Nuorukaisten pöllöilyä ja kansojen yhdistämistä – ikoninen silta pelastettiin 20 vuotta sitten

Mostar on kaupunki Neretvajoen rannalla Bosnia–Hertsegovinassa. Kaupunki on tunnettu Mostarin vanhasta sillasta eli bosniaksi Stari mostista.

Tasan 20 vuotta sitten 23. heinäkuuta 2004 historiallinen silta päästiin avaamaan uudelleen.

Stari most kulkee huomattavan korkealla Neretvajoen yllä, ainakin sillan rakenteeseen nähden. Arkkitehtuurissa poikkeuksellista on sen sirous ja ohuus. Holvikaaren muotoinen silta pysyi vuosisadat pystyssä taitan holvaustekniikan ansiosta. Ohuimmillaan silta on keskellä ylhäällä vain 77 senttimetrin paksuinen. Leveyttä on neljä metriä.

Kalkkikivisillan pituus on 29 metriä ja keskimäärin se on 19 metriä vedenpinnan yläpuolella. Korkeimmasta kohdasta on veteen 24 metriä.

Silta erottuu ympäristöstään ikonisena rakennelmana, joka on saanut merkityksen myös kansojen rauhallisen yhteiselon symbolina. Mostarin vanha silta yhdistää bosniakkienemmistöisen Itä-Mostarin ja kroaattienemmistöisen Länsi-Mostarin.

Symboliarvon takia silta on myös tuhottu kertaalleen silloin, kun rauhanomaista rinnakkaiseloa ei juuri ollut. Jugoslavian hajoamissotiin luettavan Bosnian sodan aikana Bosnian kroaattiarmeija räjäytti sillan ampumalla panssarivaunujen tykeillä 9. marraskuuta 1993.

Silta otti peräti kuusikymmentä osumaa ennen sortumista.

Jälleenrakentaminen pääsi käyntiin pian sodan jälkeen. Silta mallinnettiin tietokoneella kivi kiveltä alkuperäisen kaltaiseksi.

Kaikki 1088 valkoista kivilohkaretta haettiin samalta Bišće Poljen louhokselta kuin vanhan sillan rakennusaineet vuosisatoja aiemmin. Korjaukselle kertyi hintaa yli 15 miljoonaa euroa.

Kansainvälistä tukea korjaukseen tuli runsaasti. Toteutuksesta vastasivat italialaisen Firenzen yliopiston insinöörit ja arkkitehdit, rahaa antoivat Maailmanpankki ja Unesco. Tukijoina olivat Italian, Ranskan, Kroatian ja Turkin valtiot.

Heinäkuussa 2004 silta avattiin ja 2005 se liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.

Turkkilainen arkkitehti Mimar Hajrudin (s. n. 1500) suunnitteli sillan ja johti sen rakennustyöt. Rakennustyöt kestivät vuodesta 1557 vuoteen 1566. Pääosin rakennusmiehet olivat paikallisia.

Nykyisen Bosnian ja Hertsegovinan alue oli 1500-luvulla siirtynyt kokonaan Osmanien valtakunnan osaksi. Tästä perintönä Balkanilla on edelleen merkittävä islamilainen vähemmistö.

Silta oli ensimmäinen kivisilta Neretvan yli. Puusiltoja oli ollut pitkään ja useita. Kaupunki tuli lopulta saamaan nimekseen Mostar siltavahtien mukaan. Bosnian kielen mostari-sana tarkoittaa siltavahtia.

Kylmän sodan aikana alue oli osa monikansallista sosialistista Jugoslaviaa. Yleisradio vieraili Stari mostilla tehdessään Jugoslavian auringon alla -televisio-ohjelmaa. Vuoden 1972 ohjelmassa kerrottiin myös eräästä vaarallisestakin perinteestä, joka siltaan liittyy.

Poikien ja nuorten miesten pitkäaikainen tapa yllyttää ja toisaalta todistaa oma hurjapäisyys hyppäämällä sillalta veteen on tuttu myös Mostarissa. Ohjelmassa (noin 14 minuutin kohdalta) osaava, mutta ilmeisesti amatööriuimahyppääjä näytti, miten sillalta hypätään, mutta osaamaton, vaikkapa humalainen hurjapää voi menettää haasteessa henkensä.

Kuten yleisesti tiedetään, leveässä asennossa vatsa edellä veteen osuminen vastaa betoniin osumista.

Ohjelma kertoo virheellisesti sillan periytyvän roomalaisajalta, mutta kuuluttaja tarkoittaa todennäköisesti alueella olleen puisia siltoja jo pitkään.

Hyppääjän mukaan hyppäämistraditio on yhtä vanha kuin silta itse.