Putinin oli tyytyminen paraatissaan yhteen vanhaan "Sotkaan" – legendaarinen T-34 yllätti myös suomalaiset vuonna 1941
Tänä vuonna köyhän miehen versioksi luonnehdittu Punaisen torin voitonpäivän paraati on herättänyt hämmennystä kalustollaan – eikä vähiten siksi, että ainoa osallistunut panssarivaunu oli sota-aikainen T-34.
Suomessa ”Sotkana” tunnetulla panssarivaunulla oli toki merkittävä rooli natsi-Saksan lyömisessä. Suomalaisjoukoillekin sama vaunu tuotti harmia pitkin jatkosotaa ja varsinkin kesän 1944 suurhyökkäyksessä, jossa niitä vyöryi suomalaisten kimppuun massoittain.
Keskiraskaan T-34 -vaunun historia alkaa Neuvostoliiton Japania vastaan Mantshuriassa 1938-1939 käymästä rajasodasta. Silloisista neuvostovaunuista paljastui heikkouksia, ja Stalin antoi luvan uuden vaunun suunnitteluun.
Lopputuloksena oli 28,5 tonnin keskiraskas panssarivaunu, erinomainen yhdistelmä vahvaa panssarointia, liikkuvuutta ja aseistusta. Pääaseena oli järeä 76 millimetrin tykki ja dieselmoottori vähensi vaunun syttymis- ja räjähdeherkkyyttä.
Uusi panssari ristittiin T-34:ksi ja sarjatuotanto alkoi keväällä 1941. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa vastassa ollut panssarivaunukalusto tuotti saksalaisille ikäviä yllätyksiä.
Uudet neuvostovaunut olivat aseistukseltaan ja panssaroinniltaan saksalaisia parempia, ja saksalaiset joutuivat muuttamaan taktiikkaansa niille pärjätäkseen. Saksalaisten etuna oli radioviestintä, radiottomat neuvostovaunut eivät kyenneet reagoimaan muuttuviin tilanteisiin tai varoittamaan toisiaan vaaroista, vaan taistelussa osastoa täytyi johtaa käsimerkeillä.
T-34 yllätti myös suomalaisjoukot jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Ensimmäiset vaunut tulivat vastaan jo alkusyksystä 1941 Kaukolassa Karjalan Kannaksella. Jatkoa seurasi lokakuussa Syvärillä, kun suomalaiset T-26 -vaunut kohtasivat uusia neuvostovaunuja Syvärin voimalaitoksen alueella käydyssä taistelussa.
Suomalaiset T-26:t ampuivat tuloksetta noin 40 laukausta. Useimmat ammukset kimpoilivat tehottomina venäläisvaunujen kyljistä. Vihollinen ei ampunut vaunuillaan kertaakaan, ja vetäytyi taistelusta.
Seuraavana päivänä neuvostovaunuja saatiin tuhottua eri keinoin viisi kappaletta. Yksi kantoon kiinni jäänyt T-34 -vaunu saatiin ehjänä sotasaaliiksi ja otettiin heti käyttöön.
Uudelle vaunulle tulikin pian käyttöä, sillä Karhumäkeä kohti hyökätessä kärkeen sijoitettu T-34 ei piitannut vihollisen panssarintorjuntatykkien tulesta, vaan paikallisti ja tuhosi niitä kiireettä. Vaunuja saatiin myös kaapatuksi muutama lisää.
Vaunun Suomessa saaman Sotka-lempinimen on usein arveltu viittavan sen uivaa vesilintua muistuttavaan ulkonäköön. Sotahistoriallisen seuran mukaan nimen takana on kuitenkin Tammelan Pyhäjärvellä Sotka-nimisen hinaajan laivamiehenä ennen sotia palvellut panssarimies Suominen, jolla oli tapana kertoa tarinoita Sotkasta ja sen pitkästä savupiipusta.
Kun ennennäkemätön panssarivaunu ajettiin Äänislinnan rautatieasemalta Panssaripataljoonan leirialueelle, joku tokaisi vaunumallin ja sen pitkän piipun nähdessään, että ”tuolta se Suomisen Sotka nyt tulee”. Nimitys jäi yleiseen käyttöön.
Saksa pystyi vastaamaan sodan aikana käyttöön tulleilla uusilla Panther- ja Tiger -panssarivaunuillaan T-34:lle laadullisesti. Neuvostovaunujen massavalmistus oli kuitenkin tuhoisaa. T-34 -vaunuja valmistettiin sodan aikana peräti 55 000 kappaletta, joista taisteluissa tuhoutui 46 000.
T-34 -vaunu pysyi neuvostoarmeijan pääkalustona 1950-luvulle. Suomen Puolustusvoimien käytöstä viimeinen T-34 poistettiin vuonna 1962. Enimmillään vaunuja oli ollut käytössä 13 kappaletta.