"Minun Suomessani huivipäinen musta voi luottaa poliisiin"

Somalialaistaustainen kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim kertoo, että ihmisiä pysäytetään Suomessa vain ja ainoastaan ihonvärin perusteella valitettavan paljon.

Hänen mukaansa poliisi syyllistyy syrjivään etniseen profilointiin.

Poliisi näkee asian täysin toisin.

– Syrjivä etninen profilointi on ehdottomasti kielletty. Sitä ei saa tehdä missään poliisi- tai viranomaistoiminnassa, sanoo puolestaan komisario Henri Helminen Helsingin poliisilaitokselta.

Viime vuonna uudistetun ulkomaalaislain tarkoituksena on estää laitonta maahantuloa tai oleskelua, kuten esimerkiksi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksista katoamisia tai maahantulokiellossa olevien ihmisten päätymistä Suomeen.

Ulkomaalaisvalvonta ja erityisesti etninen profilointi nousivat keskustelunaiheeksi alkukuusta, kun muusikko Musta Barbaari eli James Nikander kertoi sosiaalisessa mediassa hänen perheensä kohtelusta ja arvosteli Helsingin poliisin ulkomaalaisvalvontaa kovista otteista.

Nikanderin mukaan hänen äitinsä ja sisarensa päätyivät poliisin rautoihin vailla selitystä.

Helsingin poliisin toimista on menossa esitutkintalain mukainen alustava selvitys, eikä poliisi ole ottanut Nikanderin perheen tapaukseen julkisesti kantaa.

Ulkomaalaislaissa todetaan, että valvontatoimenpide ei saa perustua pelkästään tai ratkaisevassa määrin henkilön todelliseen tai oletettuun etniseen alkuperään.

Abdulkarimin näkemys on selkeä.

– Ihmiset pitävät nöyryyttävänä, kun heitä pysäytetään kadulla etnisen profiloinnin vuoksi. Se tuntuu mielivaltaiselta ja on todella iso ongelma, eikä mitenkään edistä yhteiskunnan yleistä rauhaa ja järjestystä.

Helminen vertaa ulkomaalaisvalvontaa liikenneratsioihin, joissa puhallutetaan huomattava joukko selviä kuskeja, koska massasta yritetään seuloa rattijuoppoja.

Ulkomaalaisvalvonnalla halutaan estää maassa laittomasti olevat ja siksi henkilöllisyytensä ja maassaolonsa oikeuden voi joutua todistamaan sellainenkin, joka on joko Suomen kansalainen tai Suomessa asianmukaisin perustein.

Helmisen kokemukset käytännön valvontatilanteista ovat pääosin myönteisiä.

– Ihmiset ymmärtävät, että poliisi tekee sille säädettyä tehtävää. Siinä ohessa käydään hyvinkin fiksuja ja sivistyneitä keskusteluita sekä valvonnasta että viranomaisen toiminnasta.

Helminen huomauttaa, että ulkomaalaisvalvonnan kohteeksi joutuneet saattavat jopa ilahtua myönteisesti.

– Ihan tämmöisiä kommentteja on kuultu, että on vaikea uskoa poliisin olevan tosissaan tämän asian kanssa, kun me hymyssä suin ja hyvässä yhteistyössä tätä asiaa käydään läpi.

– Me pyrimme ulkomaalaisvalvonnassa aitoon ja oikeaan dialogiin, jossa nousee esiin neuvonta, yhteistyö ja yhteiskunnan tunnetuksi tekeminen.

Abdulkarimin todellisuus on toinen ja hän haastaa poliisin muuttamaan käytäntöjään.

– Jos meillä poliisi ansaitsee isossa kuvassa luottamuksen, toivoisin, että sillä olisi kunnianhimoa ansaita kaikkien luottamus. Että se tekisi työtä niin, että me kaikki kokisimme Suomen poliisin olevan joka ikistä varten.

– Haluan elää Suomessa, jossa huivipäinen musta henkilö voi luottaa, että poliisi toimii asiallisesti ja kohtelee minua yhtä hyvin kuin ketä tahansa muuta.