Näinkin voi käydä: Hanna Huttunen koki nuorena olevansa "kepumyrkytetty", mutta nyt hän istuu kansanedustajana – keskustan riveissä
Soratie outokumpulaiselle syrjäkylälle ei ole mikään valtaväylä, mutta kaunis se on syksyisenä maanantaina.
Tällaisen tien päästä ensimmäisen kauden kansanedustaja Hanna Huttunen (kesk.) joka tiistaiaamu lähtee kohti eduskuntaa.
Maisema on aika erilainen kuin pääkaupunkikämpän ikkunasta avautuva ja siten myös perspektiivi, josta alueensa lähetti kotimaan asioita katselee.
Täältä lähtevältä ei pääse unohtumaan, miten monenlaisissa todellisuuksissa suomalaiset arkeaan elävät.
Perillä idylli jatkuu. Vanha punainen navetta, keltainen perinnetalo, rehevä puutarha ja toffeenvärinen paimenkoira portailla.
Sisällä Huttusen itse suunnittelemassa, uudessa omakotitalossa tuoksuvat karjalanpiirakat.
– Niitä on pakko olla vieraille tarjolla, emäntä nauraa ja vetää pellin uunista.
Vaali-iltana 50 vuotta täyttänyt Huttunen on ehtinyt tehdä elämässään monenlaista. Näkökulma todellisuuteen on sikälikin laaja.
Hän syntyi isänsä kotitilalla Kuusjärvellä, opiskeli kaupallista alaa, osti ensimmäisen yrityksensä kiinteistöt konkurssipesästä parikymppisenä, toimi maatalousyrittäjänä kymmenen vuotta.
Puukeidas-yrittäjäksi ryhdyttyään hän huomasi tarvitsevansa lisää puualan tietämystä ja opiskeli työn ohella metsätalousinsinööriksi.
Pian sen jälkeen kuvioihin astui myös keskusta.
Huttusen äiti Lea Tolonen on ollut oman äitinsä tavoin koko elämänsä kova kepulainen. Hän oli kunnanjohtaja ja kuntapoliitikko, pyrki eduskuntaankin pari kertaa.
Tytär oli mukana pystyttämässä tienvarsiin vaalimainoksia ja jakoi esitteitä.
Äiti toimitti jälkeläiselleenkin kepun jäsenkirjan heti tämän täytettyä 15 vuotta, mutta Huttunen nousi kapinaan.
– Ajattelin, että en varmasti ala, kun noin tyrkytetään. Sain oikein kepumyrkytyksen.
Kun Huttunen sitten palasi lastensa kanssa kotikonnuilleen Liperissä vietettyjen vuosien jälkeen, paikalliset alkoivat houkutella mukaan kuntapolitiikkaan.
Jotenkin he saivat paluumuuttajan houkutelluksi mukaansa keskustan puoluekokoukseen Ouluun.
Huttunen koki herätyksen.
– Tapahtui jotain. Istuin lehterillä, katselin sitä porukkaa, kuuntelin. Ihmiset tulivat halaamaan. Olin ihan hiljainen koko viikonlopun, Huttunen muistelee.
Kotimatkalla hiljaisuuden katkaisi kirkas ajatus, jonka hän sanoi ääneen: Seuraavalla kerralla kaulassani on virallisen edustajan nauha.
– Muistan paikankin tarkkaan. Se oli Riistaveden kirkon kohdalla, Huttunen naurahtaa.
Heti puoluekokouksen jälkeen Huttunen lähti kunnallisjärjestön toimintaan ja päätyi sen puheenjohtajaksi.
Kun Joensuu rupesi puuhaamaan kuntaliitosta Outokummun kanssa, Huttusen vaikuttamisenhalu sai lisää ytyä.
Kolmen tyttären äiti lähti ehdolle kuntavaaleihin 2012 ja nousi heti ääniharavaksi.
Huttusesta tuli saman tien valtuuston puheenjohtaja, keskustapiirin puheenjohtaja ja maakuntahallituksen puheenjohtaja.
– Mylly lähti pyörimään. Huomasin, miten hyödyllistä on toimia eri tasoilla. Pääsin ymmärtämään ison kuvan.
Ja sitä kuntaliitosta ei tullut. Työllä tuntui olleen merkitystä.
– Kuntaliitoksia ei tarvita, kun kaikki tukevat toisiaan, Huttunen sanoo edelleen painokkaasti.
Eduskuntaan Huttunen yritti ensimmäisen kerran jo neljä vuotta sitten, mutta lippua Arkadianmäelle ei irronnut. Toiselle kierrokselle hän päätti lähteä tosissaan nyt tai ei koskaan -ajatuksella.
Vaalityö startattiin täysillä jo tammikuussa. Huttunen järjesti yrityksen hoitamisen niin, että työntekijät pärjäsivät itsenäisesti. Yrittäjä hoiti asioita tietokoneen ja netin välityksellä. Kaikki sujui hyvin.
– Uskoin läpipääsyyn koko ajan. Tunsin, että kampanja lähti kantamaan.
Asuntoauto kiersi vaalipiiriä ahkeraan. Sen kupeessa Huttunen kohtasi tuhansia ihmisiä, kuuli monta liikuttavaa tarinaa.
