Riikka Pakarinen jättää keskustan varapuheenjohtajuuden jo syksyllä – "Vaalitulos oli itselleni selkeä vedenjakaja"
Riikka Pakarisen toinen kierros keskustan puoluejohdossa jää kaavailtua lyhyemmäksi.
Lappeenrannassa viime kesänä puolueen varapuheenjohtajaksi valittu Pakarinen jättää tehtävänsä jo syksyllä keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa Turussa. Syyksi Pakarinen kertoo heikon vaalituloksen ja valintansa Suomen Urheiluliiton (SUL) puheenjohtajaksi.
Suomen Startup-yhteisön toimitusjohtajana työskentelevä Pakarinen sai huhtikuun eduskuntavaaleissa 1647 ääntä ja jäi varasijalle. Pakarinen sanoo, ettei hänelle jäänyt vaaleista mitään hampaankoloon, mutta nyt on priorisoinnin aika.
– Omalle työnantajalle ja myös puoluejohdolle sanoin jo ennen vaaleja, että tullessani valituksi kansanedustajaksi, panostan täysillä politiikkaan myös jatkossa. Toisaalta, jos en tule valituksi, sitten politiikka jää taka-alalle ja panokseni ovat täysillä ansiotyössä startupien parissa sekä Suomen Urheiluliiton johtamisessa.
Pakarinen valittiin huhtikuussa SUL:n puheenjohtajaksi ja luottamustoimien hoito on vienyt yhä enemmän aikaa. Pakarinen joutui jo syyskuusta alkaen yllättäen hoitamaan liiton puheenjohtajuutta Sami Itanin sairastuttua ja luovuttua tehtävästä.
– Etenkin tämä viimeinen puoli vuotta, varsinkin kun kampanjaa on tehty, on ollut todella kiireistä.
Pakarinen kertoo päättäneensä jo eduskuntavaaliehdokkaaksi lähtiessään, että vaalitulos on tältä osin selkeä vedenjakaja.
– Tältä osin vaalitulos oli itselleni selkeä viesti. Täysillä on yritetty, mutta tulosta ei tullut. Silloin on hyvä antaa tilaa myös tuoreille ajatuksille.
– Pitää pystyä keskittymään paremmin johonkin. Yksi ihminen ei voi revetä joka paikkaan. Haluan jatkossa vaikuttaa tärkeinä pitämiini asioihin työni ja urheiluvaikuttamisen kautta. On myös oma perhe ja kouluikäiset lapset myös, sekin vaatii oman aikansa.
Pakarinen sanoo toisaalta aina halunneensa tehdä asiat kunnolla.
– Tämä puoli vuotta näiden kolmen toimen kanssa on mennyt oikein hyvin, mutta ei tässä ole paljon vapaa-aikaa kyllä ollut, hän myöntää.
Pakarinen sanoo kuitenkin nauttineensa todella työskentelystä keskustan varapuheenjohtajana ja kokeneensa sen valtavan merkitykselliseksi ja arvokkaaksi luottamustehtäväksi.
– Erityisesti minua ovat motivoineet meidän järjestöihmiset ja heidän tekemä kova pyyteetön työ ja usko siihen, että keskustan kaltaista keskivoimaa tarvitaan myös jatkossa.
Pakarinen on toiminut keskustan varapuheenjohtajana kahteen otteeseen, edellisellä kerralla vuosina 2012–14. Vaikka tehtävä nyt jää, Pakarinen jatkaa vielä kaupunginvaltuutettuna Espoossa ja Länsi-Uudenmaan aluevaltuustossa. Paluulle valtakunnan politiikkaankaan jossain vaiheessa hän ei sano ehdottomasti ei.
– Eihän koskaan voi sanoa, että ei koskaan.
Pakarinen näkee puheenjohtaja Annika Saarikon tavoin, että keskustassa on aloitettava perinpohjainen tulevaisuustyö ruohonjuuritasolta alkaen. Aate on kirkastettava ja luotava moderni keskustalaisuus, mitä se sitten onkin.
