Ruotsalaispotilaita hakeutuu syöpähoitoihin suomalaiselle yksityisklinikalle
Lupaukset kattavista hoidoista ja pikaisesta hoitoonpääsystä houkuttelevat syöpäpotilaita Ruotsista Suomeen yksityiselle.
Ruotsalaislehti Dagens Nyheter uutisoi maanantaina ”tyytymättömiä ruotsalaispotilaita houkuttelevasta suomalaisklinikasta”. Kyseessä on Mehiläisen omistama Docrates-syöpäsairaala, joka avasi toimipisteen Ruotsin Solnaan viime maaliskuussa.
Suomessa Hufvudstadsbladet julkaisi Dagens Nyheterin jutun.
Vuodesta 2009 lähtien Docrateella on hoidettu yli 2000:ta ruotsalaista potilasta, kertoo Docrateen johtava ylilääkäri Juha Kononen STT:lle.
Se on Pohjois-Euroopan ainoa yksityinen syöpäsairaala. Muita, pienempiä klinikoita Konosen mukaan on, mutta mittaluokassaan Docrateella ei juuri ole kilpailua. Siksi Ruotsinkin julkisella hoitoonsa tyytymätön saattaa valita suunnakseen Suomen.
Julkiselta yksityiselle, niin Suomessa, Ruotsissa kuin muuallakin, siirrytään usein esimerkiksi toisen mielipiteen tai parempien resurssien perässä, Kononen kertoo.
– Meillä potilas saa asiantuntijatiimin, joka perehtyy todella syvällisesti potilaan asioihin ja historiaan ja pysyy samana koko hoitopolun ajan. Julkisella puolella tämä ei välttämättä aina ole mahdollista resurssien vuoksi, Kononen sanoo.
Myös julkisen pitkät jonot voivat saada potilaan hakeutumaan yksityiselle.
– Se on aina pysäyttävä ja henkeä uhkaava, huolestuttava tilanne, kun kuulee sanan syöpä tai syöpäepäily. Siinä se odotusaika tuntuu hyvin pitkältä.
Tukholman lääniin kuuluvaan Solnaan keväällä avattu klinikka on Docrateen ensimmäinen ulkomainen toimipiste. Se on Konosen mukaan herättänyt huomattavasti kiinnostusta Ruotsissa ja toiminta on päässyt hyvin alkuun.
Klinikka on pieni, joten kaikkia Docrateen hoitoja ei voida Ruotsissa toteuttaa.
– Esimerkiksi sädehoito vaatii isoja investointeja laitteisiin, että näitä potilaita sitten ohjataan sieltä tarvittaessa tänne Suomeen.
Konosen mukaan Docrates-syöpäsairaalaan tulee potilaita yli 40 maasta. Ulkomaisista potilaista ruotsalaiset ovat suurin ryhmä, heitä on vuosittain noin 5 prosenttia kaikista potilaista. 11 prosenttia potilaista tulee muualta kuin Suomesta tai Ruotsista.
Mehiläisen omistukseen Docrates siirtyi vuonna 2024.
Solnan uusi klinikka sijaitsee kivenheiton päässä yliopistollisesta Nya Karolinska -sairaalasta.
Se on Dagens Nyheterin mukaan huolestuttanut julkisen sairaanhoidon puolta. Docrateella ei esimerkiksi ole toimintaa ympärivuorokautisesti, sanoo Tukholman alueen terveyshallinnon johtava lääkäri Johan Bratt Dagens Nyheterille. Jos klinikan potilaat tarvitsevat akuuttia hoitoa vaikka yöllä, on suunnattava päivystykseen, jolla ei ole kaikkia tietoja yksityisen puolen potilaista. Se voi olla riski potilasturvallisuudelle, kommentoi Bratt.
Lisäksi klinikan fyysinen sijainti voi Brattin mukaan olla ongelma: se voi virheellisesti viestittää, että potilas olisi yhä hoidossa yliopistollisessa sairaalassa, vaikka todellisuudessa sairaalalla ja yksityisellä klinikalla ei ole mitään sopimuksia keskenään.
Konosen mukaan vastaava keskustelu siitä, jakavatko julkinen ja yksityinen samat toimintaperiaatteet, on jo Suomessa pääosin käyty.
– Se, että me teemme jotakin, ei ole mitään julkiselta pois, vaan pikemminkin päinvastoin, että helpotetaan sitä julkisen puolen kuormaa, Kononen sanoo.
