Raportti: Tästä syystä nuoret eivät uskalla osallistua politiikkaan – Puolueiden pitäisi katsoa peiliin, sanoo keskustanuorten puheenjohtaja

Keskustanuorten puheenjohtaja Jere Tapio penää kouluilta avoimempaa suhtautumista poliittisiin nuorisojärjestöihin yhteiskuntaopin opettamisessa.

Tapion mielestä koulujen pitäisi päästää poliittisia nuorisojärjestöjä kertomaan toiminnastaan yläkoulu- ja lukioikäisille oppilaille nykyistä useammin. Sillä voitaisiin hänen mukaansa helpottaa nuorten intoa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan.

Tapio kommentoi Suomenmaalle Sitran maanantaina julkaisemaa raporttia, jonka mukaan 20–30-vuotiaat nuoret eivät uskalla osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, koska kokevat omien tietojensa ja taitojensa olevan siihen puutteellisia. Politiikan asiat nuoret kokevat liian vaikeiksi ja monimutkaisiksi.

Tapio sanoo keskustanuorten kannattavan myös äänestysikärajan laskemista 15 ikävuoteen. Ikärajan laskemista ehdotettiin myös Sitran raportissa.

Tapion mukaan Sitran raportin tulokset kertovat siitä, että perinteiset päätöksenteon instituutiot ovat jääneet nuorille hyvin etäisiksi. Se koskee myös puolueita, jotka ovat parlamentaarisen demokratian yksi kulmakivistä.

– Poliittiset nuorisojärjestöt ovat kouluissa usein kuin punainen vaate. Niitä pelätään ottaa mukaan opetukseen. Sen seurauksena nuorille jää puolueista etäinen tai jopa kielletty mielikuva.

Tapion mukaan tilanne kouluissa vaihtelee eri puolilla maata. Pääkaupunkiseudulla poliittiset nuorisojärjestöt käyvät yhdessä aktiivisesti kertomassa toiminnastaan kouluilla.

Pääkaupunkiseudulla kouluihin saadaan lähes aina edustajat kaikista eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöistä. Toiminta ei siten leimaudu jonkin tietyn poliittisen suunnan tukemiseksi.

Isossa osassa Suomea tilanne on kuitenkin eri. Monilla paikkakunnilla on saatavilla edustajat vain yhdestä tai kahdesta poliittisesta nuorisojärjestöstä.

Tapio sanoo ymmärtävänsä, millaisia herkkyyksiä siihen liittyy, jos kouluilla vierailee joka vuosi vain tiettyjen puoluepoliittisten nuorisojärjestöjen edustajia.

Siitä huolimatta poliittisilla nuorisojärjestöillä pitäisi hänen mukaansa olla mahdollisuus vierailla kouluilla missä päin Suomea tahansa. Mukaan olisivat hänen mukaansa tervetulleita aina kaikki puolueet, jotka pystyvät edustajansa paikalle lähettämään.

Tapio kaipaa asiaan yhteisesti sovittua mallia, jottei yksittäisellä koululla olisi liikaa painetta kieltää poliittisia nuorisojärjestöjä osallistumasta. Tapio uskoo, että malli saisi kannatusta suurimmalta osalta nuorisojärjestöistä.

– Nykyisin pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret saavat puolueista hyvin erilaisen kuvan kuin muualla Suomessa. Sen pitää muuttua.

Nuorisojärjestöjen näkyminen koulumaailmassa aktivoisi nuoria osallistumaan kansalaisyhteiskuntaan, Tapio uskoo.

– Poliittisten nuorisojärjestöjen kautta nuoret voisivat huomata, että niissä toimii ihan tavallisia ihmisiä. Kuka vain voin lähteä mukaan.

Petrattavaa Tapio löytää myös poliittisilta nuorisojärjestöiltä itseltään. Ne eivät ole hänen mukaansa onnistuneet tavoittamaan nuoria tarpeeksi hyvin ja luomaan mielikuvaa siitä, että toiminta osana puoluekoneistoa on kannattavaa ja mielekästä.

Sitran raportti huomauttaa, että poliittiset ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat nuoria, vaikka he eivät niin aktiivisesti osallistukaan yhteiskunnalliseen toimintaan.

Raportin mukaan nuoret aikuiset olisivat vanhempia ikäluokkia halukkaampia toimimaan yhteiskunnassa nykyistä aktiivisemmin, jos he saisivat siihen tukea ja rohkaisua.

Tapio sanoo huomanneensa saman. Hänen mielestään on virheellistä väittää, ettei politiikka kiinnosta nuoria. Keskusteluaiheet sosiaalisen median kanavissa ja yhteisissä illanistujaisissa saattavat linkittyä hyvinkin tiiviisti ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen. Se ei vain kanavoidu toiminnaksi poliittisissa puolueissa.

– Tässä on peiliin katsomisen paikka. Nuoret kaipaavat yhteisöä ja ihmisiä ympärilleen. Tarvitaan myös mentoritoimintaa, jotta asiat eivät tuntuisi liian vaikeilta. Kyse on lopulta hyvin käytännöllisistä ratkaisuista.

Mallia poliittiset nuorisojärjestöt voisivat Tapion mukana ottaa niin sanotuilta yhden asian liikkeiltä, kuten vaikkapa Elokapinalta.

Yksi nykyajan ilmiöitä on se, että nuorten poliittinen toiminta suuntautuu puolueiden sijaan yksittäisten asioiden taakse ryhmittyneisiin liikkeisiin. Elokapina on esimerkiksi ollut alusta alkaen leimallisesti nuorten joukkoliike.

Perinteiset puolueet voisivat Tapion mukaan oppia niiltä muun muassa suoran vaikuttamisen toimintamalleja. Nuoret kaipaavat vaikuttamiselta projektiluontoisuutta. Toiminnalta täytyy löytyä selkeä visio, jonka puolesta tehdään yhdessä töitä. Toimintaan pitäisi myös pystyä hypätä helposti mukaan ilman tuntikausien kokousruljanssia.

– Puolueilta on virhe sulkea yhden asian liikkeet ulos yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Päinvastoin, liikkeille täytyy nostaa hattua, että ne saavat aktivoitua nuoria niin paljon. Puolueiden täytyy mennä niiden ihmisten luo, kuunnella heidän huolensa ja kertoa, että on myös parlamentaarinen väylä ajaa näitä asioita.