Robotti ei korvaa inhimillistä kosketusta – Mutta paljon muuta se voi tehdä
Oletko nähnyt netissä videon, jossa hoivarobotti Lydiaa esitellään hoivakodissa ja asukkaat seuraavat robottia suurella kiinnostuksella?
Lopuksi Lydia lupaa antaa vielä pusun poskelle ja asukkaat ovat myytyjä.
Hoivarobotti pehmittää maaperää hoivakodeissa, mutta muuten robotit ja koko ala on saanut Suomessa osakseen melko kylmää kyytiä.
Teollisuudessa palaa vihreä valo ja palvelusektorilla on käynnissä joitakin kokeiluja, mutta muuten Suomi on jäänyt jälkeen muiden maiden kehityksestä.
Pirita Ihamäki, porilainen filosofian tohtori kiinnostui robotiikasta seuratessaan ikääntyvän isoäitinsä pärjäämistä kotona Leivonmäellä.
Ihamäki on opiskellut laajasti digitaalista kulttuuria ja digitalisaation mukanaan tuomat eri aihealueet kiinnostavat häntä valmentajana ja tutkijana. Tohtori oivalsi, miten monenlaisissa hoiva-, avustus- ja kuntoutustehtävissä robotit voisivat olla avuksi.
Palvelurobotit helpottavat jo nyt ihmisten arkea siivouksessa, vanhusten ja muistisairaiden valvonnassa, sekä vammaisten apuväline- ja kuntoutuskäytössä. Ja tämä on vasta alkua.
Itsenäisen asumisen tueksi kehitetään jo ikääntyvien kuntoa monitoroivaa ja kaatumisen tunnistavia robotteja, jotka tekevät hätätilanteessa hälytyksen ja avaavat videoyhteyden lääkäriin tai omaiseen.
Japani tunnetaan robotiikan kärkimaana ja vauhdilla ala etenee myös Ruotsissa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa.
Mistä on kyse Suomessa? Herättivätkö television tieteiselokuvat meissä kauhuskenaarion, jossa ihmisiä muistuttavat humanoidit ottavat lopulta vallan omiin käsiinsä?
Ihamäki on harmissaan tiedosta, että Suomi on jo jälkijunassa. Suomalaiset robottienvalmistajat pärjäisivät globaaleilla markkinoilla osaamisellaan.
– Tämä tarkoittaa sitä, että yritysten tulisi ennemminkin erikoistua erikoisrobotteihin, kuten palvelurobotteihin, joissa tarvitaan suurta erikoistumista ja korkeaa tietotasoa, Ihamäki kuvailee.
– Jos jäämme tästä junasta pois, menetämme ison potentiaalisen markkina-alueemme palvelurobotiikassa ja sitä kautta myös paljon uusia työpaikkoja.
Porilaista kiinnostaa robotiikassa soveltaminen ja uuden tiedon jakaminen ja keskiviikkona hän luennoi Helsingissä palvelurobotiikan mahdollisuuksista tulevaisuuden terveydenhuollossa.
Sote on saatu maaliin ja terveydenhuollossa ja hoivapalveluissa vedetään parhaillaan uusia suuntaviivoja. Robotiikalla olisi monenlaista hyödyllistä annettavaa niin terveydenhuoltoon kuin vanhuspalveluihinkin.
Suomalaiset näyttävät pelkäävän, että robotit vievät inhimillisen kosketuksen hoiva-alalta. Tästä ei Ihamäen mukaan kyse.
– Suuri osa hoitajan työajasta menee nyt logistiikkaan ja kirjaamiseen. Jos näihin töihin voitaisiin käyttää robotteja, hoitajalle jäävä aika voitaisiin käyttää inhimilliseen hoivaan.
Ihamäki kuuluu koulukuntaan, jonka mielestä robotilla ei ole tarkoitus hakea henkilöstösäästöjä tai korvata varsinaista hoivatyötä.
– Robotti ei korvaa koskaan hoitajia, mutta tuo lisäarvoa hoivakoteihimme.
Robotti ei korvaa koskaan hoitajia.
Pirita Ihamäki
Japanissa vanhuksia hoidetaan jo robottien avulla ja tuon yhteistyön kautta Suomessakin on kokeiltavana kolme hoivarobottia.
Robotit tekevät tuloaan, siitä Ihamäki on vakuuttunut. Omat riskitekijänsäkin robotiikassa on, mutta suomalaisten kohdalla Ihamäki uskoo eettiseen ajatteluun ennen tekemistä.
– Suomi voisikin toimia eettisenä edelläkävijänä hoiva-, kaveri-, ja avustajarobotteja suunniteltaessa, Ihamäki pohtii.
Merkittävänä asiana robotiikan ja Suomen kannalta Ihamäki pitää palvelurobottien kehittämistä, joiden liikevaihto vuonna 2014 oli kolmisen miljardia euroa, ja arvio vuodelle 2020 on jo 20 miljardia euroa. Kasvualueena on esimerkiksi lääketieteessä leikkausrobotit.
– Tulevaisuudessa asun 90-vuotiaana kotona ja minulla on oma robotti avustamassa päivän askareissani, robotti valmistaa minulle aamupalan, muistuttaa minua lääkkeiden ottamisesta ja tapaamisista. Hän seuraa terveydentilaani ja ilmoittaa lääkärille minussa tapahtuneista muutoksista, Ihamäki kuvailee.