Saarikon lista tarttuu hoivan epäkohtiin – "Moraalinen sitoumus taata vanhuksille laadukas hoito"
– Toimenpidelistaus on ennen kaikkea moraalinen sitoumus taata vanhuksille laadukas hoito, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kuvaa 25 kohdan ”Saarikon listaa” vanhusten asumispalvelujen parantamiseksi
– Vanhusten hoidon laadun parantaminen on yhteinen tavoite. Kaikki toimenpiteet koskevat niin julkisia kuin yksityisiä hoivapalveluja, Saarikko toteaa.
Toimenpidelistauksen allekirjoittajat sitoutuvat esimerkiksi haamuhoitajailmiön kitkemiseen ilmoittamalla hoitajien määrän kyselyissä ja valvontatilanteissa totuudenmukaisesti.
Henkilöstömitoituksessa on noudatettava nykyistä laatusuositusta, jonka tavoitteena on turvata vaikuttavat palvelut ikäihmisille.
Henkilöstön työsopimuksiin lisätään kohta, joka rohkaisee henkilöstöä epäkohdista raportointiin. Valvontaviranomaisen resursseja vahvistetaan nopeasti.
Lista syntyi hoivapalveluyritysten, ammattiliittojen, järjestöjen, kuntien edustuksen ja valvontaviranomaisten yhteisen neuvottelutilaisuuden pohjalta.
Kaikki osallistuneet organisaatiot ovat sitoutuneet listan esityksiin. Mukana olivat muun muassa Esperi Care, Attendo ja Mehiläinen Oy.
Saarikon lista:
1. Sitoudumme ihmisarvoiseen ikäihmisten hoivaan ja henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimiseen. Tavoittelemme hoivan laadun tason nostamista.
2. Päättäjät jatkavat systemaattisesti yhteiskunnallista arvokeskustelua vanhustenhoidosta kuntatasolla ja valtakunnallisesti.
3. Vuoropuhelua alan toimijoiden välillä jatketaan tiiviisti jatkossakin – järjestetään pyöreän pöydän keskustelun toimintamalli.
4. Hoiva-alan houkuttelevuudesta työpaikkana ja opiskelualana huolehditaan.
5. Hoiva-alan ammateissa soveltuvuuskokeet ovat tarpeelliset.
6. Hoitajien määrä ilmoitetaan kyselyissä ja valvontatilanteissa rehellisesti ja siten haamuhoitajailmiö kitketään pois. Kiinnitetään huomiota siihen, että hoitajamäärät lasketaan kokopäiväisinä työsuhteina.
7. Hoiva- ja hoitohenkilöstön määrässä on toteuduttava vähintään vähimmäismitoitus. Avustavaa henkilöstöä on oltava riittävästi. Laatusuosituksessa tarkistetaan ja täsmennetään mitoitukseen hyväksyttävä henkilökunta.
8. Vanhusten aterioinnista huolehditaan siten, että aliravitsemukseen on nollatoleranssi.
9. Sitoudutaan rationaalisen ja turvallisen lääkehoidon periaatteisiin.
10. Hoitoalan henkilöstön sekä asiakkaiden turvallisuuteen panostetaan.
11. Palveluntuottajien henkilöstön työsopimuksiin lisätään kohta, joka rohkaisee henkilöstöä epäkohdista raportointiin.
12. Vanhuspalveluiden esimiestyötä vahvistetaan.
13. Hoitoa porrastetaan entistä paremmin ja ikäihmisten asumiseen tarvitaan uusia ratkaisuja.
14. Kotihoidon roolin kasvu tunnistetaan ja sitä kehitetään ympärivuorokautisen hoivan rinnalla.
15. Kaikille ympärivuorokautisen hoivan asukkaille ja omaisille tehdään vuosittain valtakunnallinen yhtenäinen palautekysely (THL).
16. THL:n vanhuspalvelujen tila -raportointia kehitetään ja raportoinnissa havaittuihin puutteisiin puututaan ripeästi.
17. Palveluiden tuottajat raportoivat omavalvonnasta vähintään neljännesvuosittain palveluiden järjestäjälle.
18. Valvontaviranomaisen resursseja vahvistetaan nopeasti ja valvonnan riskiperusteista kohdentamista kehitetään. Kuntien vastuuta valvonnassa korostetaan.
19. Palveluiden järjestäjällä (nyk. kunnat) on velvollisuus laatia omaisille tietopaketti siitä, mitä palveluilta on lupa odottaa.
20. Teknologiaa hyödynnetään hoivan tukena nykyistä järjestelmällisemmin.
21. Palveluntuottajia koskevaan lainsäädäntöön kirjataan tuntuva sanktiointi toistuvista laiminlyönneistä hoivan laadussa.
22. Yksityisen ja julkisen palvelutuotanto raamitetaan samalle viivalle mm. luvituksen osalta (palveluntuottajalaki) sekä kustannusten avoimuuden osalta myös julkisella puolella.
23. Palveluiden järjestäjien oltava nykyisiä kuntia vahvempia.
24. Palveluiden järjestäjän hankintaosaamista vahvistetaan.
25. Ikäihmisten hoitoa koskevat laatusuositukset päivitetään konkreettisimmiksi. Hoidon ja hoivan laatukriteerit on määriteltävä.
Toimenpiteiden edellyttämät kustannukset julkiselle sektorille hoidetaan poliittisella priorisoinnilla osana julkisen talouden kestävää hoitoa.