Parempia palkankorotuksia tulee paikallisesti sopimalla, kertoo tutkimus – asiantuntijat eivät täysin allekirjoita
Yrityskohtainen sopiminen näyttää tilastojen valossa johtavan Suomessa parempiin palkankorotuksiin kuin yleiskorotukset.
Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä paikallisen sopimisen mahdollisuudet ovat eri aloilla erilaisia ja muun muassa taloustilanne ja valtasuhteet työpaikoilla vaikuttavat palkankorotuksiin, arvioivat STT:n haastattelemat asiantuntijat.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) kertoi viime viikolla tutkimuksestaan, jonka mukaan työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän hajautuminen ja yrityskohtaiset erät ovat myös Suomessa johtaneet suurempiin palkankorotuksiin kuin puhtaasti keskitetty sopiminen. Etlan mukaan aiemmat eurooppalaiset tutkimukset ovat tulleet samankaltaiseen tulokseen.
Tutkimuksen on rahoittanut Työsuojelurahasto, jonka hallituksessa istuu sekä palkansaajapuolen että työnantajien edustajia.
Työmarkkinajärjestelmiä tutkiva tutkijatohtori Paul Jonker-Hoffrén Tampereen yliopistosta ei Etlan tutkimuksen perusteella muodostaisi kantaa asiasta. Hänen mielestään sen tutkimukselliset valinnat eivät näytä tarkasti todellisia palkkahajonnan eroja tai syitä vaikkapa paperiteollisuuden ja palvelusektorin välillä.
Palkkahajonta tarkoittaa palkansaajaryhmien sisällä esiintyviä palkkaeroja.
Jonker-Hoffrénin mielestä tutkimuksessa olisi tärkeää paitsi eritellä eri alat, varsinkin kuvailla prosessi, jonka perusteella työntekijän palkka nousee. Myös vaikeasti mitattavat asiat, kuten työpaikkojen valtasuhteet ja sukupuolijakauma vaikuttavat siihen, miten palkankorotuksista työpaikoilla neuvotellaan, hän sanoo.
– Voi olla, että paikallinen sopiminen tuottaa keskimäärin korkeampia palkankorotuksia, mutta se ei välttämättä ole niin hyvä tuottavuuden kasvun kannalta, hän arvioi viitaten valmisteilla olevaan artikkeliin, jonka mukaan keskitetyt sopimukset ovat yhteydessä yritysten parempaan tuottavuuteen.
SAK:n työehtoasiantuntijan Karoliina Huovilan mukaan paikalliselle tasolle siirtyminen ei saa tarkoittaa sitä, että palkat laskisivat. Palkkaleikkuria Suomessa ei ole, mutta monissa työehtosopimuksissa on kriisilausekkeita, joissa voidaan sopia esimerkiksi lomarahojen siirtämisestä tai työaikojen järjestelemisestä kriisitilanteessa.
Hän huomauttaa että taloudellisella tilanteella on suuri vaikutus sopimusratkaisuihin.
– Palkankorotuksen määrä – on se sitten yleiskorotus, paikallista erää tai perälaudan kautta – määrittyy kierroksella jaettavissa olevien rahojen mukaan.
Tyypillisesti yrityskohtaisia eriä on teollisuudessa, kun taas palvelualoilla niitä on vähemmän. Huovilan mielestä joillekin aloille yrityskohtaiset erät sopivatkin hyvin eikä SAK vastusta niitä kategorisesti, kunhan kaikille tulee aina jotain myös yleiskorotuksena.
Hänen mukaansa on aloja, joissa on katsottu, että palkankorotusten paikallinen jakaminen ei ole mahdollista.
– Esimerkiksi palvelualoilla on ollut vaikeaa löytää keinoja, miten se jaettaisiin niin, ettei se menisi niin sanotusti pärstäkertoimen, vaan yhteisesti sovittujen periaatteiden mukaan.
Huovila tietää joitakin yksittäisiä tes-ratkaisuja, joissa yrityserä on tuottanut suuremman palkankorotuksen kuin jos korotus olisi jaettu yleiskorotuksina, mutta se on hänen mukaansa aika harvinaista.