Norsunluurannikolla kalapula – kalaan pitää mennä uskomattoman kauas rannasta
Ryhmä kalastajia viettää päivää rannalla varjossa istuen ja pelaten korttia Norsunluurannikon taloudellisessa keskuksessa Abidjanissa. Normaalisti he olisivat kalastamassa pitkillä kanooteillaan, joita sanotaan pirogueiksi. Kalastaminen on kuitenkin kielletty heinäkuusta lähtien, jotta maan rajusti pienentyneet kalakannat toipuisivat.
– Emme voi tehdä mitään, emme yhtään mitään, sanoo yli 20 vuotta kalastajana työskennellyt Patrick Ange Yao.
– Istumme täällä juttelemassa. Emme tiedä, mihin menisimme, hän sanoo.
Ylikalastus ja ilmastonmuutos ovat jättäneet Länsi-Afrikan valtion vedet hälyttävän tyhjiksi kalansaaliista.
Maan hallitus julisti toukokuussa ”vuosittaisen biologisen lepojakson” 200 000 neliökilometrin talousalueelle. Toimenpide tarkoittaa useiden kaupallisten lajien, esimerkiksi punaisen tonnikalan, sardiinien, anjoviksen ja siimaevän troolauskieltoa. Pienimuotoinen kalastus kielletään heinäkuussa ja teollinen sekä puoliteollinen kalastus heinä-elokuussa.
Kalastajille ei tarjota minkäänlaista tukea kalastuskiellon aikana, mikä on jättänyt pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien perheet ahdinkoon.
Yao ja muut läheisen Aleyan kylän miehet kertovat, että he kuuluvat Alladian-nimiseen etniseen ryhmään, joka on elänyt kalastuksesta sukupolvien ajan. He eivät voi kuvitella tekevänsä mitään muuta.
– Me kalastamme, ja vaimot myyvät kalat, joten kun kalastus pysähtyy, kaikki pysähtyy, Yao sanoo.
Osa vaimoista ostaa pakastettua kalaa ja yrittää kaupitella sitä saadakseen elantonsa.
– Emme tienaa mitään, sanoo kalastajan ja kauppiaan vaimo Gladys Donco, jonka puoliso on kalastanut 32 vuotta.
Pakastetulla kalalla ansaitsee vain 3 000 Länsi-Afrikan CFA-frangia eli alle viisi euroa päivässä, Donco ja hänen ystävänsä Alice Koffi kertovat.
Vertailun vuoksi: hyvä kalastuskuukausi heinäkuun ja joulukuun välillä voi tuoda jopa noin 500 000 CFA-frangin eli noin 760 euron tulot hammasahvenien tai luikeroturskien ansiosta. Ansiot jaetaan yleensä viiden kalastajan ryhmissä työskentelevien kalastajien kesken. Tulot ovat usein suuremmat kuin maan minimipalkka, joka on 75 000 CFA-frangia eli noin 114 euroa kuussa.
Norsunluurannikko ei ole ainoa Länsi-Afrikan maa, jonka kalavedet ovat tyhjentyneet. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin toukokuisen raportin mukaan erityisesti ulkomaalaisomisteisilla teollisilla troolareilla on tuhoisa vaikutus, joka maksaa Gambialle, Mauritanialle, Senegalille, Guinea-Bissaulle, Guinealle ja Sierra Leonelle yli kaksi miljardia euroa vuodessa.
Toinen uhka on ilmastonmuutos. Maailmanpankin mukaan lämpenevät meret ja ilmakehän nousevat hiilidioksidipitoisuudet aiheuttavat sen, että Norsunluurannikon kalansaaliit pienenevät 40 prosentilla vuoteen 2100 mennessä.
Aleyassa kalastajat istuvat kanoottiensa päällä selin mereen ja suihkivat neuloilla edestakaisin verkkoja korjatessaan. Suuri kalastusalus häämöttää horisontissa.
Teolliset tonnikalan pyydystämiseen käytetyt alukset kielletään tammikuusta maaliskuuhun. Kieltoa ei voi rikkoa, kalastajat sanovat. Venepartiot ilmestyvät joka ilta yhdeltätoista, kertoo Ismael Emmanuel Maniga.
Monien mielestä pienimuotoisen kalastuksen vaikutus kalojen lisääntymiseen on paljon pienempi kuin teollisen kalastuksen. Jos kalaa on, kanootissa saattaa olla usean päivän jälkeen kotiin palatessa 500–600 kilon saalis, Yao sanoo. Troolarit voivat kuitenkin saada samassa ajassa tonneittain kalaa – myös keskenkasvuisia kaloja, jotka eivät ole vielä kasvaneet täyteen mittaansa tai lisääntyneet.
– Kalojen palaamiseen menee vähintään kolme kuukautta sen jälkeen kun alue on putsattu kaloista, Yao sanoo ja viittaa kiinalaisalusten toisinaan laittomiin toimiin.
Kalakato tarkoittaa sitä, että kalastajat joutuvat menemään kalaan jopa 100 kilometrin päähän rannikosta, he sanovat.
– Meillä on lapsia. Emme tiedä, kuinka ruokimme heidät ja pidämme katon päämme päällä, sanoo Kouame Benjamin Kouakou.