Pelastavatko metsät maapallon? – ympäristöministeri Tiilikainen muistuttaa, että hyvä metsänhoito pitää metsien hiilensidontakykyä yllä

Pariisin ilmastosopimus katsoo, että viimeistään vuoden 2050 jälkeen hiilidioksidipäästöjen on oltava tasapainossa sen kanssa, miten ne saadaan sitoutettua metsiin, kasveihin ja maaperään. Liika hiilidioksidi karkaa ilmakehään ja lämmittää ilmastoa.

Ilmastosopua sorvaillaan jälleen Puolan Katowicessa. Ilmastotoimien vaikuttavuuden kannalta metsien rooli hiilidioksidin sitojana on keskeisessä osassa ilmastonmuutosta torjuttaessa.

Luonnonvarakeskus julkisti keskiviikkona korjatut laskelmat Suomen metsien hiilinielutasosta vuosina 2021–25. Hiilinieluksi ollaan Luonnonvarakeskuksen raportin mukaan esittämässä kyseisille vuosille 34,77 tonnia puutuotteet mukaan luettuina ja ilman puutuotteita 27,88 tonnia, kun Suomen kokonaispäästöt ovat olleet vuositasolla vajaata 60:tä tonnia. Lukuja käytetään aikanaan sen arviointiin, miten Suomen ilmastotavoitteet ovat toteutuneet maankäyttösektorin osalta. Laskelmat myös määrittävät Suomen tulevia ilmastotoimia.

Ilmastopolitiikassa käydään jatkuvaa vuoropuhelua luonnontieteen kanssa. Vaikka saavutusten mittaaminen ja ennakointi on tieteen tehtävä, poliitikot vastaavat siitä, että tavoitteisiin päästään.

– Suomi on Ruotsin lisäksi ainoa maa maailmassa, joka on asettanut tavoitteensa hiilineutraaliudesta jo vuoteen 2045. Muualla tavoite menee vuosisadan jälkipuoliskolle. Ilmastopolitiikkamme on erittäin kunnianhimoista, mutta myös mahdollista toteuttaa, ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) paaluttaa.

Hallituksen ilmastotoimet eivät kuitenkaan saa kaikkien kiitosta. Esimerkiksi BIOS-tutkimusyksikkö kertoo YK:n ilmastosopimuksen seurantaan viittaavassa raportissaan (5.9.) metsien hakkuiden vesittävän Suomen kaikki ilmastosaavutukset. Puut sitovat hiiltä itseensä niin, ettei hiilidioksidi pääse vapautumaan ilmakehään, joten jos metsiä hakataan, hiilinielutkin pienenevät.

BIOS:n kritiikin jakaa muun muassa vihreiden kansanedustaja Satu Hassi.

– Minkä tahansa valtion ilmastovaikutus on yhtä kuin päästöt miinus niiden sidonta. Hallitus on pyrkinyt hakkuita edistäessään hyvin aktiivisesti sivuuttamaan sen tosiasian, että nielujen pieneneminen on ilmastolle yhtä paha asia kuin päästöjen kasvu, Hassi varoittaa.

Hassin mielestä on hyvä, että hallitus pyrkii lisäämään uusiutuvan energian osuutta, mutta hänen mielestään metsäpohjaisella bioenergialla on suunnitelmissa liian suuri rooli. Hassi myös kiittää hallituksen toimia pyrkiä eroon kivihiilen käytöstä, mutta moittii sitä, ettei turpeenpoltosta pyritä eroon.

– Moni eurooppalainen tutkija varoittaa, että jos metsiä hakataan liikaa bioenergiaksi, niin vuoteen 2050 mennessä ilmastovaikutukset voivat olla jopa kolminkertaiset verrattuna kivihiilen vaikutuksiin. Metsiä pitää suojella, sillä hakatun metsän hiilinielu palautuu hitaasti.

Ympäristöministeri Tiilikainen huomauttaa, että metsiä tulee myös käyttää, jotta hiilensidonta säilyy hyvällä tasolla. Metsänhoito takaa metsien säilymisen terveinä.

– Metsiimme on kerääntynyt paljon ensiharvennustarvetta. Jos harvennuksia ei tehdä ajallaan, metsät altistuvat lumi-, myrsky- ja hyönteistuhoille. Pitkäjänteinen metsänhoito on parasta nielujensäilytyspolitiikkaa. Samalla on varmistettava, että metsien hiilinielutaso säilyy lähivuosina- ja vuosikymmeninä.

Tutkijoillakin on erilaisia näkemyksiä kestävästä metsien hiilensidonnasta. YK:n maaraportti, johon myös BIOS viittaa, esittää Suomen metsien hakkuiden pienentävän hiilinieluja niin, ettei Suomi pääse ilmastotavoitteisiinsa.

Sen sijaan esimerkiksi Helsingin yliopiston ympäristöprofessori Pekka Kauppi kirjoittaa Metsäkeskuksen tammikuisessa raportissa, että hakkuiden rajoittaminen tulisi jopa lisäämään päästöjä, varsinkin jos hakkuut vain siirtyisivät Suomesta muualle.

Erikoistutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta näkee, ettei ilmastopolitiikassa ja -tieteessä pidä tehdä liian nopeita johtopäätöksiä, sillä ilmaston toiminnassa ja hiilinieluissa on niin monia muuttujia, jotka linkittyvät toisiinsa. Puhuttaessa maailman ja Suomen metsien kestävästä käytöstä Soimakallio huomauttaa, miten laaja ja abstrakti käsite kestävyys on.

