Päiväkodin koko herättää tunteita – Professori kertoo, miksi keskitie on tässäkin usein paras
Helsingin Keskustan pormestariehdokas, kaupunginvaltuutettu Terhi Peltokorpi on nostanut kuntavaalien kärkiteemoihinsa sen, että kaupungin pitäisi kuunnella enemmän helsinkiläisten näkemyksiä ennen päätösten tekoa.
Päiväkodit ovat yksi aihe, mistä valtuutetuille tulee jatkuvasti palautetta. Monet taistelevat asuinalueensa pienen päiväkodin säilyttämisen puolesta, mutta niin vain niitä lakkautetaan ja tilalle rakennetaan isoja jättipäiväkoteja.
– Monilla on sellainen kokemus, että heidän näkemyksillään ei ole merkitystä, Peltokorpi sanoo.
Keskusta on myös puheenjohtaja Antti Kaikkosen johdolla linjannut, että ylisuurten päiväkotien ihannoinnissa ollaan Suomessa menossa liian pitkälle.
Helsingin kaupungilta kerrotaan Suomenmaalle, että kaikkiaan 355 päiväkodin joukossa on 13 yli 200 lapsen päiväkotia.
151–200 paikan toimipisteitä on puolestaan 78. Enintään sadan lapsen päiväkoteja pääkaupungista löytyy 264.
Peltokorven mukaan suuret päiväkodit rakennetaan usein ahtaisiin paikkoihin, jolloin myös niidet pihapiirit ovat pienet.
Pienten päiväkotien yhdistäminen yhdeksi isoksi johtaa yleensä myös piteneviin päiväkotimatkoihin.
– Helsingissä se voi tarkoittaa sitä, että joudutaan kulkemaan useammalla julkisella liikennevälineellä. Sillä on vaikutuksia perheiden arkeen.
– Etenkin yksinhuoltajille ja vuorotyötä tekeville arjen järjestämisestä voi tulla todella haastavaa, Peltokorpi sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, ettei suuri päiväkoti ole automaattisesti huono asia.
– Jos tilat on rakennettu joustavasti ja lapsille on isoja erillisiä pihoja, niin silloin jättipäiväkoti on ihan eri kysymys. Eli paljon on kiinni toteutuksesta, Peltokorpi sanoo.
Peltokorpi korostaa myös päiväkodin johtamisen merkitystä.
– Jos päiväkoti on hyvin johdettu ja henkilökunta pysyvää, niin se on iso asia lasten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Peltokorvelle itselleen oli aikanaan tärkeää, että perheen lapset pääsivät lähimpänä kotia sijaitsevaan päiväkotiin.
– Helsingissä pitäisi kyetä tarjoamaan lähipäiväkodista paikka kaikille lapsille. Nyt jopa sisaruksia on ripoteltu eri päiväkoteihin.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Arniika Kuusisto tuo esiin samansuuntaisia huomioita tutkimuksen pohjalta.
Moni tekijä puhuu Kuusiston mukaan sen puolesta, että kultainen keskitie eli keskikokoinen päiväkoti on usein paras ratkaisu.
Isossa päiväkodissa tarvitaan tarkkaa aikataulutusta, jotta kaikki lapsiryhmät eivät ole samaan aikaan vaikkapa eteisessä, ruokalassa tai jumppasalissa. Se johtaa siihen, että varhaiskasvatuspäivässä on vähemmän pedagogista joustoa.
– Silloin ei välttämättä voida ajatella, että nyt kun lapset innostuivat, niin luetaanpa vielä toinenkin kirja tai jatketaan hyvin sujuvaa vesivärityötä ennen ulkoilua, hän havainnollistaa.
Pienen päiväkodin toiminta voi puolestaan vaikeutua herkästi vaikkapa varhaiskasvattajien sairaustapauksissa.
– Ammatillista ja pedagogista tukea löytyy myös todennäköisemmin keskikokoisesta päiväkodista, jossa vetovastuita vanhempainilloista tai teemapäivistä voi jakaa laajemman joukon kesken. Esimerkiksi erityisopettaja voi kuulua työyhteisöön kiertävän resurssin sijaan.
Kuusisto kertoo, että ihanteellisen kokoisen päiväkodin nuppilukua olennaisempaa on keskustella tilojen suunnittelusta ja henkilökunnan koulutustasosta.
Koulutettujen varhaiskasvatuksen opettajien merkitystä Kuusisto etenkin korostaa. Heistä on huutava pula monilla alueilla.
– Päiväkodin kokoa keskeisempi tekijä on varhaiskasvatuksen laatu, ennen kaikkea lapsen sensitiivinen kohtaaminen sekä laadukas pedagogiikka, hän sanoo.
Kuusisto löytää jättipäiväkodistakin selkeän edun. Alueellista eriytymistä voidaan vähentää, jos esimerkiksi kahden sosioekonomisesti erilaisen alueen lapset käyvät samaa päiväkotia.
Vantaalta löytyy päiväkoteja, joissa jopa 95 prosentilla lapsista on muu kotikieli kuin päiväkotikieli.
– Silloin opettaja saa olla aikamoinen taikuri, jotta hän pystyy tukemaan kaikkien lasten suomen kielen oppimista riittävästi. Kielen oppimista kun tukee tehokkaasti myös se, että on suomenkielisiä lapsia leikkikavereina.
Kuusisto peräänkuuluttaa riittävän suuria ja monimuotoisia pihapiirejä lasten leikeille päiväkoteihin.
– Missään tapauksessa niistä ei saa yhtään enempää nipistää, hän painottaa.
Kuusisto muistuttaa, että lasten hyvinvointi on kaiken oppimisen, koulupolun ja lopulta koko yhteiskunnan kilpailukyvyn perusta.
Politiikassa tulee panostaa lapsiin ja perheisiin, professori ohjeistaa.
– Lasten hyvinvoinnista ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta säästetyt eurot ovat lyhytnäköistä säästöä. Se näkyy aikanaan huonovointisina nuorina ja aikuisina.
Terhi Peltokorpi on tehnyt kaupunginvaltuustossa aloitteita pienten lasten Helsinki-lisän palauttamisesta 1–2-vuotiaille.
Kuntalisä poistettiin yli 1-vuotiailta jo neljä vuotta sitten, ja se vähensi osaltaan pienten lasten kotihoitoa ja toi painetta päiväkoteihin.
– Varhaiskasvatuksessa on tosi kova paine, kun lapsimäärä on kasvanut. Helsinki-lisää pitäisi maksaa kahteen vuoteen saakka, koska pienille lapsille tarvitaan myös suurempi henkilöstömitoitus, Peltokorpi näkee.
Hän kertoo, että väestöennusteet ovat menneet Helsingissä usein pieleen.
– Omakotivaltaisilla alueilla usein näkee, että kun iäkkäät ihmiset muuttavat palvelutaloihin, tilalle tulee yhtäkkiä lapsiperheitä. Se vaikuttaa palveluiden tarpeeseen.
