Pysähtyneet hinnat jäädyttivät Japanin palkkatason
Tammikuussa japanilainen makeisvalmistaja Yaokin ilmoitti nostavansa Umaibo-maissinaksun hintaa 10 jenistä 12 jeniin eli noin 9 senttiin. Tämä on vuonna 1979 lanseeratun tuotteen ensimmäinen hinnankorotus koskaan.
Minkä tahansa kuluttajatuotteen kallistuminen on Japanissa aina uutinen, sillä maa ei ole kärsinyt inflaatiosta noin 30 vuoteen. Kadunvarsia reunustavissa automaateissa tölkkikahvi maksaa edelleen sen samat 120 jeniä – noin 90 senttiä – kuin 90-luvullakin.
Syksystä 2021 alkaen uutisia hintojen nostamisista on kuitenkin alkanut näkyä yhä useammin. Kikkoman on nostamassa soijakastikkeensa hintaa, Nissin puolestaan kuppinuudeliensa. Globaali inflaatio näkyy myös Japanissa, jossa se on monelle täysin uusi ilmiö.
Vielä noin vuoteen 1995 asti hinnat nousivat Japanissakin noin kolme prosenttia vuodessa.
– Kun 1990-luvun lopun finanssikriisi hidasti kulutusta, yritykset lakkasivat nostamasta hintojaan, sanoi Tokion yliopiston taloustieteen professori Tsutomu Watanabe viime vuoden loppupuolella Asahi Shimbun -sanomalehdelle.
– Nyt hinnat ovat pysyneet samoina niin pitkään, että kuluttajat ovat alkaneet ajatella niitä ”asianmukaisina” hintoina.
Japanilaiskuluttajat ovat kärkkäitä viemään rahansa muualle, jos vaikkapa ravintola nostaa hintojaan vähääkään. Tämä on vienyt etenkin pienyritykset talousvaikeuksiin, kun pandemia ja tuotantoketjuongelmat ovat nostaneet kuluja.
Sanomalehti Nikkei Shimbunin toimittaja Rei Nakafuji on sanonut, että hintatason pysähtyneisyyden takia Japani on vaarassa luisua kokonaan pois teollisuusmaiden joukosta. Entiset kehitysmaat ovat ohittamassa sen.
Nakafujin innoittamana Japanissa alettiin viime vuonna keskustella yhä enemmän siitä, miten halpoihin hintoihin tottuminen on pysäyttänyt myös palkkojen kasvun.
Japanin talous on edelleen maailman kolmanneksi suurin, mutta maan yleinen palkkataso ei ole noussut vuoden 1991 jälkeen. Asiasta on syytetty muun muassa ammattiyhdistysliikkeen heikkoutta ja heikosti palkattujen pätkätöiden yleistymistä.
Tammikuussa Japanin kuluttajahinnat nousivat jo viidettä kuukautta peräkkäin. Juuri viisivuotisen uransa strategisena neuvonantajana Suomen suurlähetystössä Tokiossa lopettanut Teppo Turkki ei kuitenkaan usko Japanin median lietsomaan inflaatiopaniikkiin.
– Japanissa inflaatio koskee lähinnä ruokaa ja energiaa. Muissa kategorioissa vastaavaa painetta ei ole.
Turkin mukaan Japania odottaa todennäköisesti hitaan ja tasaisen hinnannousun aika, johon kansalaisten on vain totuttava.
– Japanin keskuspankin tavoite on muutenkin ollut kahden prosentin inflaatio jo 90-luvulta asti. Sitä tämä ei hetkauta.
Turkin mukaan Japanissa ammattiyhdistystoiminta on usein yhtiökohtaista, ja palkkaneuvottelut on käyty sidottuna inflaatioon, jota ei ole ollut.
– Siksi neuvotteluissa ei ole onnistuttu nostamaan palkkoja kuin ehkä nimellisesti.
Turkki huomauttaa Japanin olevan ensimmäinen teollisuusmaa, jossa negatiivinen väestönkasvu ja supistuva talous ovat todellisuutta. Siksi perinteisen taloustieteen teoriat eivät enää päde.
– Japanissa tapahtuu ennen muita maita se, mikä täälläkin on edessä tulevaisuudessa.
Japanin matalatuloisille kotitalouksille vähäinenkin inflaatio voi tarkoittaa vakavia ongelmia. Erityisen heikossa asemassa ovat yksinhuoltajaäidit, koska sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu ydinperheiden ehdoilla.
Japanin työmarkkinat ovat jakautuneet vahvasti kahtia. Vakituiset työntekijät tekevät perinteisesti koko työuransa yhdelle työnantajalle. Ei-vakituisesta työnteosta taas käytetään japanin kielessä jopa kokonaan eri sanaa.
Vakipaikkoja riittää nykyään yhä harvemmalle. Pätkä- ja osa-aikatyöläisten osuus Japanin työvoimasta on jo lähes 40 prosenttia. Heillä ei ole oikeutta ay-liikkeiden takaamiin minimipalkkoihin tai palkankorotuksiin, ja he ovat huonossa asemassa myös eläkkeiden ja sosiaaliturvan suhteen.
Väestön vähenemisen vuoksi työttömyys on pysynyt alle kolmessa prosentissa myös pandemian aikana. Työtä riittää kaikille tekijöille, vaikka sitä tekemällä eläisikin köyhyysrajan alapuolella.
Vuonna 2020 japanilaisista 15,7 prosenttia eli suhteellisessa köyhyydessä.
Merkittävä osa ei-vakituisissa työsuhteissa olevista on naisia. Kun työssäkäyvien naisten itsemurhaluvut kasvoivat merkittävästi vuonna 2020, asia yhdistettiin maan mediassa juuri pandemian pätkätyöläisille aiheuttamaan taloudelliseen ahdinkoon.
Miehet sen sijaan oireilevat taloudelliseen umpikujaan joutumistaan julkisemmilla tavoilla. Pandemian edetessä yhä useampi teräaseilla tai palavalla nesteellä aseistautunut japanilaismies on tehnyt joukkomurhan yrityksiä niin junissa, sairaaloissa kuin yliopistojen pääsykokeissakin. Motiiveikseen he ovat yleensä kertoneet työttömyyden, toivottomuuden ja kuolemantuomion toivomisen.