– Sekä Suomessa että Ruotsissa julkisen puolen lääketieteellinen hoito on hyvää. Me mielellään toimimme yhteistyössä ja täydennämme sitä.
Maanantaina Dagens Nyheter uutisoi myös ruotsalaismiehestä, joka oli saanut Ruotsissa diagnoosin levinneestä eturauhassyövästä ja päätöksen palliatiivisesta hoidosta.
Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan hoitoa, jonka tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua, määrittelee THL.
Julkisista terveyspalveluista vastaavalta Skånen alueelta saamaansa hoitoon tyytymätön mies päätti Dagens Nyheterin mukaan etsiä hoitoa ulkomailta. Hän päätyi Suomeen Docrateelle, jossa hoitolinja oli lehden mukaan kuratiivinen eli parantava. Aggressiivisten syöpähoitojen jälkeen arvot ovat nyt hyvät ja mies on päässyt palaamaan töihin.
Myöhemmin Dagens Nyheter julkaisi jutun, jota varten oli haastateltu Skånen yliopistollisen sairaalan onkologian ylilääkäri Olof Ståhlia. Hänen mukaansa on tavallinen väärinkäsitys, että päätös palliatiivisesta hoidosta tarkoittaisi sitä, että mitään ei ole tehtävissä.
Myös Docrateen Konosen mukaan palliatiivinen hoito voi olla aktiivista, oireita lievittävää syövän hoitoa.
Ståhlin mukaan levinnyt eturauhassyöpä on parantumaton sairaus, ja ruotsalaismiehen hyvät arvot voivat viitata siihen, että sairaus on hallinnassa. Ihmelääkettä syövän parantamiseksi ei ole olemassa yksityiselläkään.
Samalla Ståhl sanoo, että julkisella puolella on toisinaan tehtävä sellaisia päätöksiä ja harkintaa, joita yksityisesti rahoitetulla puolella ei tarvitse huomioida.
Lisäksi hän huomauttaa, että suomalaisella klinikalla käytetään myös sellaista menetelmää, jota Ruotsissa vasta tutkitaan eikä sen arvioida olevan tarpeeksi tehokas suhteessa hintaansa.
Konosen mukaan tilanne terveydenhuollossa voi toisinaan olla se, että yksityinen toimija voi tarjota hoitoa, jota julkisella ei ole saatavilla.
– Joissakin tutkimus- ja hoitomenetelmissä on viivettä ennen kuin niitä otetaan julkisella puolella käyttöön eri maissa eri tavalla. Jos hoitoon ja tutkimuksiin on lääketieteellinen näyttö olemassa, mutta sitä ei ole vielä ehditty ottamaan julkisella puolella käyttöön, niin sen voi saada meiltä.
Julkisen resurssit voivat olla rajalliset esimerkiksi joidenkin kuvantamistutkimusten toteuttamiseen.
– Hoidoista esimerkiksi radioisotooppihoidot ovat sellaisia, että joko niitä ei ole tai niiden käyttöön on asetettu hyvin tiukat kriteerit, Kononen kertoo.
Eturauhassyövän hoitoon tarkoitettu radioisotooppihoito on juuri se, johon Skånen yliopistollisen sairaalan Olof Ståhl viittasi puhuessaan menetelmästä, joka ei Ruotsissa ole käytössä.
– Siitä on olemassa lääketieteellistä näyttöä, että se hyödyttää potilaita. Tässä hoidon kustannukset ovat korkeat, ja sitä ei ole kaikissa maissa katsottu, että se kuuluisi julkisella puolella annettavan hoidon piiriin, Kononen sanoo.
Radioisotooppihoitoa käytetään Suomessa julkisella Konosen mukaan joissakin tilanteissa.
Konosen mukaan usein voi olla niin, että tietyn hoidon käyttämiselle on tarpeeksi lääketieteellisiä perusteita, mutta sitä ei kuitenkaan pystytä ottamaan verovaroin kustannetussa julkisessa terveydenhuollossa käyttöön. Tällaisessa tilanteessa samaa hoitoa voidaan kuitenkin tarjota yksityisellä.
Yksityisellä esimerkiksi eturauhassyövän hoidot voivat kustantaa kymmeniä tuhansia euroja.
– Korostan, että kaikki tutkimukset ja hoidot, mitä me täällä teemme, ovat lääketieteellisesti perusteltuja. Toimitaan samojen pääperiaatteiden mukaan kuin julkinenkin puoli, Kononen lisää.