– Biodiversiteettikato on huomattavaa, joten siinä mielessä metsien käyttö ei taida oikein missään olla ekologisesti kestävää. Puuntuotannollisesti Suomen metsien käyttö on siinä mielessä kestävää, että vuosittain hakataan vähemmän kuin kasvaa, dosentti ja tekniikan tohtori Soimakallio sanoo.

– Globaalilla tasolla näin ei ole, sillä metsiä hävitetään enemmän kuin talousmetsiin sitoutuu hiiltä. Globaalisti metsien hiilinielu on enimmäkseen luonnontilaisissa metsissä, Soimakallio jatkaa.

Soimakallio huomauttaa ilmastotoimien olevan vahvasti kytköksissä toisiinsa.

– Se, mikä on tarpeeksi hiilensidontaa Suomelle, riippuu siitä, miten päästöjen vähentämisessä ja nielujen kasvattamisessa onnistutaan globaalisti ja mitä tasoa pidetään Suomelle riittävänä. Nämä riippuvat kansainvälisestä ilmastopolitiikasta ja EU:n sisäisestä taakanjaosta.

Itsekin ympäristöministerinä toiminut Hassi on sitä mieltä, että Tiilikainen on edistänyt ilmastotoimia kansainvälisillä areenoilla kiitettävästi.

– Tiilikaisen johdolla Suomella oli rakentava rooli Pariisin sopimusta solmittaessa. Hän on myös EU:ssa asettunut tukemaan sitä, että unionin ilmastotavoitetta tiukennetaan. Se on tarpeellista, sillä EU:n ilmastotavoite vastaa nyt suunnilleen lämpenemisen rajoittamista kolmeen asteeseen, mikä ei ole riittävää.

Sekä Tiilikainen että Hassi näkisivät mieluusti Suomen roolin kasvavan kansainvälisillä ilmastoareenoilla erityisesti suomalaisen teknologia- ja metsäosaamisen pohjalta.

– Suomessa metsäpinta-alaa ei oikein voi lisätä, mutta uskon, että voimme auttaa kehittyviä maita parantamaan metsätilannettaan. Maailmalla on osaamisellemme paljon kysyntää. On siksi myös velvollisuutemme viedä metsä- ja energiatekniikan osaamistamme muualle, Tiilikainen linjaa.

– Puukuutiosta pitäisi saada aina nykyistä selvästi parempi hinta. Näin puuta käytettäisiin kestävämpiin tuotteisiin. Pitkän käyttöiän tuotteet sitovat hiiltä koko elinkaarensa ajan, joten puuta pitäisi käyttää enemmän esimerkiksi rakentamisessa ja huonekaluissa. Sellua voidaan käyttää esimerkiksi tekstiileissä, lääkkeissä ja muovin korvaajana, Hassi sanoo.

– Puurakentamisessa on tulevaisuus. Betonin ja sementin valmistus tuottaa päästöjä, mutta puumateriaalit tekevät rakennuksista hiilivarastoja, Tiilikainen toteaa.

Soimakalliolla on muutama vinkki myös poliitikoille.

– Hiilen sidonnan edistäminen tarvitsee tutkimusta ja kehitystä paitsi hiilen sidontaan liittyen, myös sidotun hiilen mittaamiseen ja arviointiin liittyen. Markkinapuolella tarvitaan taloudellisia kannustimia.

Jotta puun käyttö olisi mahdollisimman tehokasta ilmastonmuutoksen hillinnässä, on Soimakallion mukaan tärkeää onnistua minimoimaan puun korjuun metsien hiilinielua pienentävä vaikutus.

– Samoin pitää pyrkiä minimoimaan puun jalostuksessa aiheutuva päästöt, pitämään puun sisältämä hiili mahdollisimman hyvin pois ilmakehästä ja käyttämään puuta sellaisissa kohteissa, joissa puun käytön avulla voidaan välttää uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöä.

Hassi vaatii ripeitä politiikkatoimia, jotta liikenne saadaan sähköistettyä ja fossiilisten polttonesteiden käytöstä voidaan luopua. Hän haluaakin asettaa fossiilisten käytölle selkeän takarajan. Hassin mielestä hallituksen keinovalikoimaan kuuluu liiaksi biopolttoaineiden suosiminen.

– Biopolttoaineisiin kuluu niin paljon puumassaa, että ne on parempi rajata vain raskaaseen liikenteeseen. Liikenteen sähköistäminen sekä autoissa, raideliikenteessä että sähköpyörien avulla on toivottava askel seuraavalle hallituskaudelle, sähkötekniikan lisensiaatti Hassi visioi.

Puumassaa, jolla ei ole muuta käyttöä, on järkevää käyttää polttoaineisiin, Tiilikainen sanoo.

– Sivutuotteet kannattaa käyttää bioenergiaksi. Teollisuudesta jää purua ja puun kuorta, harvennushakkuista läpimitaltaan pientä puutta, jolle ei ole muuta käyttöä.

Tiilikainen visioi seuraavalle hallituskaudelle uudenlaista metsitysohjelmaa.

– Suomessa on muutama sata tuhatta hehtaaria maata, jonka viljelykäyttö on loppunut. Tästä voitaisiin alkaa rakentaa metsitysohjelmaa, jolla Suomen metsäpinta-alan säilyminen voidaan varmistaa.

Juttu on julkaistu alunperin Suomenmaan viikkolehdessä 5.10. Juttua on täydennetty Luken laskelmien ja Katowicen ilmastokokouksen osalta.

Viikkolehden voi tilata täältä.