Raiskaukset ovat olleet aina sotien yksi järkyttävimpiä ilmentymiä – Mutta minkä verran sitä tapahtui suomalaisille talvi- ja jatkosodissa?

Sota

Venäläissotilaiden tekemät raiskaukset ovat olleet yksi Ukrainan sodan järkyttävimpiä piirteitä. Tapauksista kertoivat etenkin keväällä useat kansainväliset mediat, ukrainalaisviranomaiset sekä YK. 

Raiskaukset ovat olleet luonteeltaan hyvin raakoja. Uhreiksi on joutunut niin naisia, lapsia, vanhuksia kuin miehiä ja poikiakin, jopa vauvoja. 

Monissa tapauksissa uhrien lähipiiri on pakotettu katsomaan raiskaamista vierestä. 

Uutiset ovat herättäneet maailmalla suunnatonta tyrmistystä. Seksuaalinen väkivalta näyttää kaikessa järjestelmällisyydessään olevan yksi venäläisen sodankäynnin ase. 

Uusi ilmiö se ei kuitenkaan ole. Seksuaalista väkivaltaa on ollut aina sodissa ja konflikteissa. 

Toisessa maailmansodassa neuvostoliittolaiset sotilaat raiskasivat arviolta jopa miljoona saksalaisnaista rynnistäessään sodan loppuvaiheessa kohti Berliiniä. Neuvostojoukkojen tekemää julmaa seksuaalista väkivaltaa on kutsuttu maailman suurimmaksi joukkoraiskaukseksi. 

Järjestelmälliset raiskaukset saivat julkisuutta myös Jugoslavian hajoamissodissa ja Ruandan sisällissodassa 1990-luvulla. 

Mutta entä Suomi? Minkä verran täällä tapahtui vastaavaa toisen maailmansodan aikana tai aiemmin? Entä ovatko suomalaiset syyllistyneet sodissaan raiskauksiin? 
 

– Neuvostoliitto ei päässyt miehittämään Suomea talvi- ja jatkosodassa. Sillä on iso merkitys, tutkija Sari Näre vastaa. 

Hän on tutkinut sodanaikaista seksuaalikerrontaa ja seksuaalista väkivaltaa. 

Näre muistuttaa, että Suomessa siviiliväestö evakuoitiin sota-alueelta pois useimmiten jo ennen taisteluita. Partisaanit tekivät hyökkäyksiä rajakyliin ja talvisodassa arviolta yli pari tuhatta evakuoimatta jäänyttä siviiliä joutui venäläisten vangiksi, mutta laajamittaisesti suomalaisia naisia ja lapsia ei joutunut venäläisten käsiin. 

– Sen vuoksi meillä pääosin vältyttiin tällaisilta kokemuksilta.

Näreen mukaan suomalaisnaisten kokemushistoria saattaisi olla hyvinkin toinen, jos Neuvostoliitto olisi onnistunut valloittamaan Suomen. Sen voi päätellä siitä, mitä tapahtui Saksassa neuvostoliittolaisten miehittäessä maata sodan lopussa. 

Iso kuva ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö seksuaalista väkivaltaa olisi toisen maailmansodan aikaisessa Suomessa neuvostosotilaiden toimesta ollenkaan tapahtunut: raiskauksista tai ruumiiden häpäisyistä on raportoitu muun muassa partisaani-iskujen ja neuvostosotilaiden vangeiksi joutuneiden siviilien kokemusten yhteydessä. 

Suomalaisnaiset eivät näytä joutuneen laajamittaisten raiskausten kohteeksi myöskään Lapin sodassa, jolloin natsi-Saksan sotilaista oli tullut vihollisia.  

Seksuaalista hyväksikäyttöä kuitenkin ilmeni. Jatkosodan aikaan saksalaisparakkien ympärillä pyöri usein suomalaisia nuoria naisia, jotka eivät aina välttämättä olleet edes täysi-ikäisiä. Naiset saivat sotilaille antamistaan palveluksista vastalahjaksi ruokaa, suklaata ja muuta materiaalista hyvää. 

– Tällainen toiminta lisääntyi etenkin silloin, kun Suomessa oli pahin pula-aika. Vaikka naiset olivat toiminnassa aktiivisia, voi heidän nähdä toimineen osittain myös pakon edessä. Nykyään toimintaa pidettäisiin seksuaalisena hyväksikäyttönä, Näre selventää. 

Vihollissotilaiden tekemät raiskaukset ja muut julmuudet ovat kuitenkin iskostuneet syvälle suomalaiseen kokemusperintöön, Näre sanoo. 

Hänen mukaansa Suomessa tiedettiin toisen maailmansodan aikana, mitä neuvostosotilaat saattavat pahimmillaan tehdä, jos täkäläinen puolustus romahtaa. 

Yksi iso syy tällaiseen kognitiiviseen kokemusperimään on Näreen mukaan isoviha eli suuren Pohjan sodan aikainen Venäjän miehitys Suomessa vuosina 1700–1721. Silloin ratsain liikkuneet kasakat surmasivat, raiskasivat, kiduttivat ja ryöstivät. 

– Ne kokemukset ovat olleet ihan järkyttäviä. Vaikka niistä oli 1940-luvulla kulunut jo paljon aikaa, tietoisuus oli edelleen olemassa. 

