Yhä useampi eläinlaji muuttaa maalta kaupunkiin – ilmiölle monia selityksiä
Suomen kaupungeissa viihtyy entistä enemmän sellaisia eläimiä, joita ei vielä viime vuosituhannella juurikaan näkynyt kerrostalojen varjoissa. Taustalla on monenlaisia selittäviä tekijöitä.
Kaupunkiympäristöt tarjoavat sellaisia ravinnonlähteitä, joista monet eläimet hyötyvät, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola.
– Huomattava osa kaupunkien ravinnon runsastumisesta on epäsuorasti ihmisten mukanaan tuomaa: tehdään entistä enemmän istutuksia tai jätehuollossa on puutteita. Esimerkiksi varislinnut löytävät kaiken, mikä ihmisiltä jää, vaikkei niitä olisi tarkoitus ruokkia.
Kojolan mukaan joidenkin lajien kaupungistumista selittää populaatioiden runsas kasvu. Esimerkiksi valkohäntäpeurakannan kooksi arvioitiin 1990-luvulla 10 000 yksilöä, kun nykyään määrä on noin 120 000. Näin voimakkaan kasvun seurauksena on luonnollista, että eläimiä näkyy entistä enemmän myös kaupunkiympäristöissä.
Turun yliopiston ympäristötieteen lehtorin Timo Vuorisalon mielestä tärkein syy eläinten kaupungistumisen taustalla on se, että ihmiset suvaitsevat niitä selvästi paremmin kuin vielä 20 vuotta sitten, eikä monien eläinten tarvitse enää pelätä ihmistä.
Vuorisalo nostaa esille Naantalista keväällä nälkiintyneenä löydetyt ketunpoikaset, joiden emo oli jäänyt auton alle ja joista kirjoiteltiin lehdissä.
– Ihmiset olivat ihan lääpällään näihin kettuihin. Jotkut kaupunkieläimet lähestyvät tällä tavalla jopa lemmikin statusta – niiden vaiheita seurataan somessa tai mediassa, ja niille saatetaan antaa jopa nimiä. Maaseudullahan kettua on kautta aikojen pidetty hieman haitallisena otuksena, Vuorisalo huomauttaa.
Jotkut kaupungeissa liikkuvat eläimet ovat vain yksittäisiä, harhautuneita yksilöitä. Vuorisalon mukaan tällaisia ovat esimerkiksi aina alkukesäisin kaupunkeihin eksyvät edellisen kesän hirvenvasat, jotka emo on vieroittanut. Ne toikkaroivat muutaman viikon paniikissa, kunnes asettuvat sopivampaan elinympäristöön.
Ihmiset olivat ihan lääpällään näihin kettuihin.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén muistuttaa, että jos jokin laji yleistyy kaupungissa, se todennäköisesti pärjää siellä oikein hyvin eikä sillä ole hätää. Eläinlajit, joille kelpaavat monenlaiset vaihtoehdot, kaupungistuvat muita helpommin.
– Tällaisia ovat kaikkiruokaiset eläimet, jotka osaavat hyödyntää ihmisasutuksen rakenteita luovasti esimerkiksi pesäpaikkoina. Edellytys kaupungistumiselle on monesti myös se, että laji on joko luonnostaan peloton tai tottunut ihmiseen vaarattomana otuksena, Lindén kuvailee.
Tutkimusprofessori Kojolan mukaan eläinten kaupunkiin sopeutuminen on paitsi lajikohtaista myös oppimisprosessin tulos.
Kun jokin laji on sopeutunut elämään kaupungissa, esimerkiksi liikenne ei ole sille enää yhtä suuri riski kuin aiemmin. Kaupungissa syntyneet eläimet ovat oppineet emoltaan tapoja ja tyylejä, joilla kaupungissa on mahdollista selviytyä – muualla syntyneet sen sijaan ovat kaupungissa suuremmassa vaarassa.
Kojolan mukaan eläinten kaupungistumista auttaa myös se, että useimmat nisäkkäät ovat vuorokausirytmiltään sellaisia, että ne ovat liikkeellä eri aikaan kuin ihmiset.
Kaupungeissa on alkanut näkyä 2000-luvulla entistä enemmän esimerkiksi kettuja, varislintuja, harakoita ja rottia. Sepelkyyhky oli vielä vuosituhannen vaihteessa metsälaji, mutta nykyään niitä on valtavasti esimerkiksi Turussa ja Helsingissä, kertoo Timo Vuorisalo.
– Sen sijaan esimerkiksi metsäkanalinnuille, kuten metsolle, kaupunkielämä olisi todennäköisesti mahdotonta. Kaupunkiin asettuminen vaatii eläimeltä kuitenkin aika paljon, eivätkä kaikki lajit tällaiseen muutokseen kykene.
Kojolan mukaan jäniseläimet ovat saaneet lisääntyä kaupunkioloissa rauhassa muun muassa siksi, että ne ovat siellä jopa paremmin turvassa niitä saalistavilta eläimiltä kuin haja-asutusalueilla.
Helsingissä elää nykyään vahvana kantana kanahaukka, joka asui ennen lähinnä maaseudun takametsissä. Kanahaukka hyödyntää ravinnokseen kaupunkialueilla runsaina esiintyviä kesykyyhky- ja varislintupopulaatioita.
Noin viisitoista vuotta sitten Helsingin keskustaan saapui huuhkajia. Kojola arvelee, että taustalla saattoi olla samaan aikaan runsaana rehottanut citykanipopulaatio.
– Valkoposkihanhen räjähdysmäinen lisääntyminen pääkaupunkiseudulla taas liittyi ihmisten tekemiin istutuksiin, Kojola kertoo.