Paluu Impivaaraan – Saaren siskokset hankkivat tutun mummonmökin, jonka tavarat ja tunnelma johdattavat lapsuuden kultaisiin kesiin
Ulko-oveen kiinnitetyssä puisessa kyltissä lukee Impivaara. Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen viittaava paikannimi ei kuitenkaan ole talon eikä asukkaiden nimi vaan entisen asukkaan leikkimielellä antama nimi tälle metsän reunustamalle punaiselle pihapiirille.
Mökin lisäksi on ulkosauna ja liiteri sekä pitkin pihaa linnunpönttöjä muistuttavia pikkumökkejä, jotka tarkemman selvityksen perusteella osoittautuvat oravienruokintapaikoiksi.
Siinä missä toiset haaveilevat omasta mökistä vuosikausia ja etsivät sitä oikeaa pitkään, toisille eteen tulee odottamatta ohittamaton tilaisuus. Näin kävi Saaren siskoksille, Jennille, 22, ja Emilialle, 25, jotka ostivat oman mökin vain parin viikon kuluessa siitä, kun asiaa alettiin ensimmäistä kertaa edes pohtia.
– Todella ex tempore -juttu! Ei mennyt kauaa, kun oltiin tehty kauppakirjat, he kertovat.
Perinteiset mummonmökit ovat tänä päivänä katoava luonnonvara. Toisaalta esimerkiksi Facebookin Mummonmökit kiertoon -ryhmässä moni tuntuu etsivän kakkoskodikseen juuri mummonmökin kaltaista paikkaa, jossa pääsisi rauhoittumaan arjen kiireistä.
Oulaisten Halmeperällä sijaitsevassa vuonna 1955 rakennetussa talossa asui pitkään Saaren siskosten äidin täti, joka on ollut perheen elämässä aina mukana. Erityisesti lapsuuden kesinä Saaret viettivät paljon aikaa Impivaarassa.
Kun Kaisa-tädin elämäntilanne muuttui eikä hän voinut enää pitää paikkaa, mökille alettiin etsiä uutta omistajaa. Toiveissa oli, että mökki menisi jollekin sukulaiselle.
– Äiti ehdotti minulle, että ostapa tuosta mökki. Aluksi en ottanut tosissaan, mutta sitten aloin miettiä asiaa ja laitoin Emilialle viestiä, että ostetaanko Kaisan mökki. Emilia vastasi heti, että tehdään vain kauppakirjat, Jenni Saari sanoo.
Hintakaan ei varsinaisesti hidastanut päätöksen tekemistä, sillä suuria summia ei tontista ja rakennuksista tarvinnut maksaa.
– Molemmat asutaan vuokralla, minä Oulussa ja Jenni Oulaisissa, mutta yhtäkkiä meillä olikin oma talo pihasaunoineen, Emilia Saari lisää.
Pirtin pöytä, räsymatot ja tummanpunainen kakluuni vievät heti perinteisen mummonmökin tunnelmaan. Suurimmaksi osaksi mökki on siinä kunnossa, mihin se edellisen asukkaan jäljiltä jäi, mutta pihatöitä ja pientä pintaremonttia on tehty sen jälkeen, kun talo siirtyi loppukesästä 2021 Saarille.
– Aluksi tehtiin aika paljon pihatöitä. Piha oli kasvanut umpeen, joten ruohoa piti leikata moneen kertaan. Sisaruksia oli mukana talkoissa, Jenni Saari kertoo.
Sisällä talossa toistaiseksi isoin työ on ollut pirtin lattian laittaminen.
– Kurkattiin vitsillä, että mitähän sen keltaisen muovimaton alla on ja todettiin, että täällähän on puulattia. Repäistiin matto irti, alettiin hioa ja maalattiin lattia valkoiseksi. Nyt tämä on paljon valoisampi.
Sekä Jennin että Emilian mielestä parasta on kuitenkin juuri se, että paikka näyttää samalta kuin lapsuudessakin.
– Lapsena naurettiin aina tuolle taululle, jossa poika pissaa. Paljon on vanhoja lehtiä, joista vanhimmat ovat 1910-luvulta. Täällä on vielä myös Kaisan vaatteita, joita käytämme mökkivaatteina, Jenni Saari esittelee.
Jostain laatikosta löytynyt käsin piirretty Oulaisten pitäjä -kartta kehystettiin seinälle muiden taulujen ja paperijulisteiden joukkoon.
– Itse ei olla tuotu tänne käytännössä mitään. Posliiniastiastokin oli valmiina, Emilia Saari sanoo.
Ensimmäinen yö omassa mökissä oli jännittävä, vaikka niin monta kertaa paikassa oli oltukin yökylässä.
– Ehkä siihen vaikutti se, kun lapsena ei tarvinnut itse huolehtia, miten pönttöuunia lämmitetään, onko pelti auki tai mistä saunalle saadaan vedet. Nyt ne pitää hoitaa itse.
Viime syksynä siskokset viettivät paljonkin aikaa talolla – aina kun töistä oli pitempiä vapaita. Talvella matka on käynyt mökille hieman harvemmin, mutta esimerkiksi kaveriporukan pikkujouluille Impivaara oli täydellinen paikka.
– Sisaruksille on annettu lupa käydä täällä milloin vain, ja kyllähän tuo ulkosauna houkuttelee kavereitakin. Hyvä, että täällä käydään, niin tietää, että mökki on pystyssä.
Kutsumattomia – mutta toivottuja – vieraitakin on ilmaantunut. Esimerkiksi helmikuun alun lumimyrskyjen aikaan joku oli käynyt auraamassa mökkitien sekä pihan juuri sopivasti hieman ennen kuin siskokset saapuivat mökille.
Vaikka talo saa olla Kaisa-tädin jäljiltä sellainen kuin on, jotain pientä pintaremonttia on suunnitteilla.
– Myös eteisen muovimaton alle voitaisiin kurkata ja pirtin pöydän voisi maalata. Mitään isompaa ei aiota tehdä, koska se tunnelma tulee juuri näistä kaikista vanhoista kalusteista ja alkuperäisistä tavaroista, joilla on tarinansa.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä maaliskuussa 2022. Lehden voit tilata täältä. Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä.