Poliitikot reagoivat rikoksiin entistä kärkkäämmin, mutta vakavakin teko voidaan jättää huomiotta
Poliitikot reagoivat entistä useammin yksittäisiin rikostapauksiin, mutta tapauksen nousu poliittiseen keskusteluun ei riipu vain teon vakavuudesta.
Tutkijoiden mukaan vaikutusta on esimerkiksi rikoksen ajankohdalla, sillä aivan vaalien alla poliitikkojen varovaisuus voi kasvaa. Keskustelun ulkopuolelle voivat jäädä myös liian vaikeat aiheet, kuten esimerkiksi hiljattain julkisuuteen noussut kantasuomalaisten epäiltyjen lapsipornorinki.
– Puolueiden on vaikea löytää kulmaa, jolla voisi keskustella siitä tai jopa hyödyntää sitä omassa politiikassa. Tietysti vaalien läheisyys vähentää riskinottohalukkuutta, sanoo valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta.
Oulun ulkomaalaistaustaisten epäiltyjen seksuaalirikokset sen sijaan nousivat poliittiseen keskusteluun, ja hallitus esitti lisätalousarviossaan muun muassa 500 000 euroa Oulun kaupungille lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ehkäisyyn.
Valtio-opin lehtori Emilia Palonen Helsingin yliopistosta arvioi, että Oulun tapausten saamaan huomioon saattoi vaikuttaa ainakin se, etteivät vaalit vielä niiden julki tullessa olleet aivan ovella.
– Nyt kun vaalit ovat lähellä, puolueet pelaavat aika strategisesti, uskaltavatko ne tarttua tällaisiin asioihin.
Poliitikkojen kärkkäys tarttua yksittäisiin rikostapauksiin on Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan noussut viime vuosikymmeninä.
Esimerkiksi vuonna 2010 kirjallisia kysymyksiä kriminaalipolitiikasta tehtiin noin sata, kun niitä 1970- ja 1980-luvuilla tehtiin alle 20 vuodessa. Suuressa osassa kysymyksistä perättiin kiristyksiä rikosoikeuteen.
Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta pitää yksittäistapauksiin reagoivaa politiikkaa huolestuttavana.
– Esimerkiksi 1970-luvulla lainsäädännössä tehtiin isoja kokonaisuudistuksia ja mietittiin periaatteet ja arvot kunnolla. Nyt reagoidaan nopeasti yksittäisiin asioihin ja poliitikkojen pitää näyttää, että pystytään toimimaan.
Nuotion mukaan ongelma on jo se, että julkisuuteen nousevat vain tietynlaiset tapaukset. Lapsiin kohdistuvat rikokset ja seksuaalirikokset saavat enemmän huomiota kuin esimerkiksi talous-, huume- ja ympäristörikokset, jotka nekin vaatisivat keskustelua.
Nuotion mukaan kohuihin reagoiva politiikka on lisääntynyt oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) kaudella.
Myös hallitusohjelmaan on linjattu, että rangaistuksia tarkistetaan kansan oikeustajua vastaavaksi. Rangaistusten kiristäminen on kuitenkin kyseenalainen keino, sillä tutkimusten mukaan se ei juuri vähennä rikollisuutta.
– Muilla keinoilla kuin rikosoikeudella saataisiin parempia tuloksia, Nuotio toteaa.
Rikollisuutta voitaisiin torjua esimerkiksi tukemalla nuoria ja ehkäisemällä syrjäytymistä. Nämä ovat kuitenkin hitaita keinoja, joiden vaikutukset näkyvät usein vasta vuosikymmenten päästä.
Palosen mukaan nopeasti reagoivassa politiikassa on ongelmansa, mutta toisaalta politiikoilla on velvollisuuskin reagoida yhteiskuntaan. Ratkaisuja ei kuitenkaan pitäisi tehdä asiantuntijoita kuulematta ja pikavauhtia.
– Poliitikkojen kannattaisi pikemminkin ajaa sitä, että nyt kuulemme laajalla rintamalla asiantuntijoita ja synnytetään keskustelua, eikä niin, että me hyvät poliitikot nyt hypittiin johtopäätöksiin, Palonen sanoo.