Pekkarinen hämmästelee kaivoslakikeskustelua: Missä vuoden 2011 kaivoslaki on vanhaa huonompi?

Kaivoslaki

Kansanedustaja, eduskunnan puhemies ja ex-elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen hämmästelee tiedotteessaan viime päivinä julkisuudessa käytyä keskustelua uuden kaivoslain ympärillä.

Hänen mukaansa on syntynyt käsitys, että uusi laki on vanhaa huonompi ja että se heikensi paikallisten asukkaiden ja maanomistajien oikeuksia uusissa kaivoshankkeissa.

Samoin on annettu ymmärtää, että ulkomaalaiset kaivosyhtiöt saisivat uuden lain mukaan kaivoslupansa kuin ”apteekin hyllyltä”, veisivät sitten malmin korvauksetta ja jättäisivät jäljet hoitamatta.

Näin ei asia uuden lain valmistelua yhdessä vihreiden Tarja Cronbergin ja Anni Sinnemäen sekä kokoomuksen Jyri Häkämiehen kanssa johtaneen Pekkarisen mukaan ole.

Hän muistuttaa, että uusikin laki perustuu valtausmenettelyyn, joka voi antaa vasta oikeuden etsiä malmia malminetsintäluvan nojalla. Sen saamiseksi hakijayhtiön pitää osoittaa osaamisensa sekä se, että yhtiöllä on varoja tutkimukseen käytettävissä.

Yhtiön on myös asetettava vakuus vahinkojen varalle sekä raportoitava vuosittain viranomaiselle tutkimusten tulokset. Vanhassa laissa vakuuksia ei vaadittu, hakijayhtiön edellytyksiä ei tutkittu eikä vaadittu vuotuista raportointia.

Uusi laki paransi merkittävästi naapureiden, maanomistajan ja kunnan oikeuksia jo niin sanotun valtauksen yhteydessä. Samoin on lopullisesta kaivosluvasta päätettäessä. Valitusoikeutta laajennettiin nykyaikaiselle tasolle, Pekkarinen listaa.

Kaivostoiminnan aloittamiseen tarvitaan sitten erikseen kaivoslupa. Sen saamisen edellytyksiin kuuluu muun muassa lainvoimainen kaava.

Kaavamonopolillaan kunta voi käytännössä estää kaivostoiminnan, jos niin katsoo. Uraanin kyseessä ollen, mahdollisuus kieltoon on aukoton, Pekkarinen huomauttaa.

Keskustakonkari alleviivaa, että kaivoslupaa ei myönnetä ennen kuin erilaiset ympäristölainsäädännön mukaiset asiat ovat kunnossa.

Viime päivien keskutelu on Pekkarisen mielestä mennyt metsään myös ympäristöasioiden osalta.

– Kaivostoiminnan edellytyksenä olevista ympäristövelvoitteista ei tietystikään määrätä kaivoslaissa, vaan asianomaisessa ympäristölainsäädännössä, jota toimeenpannaan ympäristöministerin johdolla, hän painottaa. 

Uudella lailla on myös korvauspolitiikkaa on muutettu oikeudenmukaisempaan suuntaan. Vanhan lain mukaan kaivostoiminnasta maksettiin korvaus lähinnä valtiolle.

Nyt korvaus maksetaan maanomistajalle ja se on aikaisempaa valtiolle menevää korvausta suurempi. Kiinteistöveron saa puolestaan kunta.

Kaivostoiminnan loppumisen vaatimiin ennallistamistoimiin vaaditaan lisäksi uuden lain ympäristölupamenettelyssä noin nelinkertainen vakuusmaksu vanhaan lakiin verrattuna.

Pekkarisen mielestä on harmi, että suomalaisyritykset eivät ole vuosikymmeniin olleet juurikaan kiinnostuneita sijoittamaan kaivostoimintaan.

– Elinkeinoministerinä yritin juosta kokoon valtion omistamaa kaivosyhtiötä. Teollisuussijoituksen toki sain asialle. Yksityisiä sijoittajia en. Tänä päivänä valtio on kuitenkin osaomistaja Terrafamessa ja Outokummun kaivoksessa sekä Keliber Oy:ssä, Pekkarinen kirjoittaa.

Hän huomauttaa vielä, ettei yhtään uutta kaivosta ole perustettu vuoden 2011, radikaalisti tiukemman kaivoslain nojalla.

– Siis ei ensimmäistäkään! Pieniä teknisiä seikkoja lukuun ottamatta sen sisältöön eivät ole kajonneet enempää , kuin hallitukset. Mieluusti kuulisinkin, missä vuoden 2011 kaivoslaki on vanhaa huonompi? Yhtä mieluusti olen halukas alaa koskevan ympäristölainsäädännön tarkistamiseen ja pohdintaan muun muassa kaivosverosta.