Näkökulma: Varjobudjetit lisäävät kuluttajansuojaa, mutta ulkonäkö voi pettää
Kun sote siirtyi perustuslakivaliokunnan syyniin, hallitus ja oppositio ehtivät vaihteeksi väittelemään ensi vuoden budjettitarpeista.
Keskiviikon istuntoon tuodaan ruodittavaksi opposition budjettivaihtoehdot. Viimeisinä omat varjobudjettinsa esittelivät suurin oppositioryhmä SDP ja perussuomalaiset.
Vaaleja edeltävillä valtiopäivillä varjobudjetit tavallista tärkeämpiä. Oppositioryhmät ovat nähneet kiitettävästi vaivaa vaihtoehtojensa valmistelussa ja luettavuus on hyvä.
Varjobudjetteja eduskunnassa on laadittu kauan, mutta salikeskusteluun ne tuotiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2011.
Uudistuksen myötä tasoltaan aiemmin hyvin kirjavien papereiden taso on noussut. Uskottavuutta tuo ennen kaikkea vaikutusarvioinnin teettäminen eduskunnan tietopalvelussa.
Äänestäjän kuluttajansuojankin kannalta käytäntö on hyvä.
Eduskunnan tietopalvelun laskelmien mukaan esimerkiksi vihreiden vaihtoehtobudjetti laskisi työllisten lukumäärää ensi vuonna 21 000 hengellä, kun hallituksen budjettiesitys lisäisi työllisyyttä 9 000 hengellä.
Varjobudjettien sisältöön tungetaan kuitenkin yhä höttöä.
SDP päätti jälleen kerran rahoittaa omaa vaihtoehtoaan rakentamalla tuulentupia harmaan talouden kitkemisestä 300 miljoonalla.
Budjetin katteena ikiaikainen temppu on yhtä uskottava kuin verotuloarvioiden nostaminen, joka voi hyvällä tuurilla toki osua oikeaankin.
Demarit kävisivät jälleen ryöstöretkellä myös Sitrassa ja Suomen Pankissa. Sitran taseesta lähtisi 360 miljoonaa ja Suomen Pankin voitoista 70 miljoonaa euroa.
Sitran holveissa lojuvilla rikkauksilla voi tietysti tehdä populistista politiikkaa. Niiden kertaluonteinen kuurniminen budjetin pysyvien menojen katteeksi olisi kuitenkin suoraa rosvousta Suomen tulevaisuudelta, jonka rakentamiseen rahasto on aikanaan perustettu.
Mielenkiintoista on, että SDP ottaisi kuitenkin verovapaiden yhteisöjen osingoista lähdeverolla peräti 400 miljoonaa euroa. Se tuntuisi myös puolueelle läheisten ammattiliittojen nahoissa.
Oman vaihtoehtonsa viimeisenä esitellyt perussuomalaiset karsisi muun muassa maahanmuuton kuluista 335 miljoonaa ja kehitysyhteistyöstä 300 miljoonaa.
EU:lle maksettavaa jäsenmaksua perussuomalaiset leikkaisi 300 miljoonalla ja tuulivoiman tuotantotuki poistettaisiin.
Saamapuolella olisivat muun muassa poliisi, armeija, rajavalvonta, autoilijat ja omakotiasujat.
Asumiskustannuksia perussuomalaiset laskisivat muun muassa alentamalla sähkön siirtohintoja, perumalla lämmityspolttoaineiden veronkorotuksen sekä laskemalla kiinteistöveron alarajoja.
Kovia ilmastopoliittisia toimia kaipaavien kannattaa sen sijaan katsella eduskuntavaaleissa muiden puolueiden tarjontaa.
Hallituspuolueissa opposition varjobudjetteja ei tietenkään edelleenkään arvosteta.
Entinen eturivin demaripoliitikko Antti Kalliomäki sanoi joskus, että poliittinen valta eduskunnassa on 100-prosenttisesti hallituksella ja sitä tukevilla ryhmillä. Kalliomäen mukaan oppositiolla on tasan nolla prosenttia poliittista valtaa.
Karusti sanottu, mutta Kalliomäki tiesi mistä puhui. Budjettivallan käytössä hallituksen ja opposition välinen kuilu on jyrkimmillään.
Vaikka eduskunnan valtiovarainvaliokunta ahertaa budjetin parissa koko syksyn, budjetti hyväksytään joulun alla käytännössä hallituksen esittämässä muodossa.
Oppositio äänestyttää vielä isossa salissakin sinnikkäästi sadoista omista muutosehdotuksistaan, joista yhtäkään ei hyväksytä – sata-nolla -vallanjakoa siis puhtaimmillaan.
Opposition tehtävä on kuitenkin esittää vaihtoehto hallituksen esityksille. Työsarka on arvokas ja kansanvallalle tärkeä.
Toisen koulukunnan mielestä opposition tehtävä on tosin vastustaa hallituksen esityksiä – olivatpa ne kuinka hyviä tahansa.