Sopu syntymässä ankarasta velkajarrusta – Tutkija näkee riskin: "Tämä olisi pahin tilanne"

Politiikka

Mahdolliseen velkajarruun liittyisi huomattavia riskejä, joilla voisi olla merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia, arvioi politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta Suomenmaalle.

Helsingin Sanomat uutisoi tällä viikolla, että suurimmat eduskuntapuolueet ovat lähellä sopua parlamentaarisesta velkajarrusta, jolla pyrittäisiin Suomen julkisen velan vähentämiseen.

Tietojen mukaan puolueet olisivat sitoutumassa sopeuttamaan julkista taloutta noin 10 miljardilla eurolla seuraavan kahden vaalikauden aikana. Siitä yli kuusi miljardia kohdistuisi ensi vaalikauteen ja reilut neljä miljardia sitä seuraavalle kaudelle.

Vuorelman mukaan velkajarruun sitoutuminen tarkoittaisi sitä, että Suomessa naulattaisiin yhden koulukunnan näkemys koko talouspolitiikan yleiseksi linjaksi. Ja näkemys on se, että valtionvelka on pidettävä hallinnassa leikkauksilla.

– Siitä on selvästi tullut nyt hallitsevampi ajattelutapa, kun vielä Marinin hallituskaudella näkyi selvästi, että julkiseen velkaan suhtautumisessa on kansainvälisesti olemassa erilaisia koulukuntia, Vuorelma miettii.

Isossa kuvassa Vuorelma näkee mahdollisen sovun velkajarrusta konsensuspolitiikan paluuna.

Hän viittaa sillä vuonna 1977 syntyneeseen kuuluisaan Korpilammen henkeen. Tuolloin vasemmisto ja oikeisto löivät kättä Suomen tulevasta talouspolitiikasta.

– Siitä hengestä on vuosien aikana tultu aika kauas. Velkajarrun voi nähdä vastauksena siihen tarpeeseen, että suomalaista sopimisen kulttuuria voisi ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi ulottaa myös talouteen.

Mutta konsensus ei ole pelkästään hyvä asia. Se voi myös synnyttää vinoutuneita periaatteita ja toimintatapoja, Vuorelma sanoo.

– Pahin tilanne on se, ettei konsensusta uskalleta haastaa. Jos kaikki sitoutuvat samaan asiaan, niin kuka sitten on se, joka tarvittaessa sanoo, että hei, tämä ei olekaan nyt oikea suunta.

– Näen riskinä esimerkiksi asetelman, jossa kukaan ei tarpeen tullen sano, ettei me pelkästään leikkaamalla tulla vahvistamaan suomalaista hyvinvointivaltiota. Konsensuksen riski on aina se, että eri mieltä olevat pyritään hiljentämään.

Miljardiluokan leikkausten ottaminen vuosikausiksi koko politiikanteon ohjenuoraksi on Vuorelman mukaan omiaan vahvistamaan näivettämisen kierrettä.

Sopeuttaminen vähentää menoja, mutta kaivattua kasvua ja hyvinvointia ne eivät yhteiskuntaan usein tuota, joskus jopa päinvastoin.

Seurauksena voi olla itseään ruokkiva kierre, jossa sopeutuksia on aina tehtävä lisää ja lisää, kun taloudessa sakkaa.

– Tämä kritiikki on mielestäni otettava nyt vakavasti, Vuorelma tähdentää.

Hän korostaa, ettei kritiikkiä voi ohittaa vain vasemmiston näkemyksenä, sillä sitä kuullaan myös talousmaailman huipulta. 

Esimerkiksi Woltin toimitusjohtajana tunnetuksi tullut Miki Kuusi arvosteli viime viikolla Ylelle, että Suomi on jumiutunut talouspolitiikassaan menneisiin menestyksiin ja lamauttavaan leikkauskierteeseen.

Velkajarruun suunnitellut miljardiluokan sopeututukset tulisivat näkymään tavalla taikka toisella kansalaisten arjessa. 

Vuorelman mukaan vuosikausien aikana tehtävät jättimäiset säästöt tarkoittavat sitä, että jossain vaiheessa edessä on vaikea kysymys, voiko Suomi enää olla hyvinvointivaltio.

Vuorelma sanoo omassa tutkimushankkeessaan huomanneensa, että jo nyt moni reuna-alueilla elävä kokee, ettei hyvinvointiyhteiskunta enää kosketa heitä. Lähipalveluita on ajettu niin voimakkaasti alas pala kerrallaan 1990-luvulta lähtien.

– Suomessa on paljon sellaista mielialaa, että minkä takia me maksamme saman verran veroja kuin vaikkapa helsinkiläiset, joilla on vielä se palveluverkko hyvin olemassa. 

