Näkökulma: Yhteiskunnan paineet ahdistavat – ihmisten omat toiveet perheellisyydestä, perheettömyydestä ja parisuhteesta olisi saatava samalle viivalle

Opiskelemaan pitäisi päästä heti, hoitaa opinnot nopeasti alta pois, mennä työelämän bkt-talkoisiin ja sitten on aika perustaa perhe ja tuottaa valtiolle uusia veronmaksajia. Tilastot kiittävät tällaista elämänpolkua.

Vahvasti alentuneet syntyvyystilastot ja väestön ikääntyminen kertovat karua kieltään. Huoltosuhde kärsii, työntekijöitä ja veronmaksajia tarvittaisiin.

Toisaalta kulttuuri ihannoi vapaata sinkkuelämää. Vireä opiskelun, uusien kokemusten hankinnan ja matkustelun täyttämä elämä on sitä, mitä sinkkuajalta halutaankin.

Yhteiskunnan toiveiden ja vapauden kulttuurin ristipaineessa nuoren ihmisen ahdistuminen on ymmärrettävää. Enkö saa etsiä itseäni, enkö saa tutkiskella sitä, millaiselle polulle haluan? Milloin olen arvokas yhteiskunnan näkökulmasta?

Perheet toki ovat yhteiskunnan yksikkö, joka suuressa mittakaavassa takaa väestön uusiutumisen. Perhe-elämän ihannointi tosin saattaa ahdistaa sinkkua. Tarvitseeko kaikkien edes tähdätä elämässään lastensaantiin?

Ainakaan minkään elämäntyylin syyllistämisellä ei luoda kaikkia kunnioittavaa ilmapiiriä. Siinä jokainen saattaa vain etsiä sen oman lokeronsa ja tuudittautua perhe- tai sinkkukuplan autuuteen.

Yksinelävällä tai sinkulla ei välttämättä ole perhehaaveita. Parisuhdehaaveet ovat toinen asia. Perheellistyminen voi tuntua kaukaiselta asialta, kun parisuhdettakaan ei ole. Eikä kumppania usein halutakaan perheellistymisen takia, vaan ihan vain parisuhteen takia.

Uusi perhebarometri osoitti, että esimerkiksi perhevapaiden jaosta perheet haluavat päättää itse ilman kiintiöitä. Vahva viesti oman valinnanvapauden puolesta sekin.

Julkisuudessa on esitetty huolia siitä, että perheellistyminen estyy, koska nuoret naiset ja nuoret miehet asuvat Suomessa eri alueilla. He eivät kohtaa, eikä parisuhteita muodostu. Tällainenkaan puhe ei välttämättä tunnu mukavalta sinkun mielessä, jos yhteiskunta puhuu parisuhteesta vain perheellistymisen välineenä. Ja pitäisikö muuttaa, jotta mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla voisivat hieman parantua?

Ihminen voi ajatella eri elämäntilanteissa eri tavoilla, tai sitten hänelle muodostuu jo nuorella iällä tavoitteita ja unelmia, esimerkiksi juuri omasta perheestä, joita kohti haluaa edetä. Samoin lapsettomuus on yhä useammalle tietoinen, yhä varhaisempi valinta.

Luultavasti suurin osa muuttaa ajatteluaan ja tavoitteitaan useamman kerran elämänpolkua kulkiessaan.

Toivoi yhteiskunta mitä tahansa, on viisautta tunnustaa tosiasiat. Meillä on erilaisia toiveita ja tavoitteita, eikä yksittäisiä ihannemuotteja sovi luoda, jos haluaa kunnioittaa kaikkia valintoja. Jos on halua elää lapsettomana, muiden on parempi olla syyllistämättä, ja jos haluaa kasvattaa peräti suurperheen, on tämän esteitä poistettava.

Ihmiset ovat erilaisia, joten kaikenlaiselle ihmisenä olemiselle on oltava tilaa.