Näkökulma: Vaalitentti nosti esiin vanhan uskomuksen, mutta ilmastonmuutos ei ratkea häätämällä ihmiset kaupunkeihin

Vanha uskomus nosti jälleen päätään, kun Maaseudun Tulevaisuuden ja MTK:n järjestämässä vaalitentissä peräti kolme puolueenpuheenjohtajaa – vasemmistoliiton Li Andersson, kokoomuksen Petteri Orpo ja vihreiden Pekka Haavisto – olivat sitä mieltä, että kaupungistumista ja keskittymistä pitäisi edistää ilmastosyistä.

Syntyi myrsky somelasissa, ihan oikeutetusti. Monet keskustavaikuttajat eivät nielleet tätä näkemystä purematta.

Helsingin keskustan puheenjohtaja, kansanedustajaehdokas Antti Siika-aho tyrmäsi käsityksen toteamalla Facebookissa , ettei mikään tue tällaista järjetöntä väitettä.

– Minun maalla asuvat vanhemmat tai sukulaiset eivät ainakaan ole mitään ilmastorasitteita. Herätkää todellisuuteen, kaiken maailman oikeistopetterit ja punaviherpekat, hän kirjoitti selvästi sydämistyneenä.

– Uskomatonta! kommentoi puolestaan keskustan eurovaaliehdokas Janne Kaisanlahti ja arveli niinikään Facebookissa , että kokoomuksella ja vasemmistoliitolla saattaa olla Lapissa selittelemistä.

Ajatus kaupungin ekologisuudesta ja maaseudun epäekologisuudesta elää tietyissä piireissä vahvana. Sitä on myös haluttu rummuttaa kovaan ääneen ja laajoin palstamillimetrein.

Näin siitä huolimatta, että tutkimuksenkaan perusteella tiivis kaupunkiasuminen ei automaattisesti tarkoita pienempää ilmastokuormaa.

Syksyllä 2015 julkaistun Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan kaupungeissa asuvat ihmiset tuottivat ilmastopäästöjä päinvastoin enemmän kuin syrjemmässä asuvat (Helsingin Sanomat ). Lyhyesti todettuna syynä tähän oli se, että kaupungissa asuva kuluttaa tavaraa ja palveluita maalla asuvaa enemmän.

Samalla kun asumisen päästöt uusissa energiatehokkaissa kaupunkiasunnoissa ovat pienentyneet, kaikki muut asukkaiden päästöt ovat lisääntyneet. 

Ainakaan tämän tutkimuksen perusteella ilmastoa ei paranneta pakkaamalla ihmiset mahdollisimman tiukasti kaupunkeihin.

Reilu vuosi sitten haastattelemani emeritus-professori Pertti Rannikko totesikin, että sekä maalla että kaupungissa voi asua ekologisesti. Ratkaisevaa ovat juuri kulutustottumukset.

Maalla pienasunnoissa elävä voi esimerkiksi tehdä omia ekologisia lämmitysratkaisuja. Kaupunkikerrostaloissa tämä ei onnistu. Siellä asunnot saattavat toisaalta olla pieniä, mutta lisäpäästöjä tulee isojen yhteisten tilojen lämmittämisestä.

Kasvukeskusten ulkopuolella elämäntapa ei vastaavasti kuin kaupungissa perustu kuluttamiseen, sillä jo mahdollisuuksia siihen on vähemmän.

Maalla asuva taas kiistatta tuhlaa luonnonvaroja liikkuessaan paikasta toiseen.

Toisaalta kaupunkilainen ajelee usein vapaa-ajallaan mökilleen, ellei sitten lennähdä peräti kaukomaille.

Vaikuttaakin erikoiselta, että peräti kolme puoluejohtajaa on valmis uskomaan, että ilmastonmuutos ratkaistaan häätämällä ihmiset maalta kaupunkeihin.

Lähes kaikki poliitikot ovat nimenneet suurimmaksi tulevaisuuden haasteeksi juuri ilmastonmuutoksen. Hyvät neuvot ovat kalliita.

Varmaa kuitenkin on, ettei asia ratkea toisia syyttelemällä ja sormella osoittamalla, vaikka valitettavan usein keskustelut tämän kipeän aiheen ympärillä siihen johtavat.

Todellinen ratkaisu löytyy peilistä.

Meidän kaikkien, asuimmepa maalla tai kaupungissa, on pohdittava kriittisesti omia kulutustottumuksiamme ja tehtävä tarvittavia muutoksia omassa, ei naapurin arjessa.