lämpöä hyvin eristävää, päällysvilla taas pitkää, kiiltävää ja vettähylkivää.
Kun islanninlampaan villasta kehrätystä lopi-langasta neulotaan paitoja, niiden väitetään olevan niin lämpimiä, että niillä tarkenee jopa talvella ulkona. Paitojen sanotaan myös pitävän vettä.
Islantilaisneuleisiin yleisimmin käytettyjä Léttlopi– ja Alafosslopi-lankoja valmistaa vain yksi tehdas Islannissa.
Suomalaisten hurjan neulomisinnostuksen takia tehtaalla on ollut vaikeuksia toimittaa lankoja.
Mäkynen kertoo, että kun lankatoimitus tulee myymälään, sana alkaa kiertää sosiaalisessa mediassa ja hyllyt tyhjenevät heti.
Ylivieskan Kotikutomon kaltaiset pienetkin liikkeet ovat päässet vauhdilla mukaan myyntiin verkkokauppojensa ansiosta.
Suurissa lankakaupoissa toimitukset ovat ruuhkautuneet, kun taas pienet, usein maaseudulta käsin toimivat liikkeet saavat paketit postiin nopeasti. Lapissa pari pientä yritystä myy islantilaislankoja jopa ilman verkkokauppaa puhelin- ja sähköpostitilausten kautta.
Mäkysen mukaan sosiaalinen media on erittäin tärkeässä asemassa neuleinnostuksen levittämisessä. Hän on itsekin aktiivinen Facebookissa ja Instagramissa ja päivittää yrityksensä some-kanavia lähes päivittäin.
Facebookin suositussa Islantilaisneuleet-ryhmässä jäseniä on jo yli 26 000. Porilainen käsityöharrastaja Milla Kuuskoski perusti ryhmän kaksi vuotta sitten ennen kuin oli itse neulonut ensimmäistäkään islantilaisneuletta.
Kuuskoski ihaili kauniita paitoja, mutta piti kaarrokeneuleen neulomista itselleen liian vaikeana. Kun ryhmässä järjestettiin yhteisneulonta, neulootikkojen kielellä knit along eli KAL, hän uskaltautui yrittämään. Nyt tehtynä on jo useampi paita, eikä loppua innostukselle näy.
Islantilaisneuleissa Kalliokoskea viehättää se, että samasta paidasta saa täysin erinäköisen värisommittelua muuttamalla. Paidat ovat hänen mukaansa myös käytännöllisiä.
– Itselläni paita korvaa viileämmillä keleillä takin täysin. Se hengittää ja lämmittää juuri sopivasti kelien vaihtuessakin.
Neuleisiin ovat hullaantuneet niin kokeneet käsityöharrastajat kuin vasta-alkajatkin. Kuuskoski sanoo tietävänsä monia, jotka ovat onnistuneet tekemään paidan ensimmäisenä neuletyönään sitten peruskoulun käsityötuntien.
– Rohkeasti vaan yrittämään! Ryhmästä löytyy paljon neuvoja ja vertaistukea uusille paidan neulojille, joten lämpimästi suosittelen neulomisen aloittamista, Kuuskoski kannustaa.
Paitafanien raamattu on Védís Jónsdóttirin kirja Islantilaisia neuleita. Kirja on loppuunmyyty tämän tästä, vaikka kustantaja Tammi on ottanut siitä jo yksitoista painosta.
Perinteiset islantilaisneuleet eivät ole mitään väri-ilottelua, vaan enimmäkseen harmaan, ruskean, mustan ja valkoisen sävyisiä.
Kuuskosken mukaan joitakin malleja pidetään helpompina neuloa kuin toisia, mutta hän neuvoo valitsemaan mieleisimmän, jotta mielenkiinto pysyy yllä.
ISLANTILAISLANKOJEN hankkimiseen tarvitaan tällä hetkellä lähes salapoliisin taitoja. Varsinkin paksumpi Alafosslopi on myyty loppuun lähes kaikista verkkokaupoista. Yksittäisiä keriä saattaa löytyä sieltä täältä.
Aidot islantilaislangat ovat markettilankoihin verrattuna kalliita, sillä Alafosslopi-kerän hinta liikkuu 7–8 euron tietämillä. Paidalle tulee hintaa vähintään 60–70 euroa.
Toki itse tekemällä säästää pitkän pennin. Valmiista neuleesta – jos sellaisen onnistuu jostain löytämään tai tilaamaan – saa maksaa vähintään tupla-, luultavasti triplahinnan.