Professori Heikki Halila: Suomalainen puoluemalli toimii, mutta jäsenyyskikkailulle jäänyt tilaa
Suomalaisissa puolueissa ei ole oikein osattu varautua jäsenyydellä kikkailuun, arvioi keskustalle Paavo Väyrysen oikeudellista asemaa puheenjohtajavaalissa selvittänyt siviilioikeuden professori Heikki Halila.
– Kun tulee se ongelma, sitten on huomattu, että ei ole osattu ennakoida, Halila sanoo.
Väyrysen erottamisen keskustasta on tehnyt käytännössä hankalaksi malli, jossa puolueen jäseneksi liitytään perusjärjestön eli paikallisyhdistyksen kautta.
Halila pitää mallia kuitenkin yhä toimivana, koska sen vaihtoehto olisi perussuomalaisten käyttämä malli, jossa kaikki pääsevät puoluekokoukseen.
– Se on tavallaan vähän idealistinen malli, joka ei käytännössä ihan helpolla pelaakaan, kun ruvetaan taktikoimaan sillä, kenet otetaan jäseneksi.
Halila muistuttaa, että puolueissa käytetty perusjärjestömalli on sama kuin ammattiliitoissa, joissa on keskusjärjestö, ammattiliitto ja ammattiosasto.
Professori pitää suomalaista mallia terveempänä kuin vaikkapa ruotsalaista, jossa yksityinen työntekijä voi päätyä sikäläisen SAK:n eli LU:n kautta sosiaalidemokraattisen puolueen jäseneksi, ellei hän erikseen sitä kiellä. Suomessa puolueen jäseneksi tullaan oman tahdonilmaisun kautta.
– Aina voi syntyä tietynlaisia ongelmia, kuten tässä tapauksessa Väyrysenkin kikkailut, että hän istuu kahdella tai kolmellakin tuolilla yhtäaikaa. Mutta se on poikkeuksellista.
Halila ja ministeri Lauri Tarasti päätyivät selvityksessään siihen, että puolueen johtotehtäviin hakeutuvan keinotekoista liittymistä ja eroamista ei voida pitää hyväksyttävänä eikä puolueen pitäisi sellaista sallia.
– Kyllä se reilu peli on, että asianomainen on tietyn puolueen jäsen ja jos hän haluaa siirtyä sinne, jättää entisen. Mutta ei niin, että ikään kuin pelaa kaksilla korteilla.
Halila ja Tarasti ehdottavat myös, ettei puolueen puheenjohtajaksi voitaisi valita henkilöä, joka on vaalia edeltäneen 12 kuukauden aikana ollut muun puolueen jäsen.
– Se on tietty arvio, joka voisi olla sopiva.
Halila sanoo ehdotuksen perustuvan lähinnä keskusteluihin puolueihmisten kanssa. Halilan mukaan ”karenssi” ei voi olla vuosikausia, koska ihmisten pitää voida vaihtaa puoluetta, jos käsitys ja vakaumus asioissa muuttuu.
Toisaalta rajaus pariin-kolmeen kuukauteenkaan ei toimi, koska silloin taktikointi jäsenyyksillä olisi helppoa.
Halila uskoo prosessin sinänsä etenevän nyt hänen ja Tarastin laatimien nuottien mukaan. Hän muistuttaa kuitenkin, että Väyrynen voi halutessaan jatkaa puheenjohtajakampanjaansa Sotkamon puoluekokoukseen asti.
– Vasta puoluekokouksessa tulkitaan sääntöjä lopullisesti. Mutta eri asia on, haluaako hän tämänkin sitten vielä tehdä.