– Jos ajatellaan meidän tulevaa kasvuamme ja sitä, että haluttaisiin olla vielä joskus pääministeripuolue, meidän on pakko pystyä murtautumaan myös kaupunkeihin.
Pakarisen mukaan esimerkiksi ehdokkaiden tuominen ulkopuolelta ei toimi. Keskustan ei kuitenkaan tarvitse muuttaa perusviestiään ja politiikkaansa kaupungeissa.
– Ei täällä pääkaupunkiseudulla kukaan muu kuin keskusta puolusta oikeasti ja aidosti lähiluontoa. Muut ovat valmiita kaavoittamaan kerrostaloille ja puhuvat vahvan kasvun puolesta.
Pakarisen mukaan keskusta on ainoa, joka on reilusti sanonut, että ei ylenpalttinen kasvu ole välttämättä pääkaupunkiseudullakaan asukkaiden etu.
– Pitää pystyä turvaamaan lähiluonto ja lähipalvelut ja näin.
Keskustan kaupunkityöryhmääkin vetänyt Pakarinen myöntää, ettei ole itsekään pystynyt saamaan sellaisia tuloksia, mitä olisi toivonut.
– Olemme aktivoineet kaupunkityötä ja ottaneet uusia toimintatapoja käyttöön, valitettavasti se ei näkynyt vaalituloksissa.
– Sen takia minusta on myös nyt vastuunkantoa antaa tilaa muille myös tässä kaupunkipoliittisessa toiminnassa.
Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana Pakarinen on ensimmäinen keskustalainen sitten Urho Kekkosen, joka johti liittoa vuosina 1932–1948. Pakarinen on myös tehtävässä ensimmäinen nainen.
Pakarisen mukaan urheilussa ollaan tällä hetkellä saman haasteen edessä kuin muussakin vapaaehtoistoiminnassa: talkoolaisten määrän vähentyminen on ollut melko radikaalia ja näkyy myös seuratoiminnassa.
Pakarinen haluaa säilyttää yleisurheilun sellaisena kuin se on, yhdenvertaisena lajina jota lapset ja nuoret taustasta ja maantieteestä riippumatta pystyvät harrastamaan.
Liikunnan rahoitus pitäisi Pakarisen mielestä keskittää yhteen tai sektoriin, kuten on tehty muissa Pohjoismaissa.
– Esimerkiksi Norjassa liikunnan rahoitus keskitetään pitkälti urheilurakentamiseen. Minusta se pitäisi keskittää seuratoimintaan, koska sillä on yhteiskunnallisesti niin laajat vaikutukset, pystytään oikeasti lapsille ja nuorille tarjoamaan harrastusta.
Myös huipulle nousemassa olevia nuoria voitaisiin Pakarisen mukaan auttaa enemmän läpimurron tekemisessä. Yksityiseltäkin puolelta tarvitaan enemmän kumppanuuksia ja samalla rahaa.
Suomalaisella yleisurheilulla on viime vuosina mennyt varsin mukavasti. Vuosi sitten Münchenin EM-kisoista tuli paras mitalisaalis 40 vuoteen ja uusia lahjakkuuksia on noussut esiin.
– Kaikkien hienointa on, että myös lajikirjo on kasvanut, Pakarinen hehkuttaa.
SUL:n talous on Pakarisen mukaan pitkän tähtäimen työllä saatu painetuksi kuntoon, vaikka viime vuonna tulos oli miinusmerkkinen Suomi–Ruotsi-maaottelun järjestämisestä huolimatta.
– Kyllä sen pitää tietyllä tavalla myös meitä herättää, ei voida nukkua mitään ruususen unta, vaan oikeasti on pidettävä huoli siitä, että talous pysyy tasapainossa. Sitä aion itse tehdä kyllä puheenjohtajana, Pakarinen vakuuttaa.