Kansalaiset kertoivat asioitaan, itkivät ja halasivat, luottivat. Oli omaishoitajia, pienituloisia eläkeläisiä, ahdingossa olevia vanhempia, mummoja ja pappoja, jotka tulivat kertomaan lastensa perheiden huolista.
Kaikki ne asiat jäivät Huttusen sydämeen.
Vaali-illan tunteet olivat ristiriitaisia, seilasivat laidasta toiseen. Välillä näytti siltä, että Huttunen jää ensimmäiseksi valittujen viivan alle.
– Oli se hirveä trilleri. Koko iltana syke ei mennyt alle 110:n. Vieläkin menen kananlihalle.
Kun paikka sitten varmistui, mieltä painoi puolueen kauhea tilanne ja monen muun heikko menestys.
– Olo oli olematon. Ei voinut oikein iloita, kun porukka oli puolueen puolesta niin suruissaan, Huttunen huokaa.
Vaalipuristuksen päälle kansanedustajan arki alkoi nopeasti. Hallitusneuvotteluissa Huttunen päätyi Elinvoimainen Suomi -neuvottelupöytään.
Aluksi mietitytti, miten siellä pärjää. Aika pian Huttunen kuitenkin tajusi olevansa kokemusasiantuntija yrittäjänä sekä maakunta- ja kuntapäättäjänä.
– Minulta kyseltiin, miten tämä ja tuo käytännössä menee. Oli mieletön tunne, kun tajusin, että voin oikeasti vaikuttaa hallitusohjelmaan, saada sinne konkreettisia asioita. Koin, että olen ansaitusti paikallani.
Tärkeimpiä tavoitteita kansanedustajana Huttusella on toimia sen eteen, että Suomessa voi jatkossakin asua ja yrittää myös kasvukeskusten ulkopuolella.
– Haluan puolustaa tätä elämänmuotoa.
Toinen taistelemisen arvoinen asia on kotihoidontuki.
– Esimerkiksi kolmivuorotyöhön on todella vaikea yhdistää perhettä. Ihmisillä pitää olla oikeus päättää omasta tilanteestaan käsin itse, missä lapset hoidetaan.
Ja tietysti yrittäjyys. Sen puolesta Huttunen aikoo tehdä hartiavoimin töitä.
– Pk-yrittäjyys, mukaan lukien maatalousyrittäjyys, pitäisi olla selkeämmin keskustan agendalla. Tahtotilamme ei ole aina oikein näkynyt arjessa ja päätöksissä.
Huttusen mielestä on hyvä, että keskusta päätyi hallitukseen.
– Oppositiossa olisimme ihan sivustaseuraajia. Olisi ollut turhauttavaa nähdä, miten kaikki sydämellä Suomen talouden eteen tehty valahtaisi käsistä. Meidän kepulaisten tehtävä on puolustaa niitä, jotka meidät päättäjiksi äänestivät. Himmailemaan jääminen olisi ollut moraalisesti väärin.
Tuoreen kansanedustajan äänessä on aavistus paatosta, niin tosissaan hän on.
Puhelin soi. Se on kilissyt jo useampaan kertaan. Kansalaisilla on edustajilleen paljon asiaa, eikä se aina ole niin mukavaakaan.
– Törkypostista tulee epämiellyttävä olo. Suurin osa viesteistä on onneksi asiallisia.
Huttusen tavoitteena on vastata jokaiselle. Ylipäätään hän haluaa mennä ihmisten sekaan, kuunnella ja ottaa palautteen vastaan.
– Se on kansanedustajan tehtävä.
Tuore kansanedustaja kuvailee itseään äärimaalaisliittolaiseksi, jolle aate on tosi tärkeä. Keskeistä on ajatus yksilön omasta vastuusta samalla muistaen, että vahvimmillakin on aikoja, jolloin ei pärjää yksin. Silloin järjestelmän pitää kannatella.
– Ehkä tämän ajatuksen sisäistäminen on myös avain keskustan kannatuksen nousuun, Huttunen pohtii.
Toimen ihmisenä Huttusen on ollut välillä vaikea kunta- ja maakuntapolitiikassakin sietää asioiden hidasta etenemistä. Yrittäjänä hän on tottunut tekemään ripeästi tuosta poikki ja tuohon jengat -meiningillä.
Kaupunginvaltuuston ryhmätoveri antoi tähän kohtaan osuvan neuvon.
– Jos politiikassa on määränpää näkyvissä ja sinne hoppu, perille pääsee paremmin luovimalla vasemmalta oikealle kuin rynnimällä suorinta reittiä. Tämän olen todennut pitävän paikkansa, Huttunen hymyilee.
Jutellessaan hän kantaa pöytään itse säilömiään suolakurkkuja ja omista omenista puristettua mehua.
Puutarha on hänelle tärkeä henkireikä. Syksyn sadossa oli muun muassa maissia, luumuja ja ensimmäistä kertaa viinirypäleitäkin.
Maanantain näennäisessä rauhassa Helsinkiin lähtö ja viikon haasteet ovat kansanedustajan mielessä jo päällimmäisenä.
– Minulla on hirveä palo tehdä tätä työtä. Haluan hoitaa sen mahdollisimman hyvin. Samalla teen kaikkeni, etten irtoa äänestäjieni arjesta poliitikkotodellisuuteen.