Seksuaalirikoksen uhriksi joutunut lapsi odottaa oikeuden päätöstä liki kaksi vuotta – miten rikosprosessia voisi nopeuttaa?

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja sen törkeän tekomuodon rikosprosessi vie keskimäärin 21 kuukautta, siis lähes kaksi vuotta, käy ilmi oikeusministeriön tiedoista.

Rikosprosessilla tarkoitetaan tässä rikosilmoituksen tekemisestä käräjätuomion antamiseen kuluvaa aikaa.

Alueelliset erot ovat suuria. Nopein prosessi oli vuosina 2014–2018 Kymenlaakson käräjäoikeuden alueella, missä lapseen kohdistuvasta seksuaalirikoksesta saatiin käräjätuomio keskimäärin 14 kuukaudessa, eli reilussa vuodessa.

Alle puoleentoista vuoteen päästiin myös Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa.

Huonoin tilanne on ollut Oulun käräjäoikeuden piirissä, missä ilmoituksesta käräjätuomioon kesti vuosina 2014–2018 keskimäärin 29 kuukautta, eli kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Yli kahden vuoden mentiin myös Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Etelä-Savossa.

Eniten aikaa vie poliisin esitutkinta. Vuosina 2014–2018 poliisi tutki lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä keskimäärin noin kymmenen kuukautta.

Syyteharkinta ja käräjäoikeuden käsittely veivät kumpikin keskimäärin viisi kuukautta.

Myös poliisin esitutkinnan kestoissa on alueellisia eroja. Nopein tutkinta lapseen kohdistuvissa seksuaalirikoksissa oli Helsingissä, missä esitutkinta vei reilun seitsemän kuukautta. Alle yhdeksään kuukauteen päästiin Helsingin lisäksi muun muassa Kymenlaaksossa, Pohjois-Savossa ja Pirkanmaalla.

Kauiten esitutkinta vei Etelä-Pohjanmaalla, yli 15 kuukautta, ja Oulussa tasan 15. Yli vuoden poliisitutkintoja oli myös Etelä-Karjalassa, Päijät-Hämeessä, Kainuussa ja Kanta-Hämeessä.

Alueellisissa tiedoissa ovat mukana lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt, törkeät lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt ja näiden yritykset.

Seksuaalirikoksia ja lapsiin kohdistuneita rikoksia Helsingin poliisissa tutkiva rikoskomisario Saara Asmundela sanoo, että esitutkinnan kesto riippuu pitkälti tutkijoiden määrästä poliisilaitoksella.

– Tutkijoiden määrä on suoraan sidoksissa siihen, kuinka pian juttu saadaan syyteharkintaan.

Asmundela huomauttaa, että koska lapsiuhrien rikoksissa tutkinta vaatii erikoistumista, tutkintoja voitaisiin vauhdittaa keskittämällä ne nykyistä harvemmille poliisilaitoksille.

Tällöin lapsiin kohdistuvia rikoksia tutkiva voisi keskittyä niihin täyspäiväisesti ja hänellä olisi laitoksella työpari ja vertaistukea, hän sanoo.

Asmundelan mukaan poliisiin tarvittaisiin lisää työntekijöitä, mutta sekään ei yksin ratkaise ongelmaa.

– Kääntäisin katseen poliisihallinnon ulkopuolelle. Tietysti poliisin sisällä voidaan vähäistä resurssia jakaa, mutta tilanne on se, että mennään aika minimeillä kaikissa toiminnoissa.

– Myös poliisille tehtyjen ilmoitusten esikäsittely pitää tehdä tehokkaasti, oikea-aikaisesti ja moniammatillisesti, jotta tutkintaa edellyttävät jutut seuloutuvat nopeasti tutkintaan.

Tällä hetkellä laki ei määrittele lapsiin kohdistuneita rikoksia erityisryhmäksi, jossa käsittely pitää toteutua tietyssä määräajassa. Velvoittavat määräajat ovat sen sijaan käytössä kaikissa jutuissa, joissa epäilty on tutkintavankeudessa.

Erikoissyyttäjä Yrjö Reenilän mukaan määräaika vaikuttaa asian käsittelyyn merkittävästi. Hän sanoo, että jos epäilty on vangittuna, juttu kulkee ohituskaistaa pitkin.

– Vangitsemisoikeudenkäynnissä määrätään syytteennoston määräpäivä, johon mennessä syyte pitää nostaa ja kun se nostetaan, pääkäsittely pitää aloittaa viimeistään 14 päivän kuluessa.

Helsingin käräjäoikeuden tuomari Elisa Savolainen sanoo, että velvoittavan määräajan säätäminen lapsiin kohdistuviin rikoksiin lyhentäisi niiden käsittelyaikoja ja samalla poistaisi alueellisia eroja.

Määräajat voitaisiin Savolaisen mukaan ottaa seksuaalirikosten lisäksi käyttöön esimerkiksi perheväkivaltarikoksissa.

– Ilman laissa säädettyjä määräaikoja ainakaan takuuvarmoja tuloksia ei saada, Savolainen sanoo.

– Laissa säädetyt määräajat voisi olla kuulemiselle esitutkinnassa, syyteharkinnalle ja pääkäsittelyn aloittamiselle.

Savolainen, Reenilä ja Asmundela puhuivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) seminaarissa torstaina.