Seksuaalista väkivaltaa tapahtui myös vuoden 1918 sisällissodassa, jolloin etenkin sodan voittaneet valkoiset syyllistyivät punaisten naisvankien raiskauksiin. 

Kaikki se vaikutti talvi- ja jatkosodassa kohentavasti suomalaisten taistelumotivaatioon. Naisia ja lapsia ei haluttu mistään hinnasta antaa vihollisen kynsiin. 

– Suomalaissotilaille oli yksi keskeisimpiä motivaation lähteitä se, että vihollista ei päästetä tänne raiskaamaan.

Mitään pulmusia suomalaissotilaatkaan eivät kuitenkaan olleet.  

Suomi valloitti jatkosodassa laajoja alueita Neuvostoliiton Itä-Karjalasta. Suomalaisvallan alle jäi paljon siviiliväestöä. Raiskauksia ja seksuaalista väkivaltaa tapahtui, ja siitä on myös todistusaineistoa. Läheskään kaikkia tapauksia ei tiedetä. 

Näre kuitenkin tähdentää, että systemaattisesta tai järjestelmällisestä toiminnasta tuskin voidaan puhua. Sellaisesta ei ole merkkejä. 

– Suomalaisessa historiantutkimuksessa tuotaisiin kyllä esiin, jos sellaista olisi tapahtunut. Piilottelusta ei ole kyse. 

Näreen mukaan seksuaalirikoksista määrätyt tuomiot lisääntyivät sota-ajan Suomessa suhteessa rauhanajan määriin. Tuomioita annettiin tuon ajan terminologialla “väkisinmakaamisesta”, joka oli pääasiassa suomalaissotilaiden suomalaisnaisiin tai -lapsiin kohdistamaa. Tuomioita tuli myös eläimiin sekaantumisesta. Myös miesten välisestä seksistä jaettiin tuon ajan rikoslain puitteissa tuomioita. 

Muiden mukana tuomioita annettiin myös venäläiseen siviiliväestöön kohdistuneista seksuaalirikoksista. Näreen mukaan ne tapaukset olivat luonteeltaan muita raaempia, mutta muuten ne eivät korostu tilastoissa. 

– Pääosin suomalaisjoukot käyttäytyivät valloitetuilla alueilla melko asiallisesti siviiliväestöä kohtaan.

Suomalaisten rintamamiesten keskinäiset seksipuheet olivat sen sijaan hyvin roiseja ja rasvaisia, Näre sanoo. 

Hän julkaisi aiheesta vuonna 2017 kirjan Sota ja seksi, joka perustuu sotilaiden korsupuheisiin. 

Korsujen hämyssä miehet rehvastelivat rivoilla seksikokemuksillaan, kokeneemmat neuvoivat nuorempiaan ja lomilta palaavilta tivattiin yksityiskohtaisen tarkkaan, mitä oli saatu ja kuinka usein. 

Vaikka puheet olivat rivoja ja naista voimakkaasti esineellistäviä, oli niillä Näreen mukaan tärkeä merkitys. Ne tiivistivät yhteishenkeä, mikä loi toimivia taisteluporukoita.  

– Miehet oppivat tuntemaan toistensa tarpeita, tunteita ja pelkoja. Se loi yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tarvetta huolehtia toinen toisistaan. Taistelutilanteissa sotilaat saattoivat sen myötä paremmin improvisoida tilanteen mukaan, kaikkeen ei tarvinnut odottaa käskyä ylempää, Näre sanoo. 

Tutkijan mukaan yliampuvilla seksipuheilla oli myös ennaltaehkäisevä vaikutus. Kun rivoimmatkin ajatukset ja aggressiot oli jaettu porukalla ääneen, ei niitä välttämättä tarvinnut enää purkaa käytäntöön. 

– Miesten korsupuheissa seksiin liittyy voimakkaasti ajatus naisen saamisesta jonkinlaisen koitoksen kautta. Miehelle oli kunnia-asia, että hän saa ikään kuin vieteltyä naisen, ei se, että seksiä otetaan vallankäytön kautta.

Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän armeijassa todellisuus on Näreen mukaan toinen. 

Koko armeija perustuu voimakkaan hierarkkiseen järjestelmään, jota ylläpidetään simputuskulttuurilla. Keskiössä on ajatus, että ylempiarvoinen saa aiheuttaa alempiarvoiselle kärsimystä. 

– Putinin aikakaudella simputus on Venäjällä ja Venäjän armeijassa vain lisääntynyt.

Näreen mukaan hierarkkisessa järjestelmässä paineet ja aggressiot purkautuvat helposti ulospäin. Simputetut ja nöyryytetyt sotilaat purkavat omat kipeät kokemuksensa itseä heikompiin, usein naisiin, lapsiin ja vanhuksiin. 

Se saattaa osaltaan selittää myös venäläissotilaiden käytöstä Ukrainassa, Näre uskoo. 

– Kun sotilaiden yhteistyö ei pohjaudu tasavertaisuuteen, kiintymisen kokemusta haetaan yhteisestä pahanteosta. On hyvin julmaa, että sotilaiden keskinäistä flow-tilaa rakennetaan usein juuri raiskaamisella.