Pikkusisaruksen syntymä on haastava hetki perheen esikoiselle – Nämä keinot voivat auttaa tilanteeseen, sanoo asiantuntija
Pikkusisaruksen syntymä voi herättää lapsiperheen esikoisessa voimakkaita tunteita: iloa, onnea ja ylpeyttä, mutta yhtä lailla myös pelkoa, huolta, ärtymystä, mustasukkaisuutta tai pettymystä.
Pienimmät, 1–1,5-vuotiaat esikoiset hahmottavat muuttuneen elämäntilanteen vasta hiljalleen eivätkä välttämättä suuremmin reagoi vauvan tuloon, kun taas varsinkin 2–3-vuotiaiden tunteet usein kuohuvat ja vaihtelevat enemmän, kertoo Väestöliiton asiantuntija Maria-Kaisa Lehtonen.
– Siihen, miten esikoinen reagoi uuteen pikkusisarukseen, vaikuttaa moni asia: esikoisen ikä, temperamentti ja kehitysvaihe, koko perheen elämäntilanne sekä vanhempien toimintatavat, Lehtonen kuvailee.
Pienet lapset eivät osaa vielä sanoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan, joten hankalat tunteet näkyvät muutoksina käyttäytymisessä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vanhemmuuden digihankkeen suunnittelija Anna Weckströmin mukaan 2–3-vuotiaille lapsille voi tulla esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia tai pissavahinkoja. Temperamentiltaan räiskyvämmät lapset voivat reagoida aggressiivisesti: uhmata sääntöjä tai esimerkiksi nipistellä vauvaa.
Weckströmin mukaan 4–6-vuotiaatkin lapset helposti taantuvat vauvan syntymän jälkeen.
– Esimerkiksi 5-vuotias on yleensä jo taitava, omatoiminen ja ylpeä taidoistaan, mutta saattaakin alkaa tilapäisesti käyttäytyä pienemmän lapsen tavoin ja sanoittaakin sitä, että haluaisi olla taas vauva. Toisaalta jälleen temperamentista riippuen osa tämän ikäisistä saattaa reagoida vetäytymällä enemmän omiin oloihinsa.
Weckström muistuttaa, että 4–6-vuotias lapsi on ehtinyt jo tottua ainoan lapsen rooliin ja voinut saada jakamattoman huomion vanhemmalta. Vauvan syntymän jälkeen uuteen roolin totutteluun ja aiemman roolin menettämiseen voi liittyä vihaisiakin reaktioita.
Vaikka kouluikäinen lapsi ei välttämättä enää reagoi voimakkaasti pikkusisaruksen syntymään, Weckström kannustaa vanhempia järjestämään arjessa riittävästi tilaa myös isomman lapsen kiinnostuksen kohteille ja kahdenkeskiselle ajalle ilman vauvaa.
Myös vauvan temperamentilla on vaikutusta siihen, miten esikoinen häneen reagoi. Jos vauva on hyvin rauhallinen ja tyytyväinen, arki voi pysyä esikoisen näkökulmasta melko samankaltaisena kuin ennenkin.
– Jos taas kotiin muuttaakin todella itkuinen käärö, joka vie esikoisen tärkeimpien ihmisten huomion lähes täysin, onhan se ihan ymmärrettävää, että esikoiselta voi tulla toive, voisiko tämän itkevän vauvan palauttaa, Weckström naurahtaa.
Jotta elämänmuutos sujuisi mahdollisimman hyvin, Weckström suosittelee, ettei esikoisen elämässä tapahtuisi samaan aikaan muita merkittäviä muutoksia, kuten tutista luopumista. Myös rutiineista olisi tärkeää pitää kiinni ja välttää suuria vaatimuksia esikoista kohtaan.
Weckströmin mukaan vanhemmille tulee vauvan syntymän jälkeen helposti harhakäsitys, jonka myötä esimerkiksi 2–3-vuotias lapsi tuntuu yhtäkkiä paljon isommalta kuin hän onkaan.
– Esikoisellakin on lupa olla pieni, eikä häneltä voi vaatia esimerkiksi jatkuvaa reippautta. On myös hyvä muistaa, että iästä riippumatta lapsella pitää olla oikeus tuoda esiin kaikenlaisia tunteita – myös niitä vaikeimpia.