Nykyisessä vaalijärjestelmässä kansalaisten äänillä on erilainen painoarvo, ja siihen yritetään jälleen puuttua – "Tämä on vaikea palapeli"
Eduskuntavaalien vaalijärjestelmän uudistaminen on ollut säännöllisesti tapetilla vuosikymmenien ajan. Sitä on pohdittu tuloksetta useammassakin toimikunnassa.
Nyt käynnissä on jälleen uusi yritys, kun puoluesihteereistä koostuva parlamentaarinen vaalityöryhmä toteuttaa eduskunnan tahtoa viime vaalikaudelta.
Syksyllä 2015 hyväksytyssä lausumassa eduskunta halusi selvityttää vaihtoehtoja, joilla voidaan parantaa vaalijärjestelmän toimivuutta, nostaa äänestysaktiivisuutta, parantaa vaalien suhteellisuutta, pienentää niin sanottua piilevää äänikynnystä ja turvata alueellinen edustavuus.
– Tätä työtä me nyt teemme, keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen sanoo.
Pirkkalaisen mukaan työryhmän toimikausi on venynyt koronan vuoksi, ja sitä jatketaan vuoden loppuun.
– Sitten katsotaan, löytyykö vaalijärjestelmän kehittämiselle parlamentaarista näkemystä. Sellaista valmiiksi kirjoitettua lopputulemaa, että vaalijärjestelmä uudistuu, ei ole. Nyt vasta käydään sitä keskustelua.
Nykyjärjestelmässä akilleen kantapää syntyy asukasluvultaan hyvin erikokoisista vaalipiireistä.
Nyt käytössä olevan d’Hondtin laskentamenetelmän ongelmana nähdään piilevä äänikynnys, joka nousee paikoin korkeaksi.
Piilevä äänikynnys tarkoittaa ääniosuutta, joka puolueen on saatava yhden kansanedustajan läpisaantiin. Äänikynnys vaihtelee tällä hetkellä vaalipiireittäin alle kolmen prosentin ja yli 12 prosentin välillä.
Piilevä äänikynnys nousee sitä suuremmaksi, mitä vähemmän kansanedustajia vaalipiiristä valitaan.
Viime eduskuntavaaleissa tilanne johti esimerkiksi Lapissa siihen, että keskustan Markus Lohi pääsi eduskuntaan 4 328 äänellä, kun vihreiden Riikka Karppinen jäi rannalle 7 814 äänellä.
Kansalaisen äänen painoarvo on eri alueilla erilainen, Pirkkalainen toteaa.
– Ei se ole tuulesta temmattu ongelma, ja sitä pitää pystyä avoimesti käsittelemään.
Nykytilanne on suosinut keskustaa, joka on usein vahva puolue väkiluvultaan pienemmissä vaalipiireissä.
Tämänkin Pirkkalainen myöntää.
– Vaalijärjestelmän osana tätä asiaa täytyy pystyä tarkastelemaan kriittisesti, myös ohi oman puolueen intressin. Puolueiden ja puoluesihteereiden jos joidenkin tässä maassa täytyy miettiä demokratian tulevaisuutta, hän sanoo.
Työryhmässä on ollut esillä useita erilaisia vaihtoehtoisia vaalijärjestelmiä.
Vaalialuemallissa vaalialue voisi muodostua kahdesta tai useammasta vaalipiiristä, mikä madaltaisi piilevää äänikynnystä.
Jos esimerkiksi Satakunta ja Varsinais-Suomi muodostaisivat yhden vaalialueen, sen sisällä annetut äänet laskettaisiin yhteen. Kummassakin vaalipiirissä olisi kuitenkin itsenäinen ehdokasasettelu ja äänestäminen.
Kunkin puolueen saama kansanedustajamäärä laskettaisiin vaalialueen sisällä saadun äänipotin mukaisesti. Puolueen kansanedustajapaikat jakautuisivat vaalialueen vaalipiireihin samassa suhteessa kuin ne saavat ääniä.
Pirkkalainen korostaa, että vaalijärjestelmän pitää olla sellainen, että ihmiset voivat sen helposti ymmärtää.
– Jotta ihmiset eivät vain ajattele, etteivät äänestä, koska eivät ymmärrä kenelle ääni menee.
Pirkkalainen uskoo, että vaalijärjestelmää on mahdollista kehittää oikeudenmukaisesti.
– Mutta tämä on vaikea palapeli, kun täytyy miettiä äänestysaktiivisuutta sekä poliittista ja alueellista suhteellisuutta. Eduskunnan tahto niiden kehittymisestä yhtäaikaisesti on perusteltu, mutta erittäin vaikea käytännössä toteuttaa, hän lisää.