– Eikä se kokemus liity vain joihinkin pieniin Itä-Suomen kuntiin, vaan myös moniin melko isoihin kaupunkeihin.

Sellaisen mielialan kasvattamiseen ei Suomella ole Vuorelman mukaan varaa. Kysymys on koko demokratian uskottavuudesta.

– Valtion vetäytyminen alueilta vielä lisää voi johtaa siihen, että luottamus politiikkaa kohtaan heikkenee entisestään ja Suomessa syntyy yhä laajemmin protestimielialaa, josta maailmallakin on nähty paljon merkkejä.

Vuorelma arvelee, että velkajarrusta tultaisiinkin vuosien aikana näkemään monenlaisia irtiottoja.

Vaikka puolueet sitoutuisivat nyt tekemään miljarditason säästöjä, ajat, tavat ja tulkinnat kuitenkin muuttuvat. 

Jos jatkuvien leikkausten tie alkaisi esimerkiksi näyttää tuhoisalta, olisi hallitusvastuussa olevilla puolueilla suuri houkutus tehdä erilaisia ratkaisuja.

Tulkinnat saattaisivat vaihdella myös sitä mukaa, ketkä ovat vallassa. Myös yleinen taloustilanne vaikuttaa aina poliittisiin ratkaisuihin.

– Ilmastopolitiikan puolella on nähtävissä vähän vastaava tilanne. Meillä säädettiin viime kaudella ilmastolaki, mutta nykyinen hallitus ei ole siihen sitoutunut niin kuin laki edellyttäisi. Vastaavaa voisi tapahtua velkajarrun kohdalla.

– Toisin sanoen, velkajarruun sitoutuminen ei vielä tarkoita sitä, että puolueet todella tekisivät nämä kymmenen miljardin leikkaukset, Vuorelma tiivistää.

Tutkija ennakoi, että poliittiseen peliin saattaa tulla mukaan myös kaikenlaista kikkailua.

Sopeuttamisen ja leikkaamisen määritelmä on lopulta politiikassa melko häilyvä. Poliittisella retoriikalla monia toimia voidaan nimetä säästötoimiksi, vaikkeivät ne sitä suoraan olisikaan.

Puolustushallinnon puolella saatettaisiin nähdä esimerkiksi se, että yleisen asevelvollisuuden kulut siirrettäisiin osaksi puolustusmenoja. Tämä olisi Vuorelman mukaan sinänsä täysin perusteltu valinta.

– Tällaista kirjanpidollista harjoitusta voidaan nähdä laajemminkin.

Mahdollista on sekin, että korot lähtisivät jossain vaiheesssa laskuun. Se vähentäisi painetta julkisen velan karsimiseen.

Myös esimerkiksi eläkeikää nostamalla voitaisiin Vuorelman mukaan saada aikaan mittavia säästöjä ilman, että hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluista kuten vaikkapa sosiaaliturvasta tarvitsisi niistää.

– Se tosin on puolueille hyvin vaikea asia, koska eläkeläiset ovat ahkeria äänestäjiä.

Sitä tosiasiaa on kuitenkin mahdoton päästä pakoon, että edessä on merkittävien leikkausten ajat.

Sen löytää edestään myös esimerkiksi SDP, jonka suhtautuminen leikkauksiin eroaa merkittävimmin muista suurimmista puolueista.

– SDP:ssä on kuitenkin nyt nähtävissä enemmän oikeistodemarien orientaatiota, joten leikkauslinjalle löytyy puolueesta aiempaa enemmän ymmärrystä.

Riskeistään huolimatta velkajarrusta mahdollisesti saatava sopu olisi suomalaiselle talouspolitiikalle hyvä asia, Vuorelma sanoo.

Hänen mukaansa Suomi todella tarvitsee yli hallituskausien menevän yhteisen näkemyksen talouden tervehdyttämisestä, sillä tilanne on oikeasti melko heikko.

Hänen mukaansa velkajarrussa on potentiaalia hyödylliseksi työkaluksi. Ja nimenomaan työkaluksi.

Parasta olisi, jos velkajarru ei olisi kaikkea politiikan tekemistä määrittävä pohja, vaan yksi keinovalikoima muiden rinnalla.

Säästöjen ohella olisi erityisen tärkeää olla työkaluja myös kasvun ja taloudellisen hyvinvoinnin tuottamiseen. Eikä ilmastokysymyksiä voi unohtaa, Vuorelma lisää.

– On ihan tervetullutta, jos talouden kysymyksiin saadaan ratkaisuja, joihin on laajemmin sitouduttu. Se vähentää jatkuvaa heiluriliikettä.