Ministeripesti tuo "Toholammin Lucky Luken" kabineteista eturiviin
Kansanedustaja Mika Lintilä aloitti torstaina elinkeinoministerinä. Painava salkku suotiin Lintilälle vasta tiukan äänestyksen jälkeen, vaikka hänellä oli takanaan puolueen puheenjohtajan, pääministeri Juha Sipilän (kesk.) esitys ja tuki.
Lintilän mukaan vaalista Mauri Pekkarista vastaan ei jäänyt kiviä kenkään.
– Ei. Näin jälkeenpäin ajatellen on hyvä, että siinä käytiin vaali, hän pohtii. Tilanne on hänen mukaansa nyt klassinen ”pulinat pois”.
Toholampilainen viidennen kauden kansanedustaja ei myönnä tunteneensa kaunaa ja kateutta niitä kohtaan, jotka ovat ajaneet ministerivalinnoissa vuosien saatossa ohi.
Lintilä muistuttaa, että kyse on ”momentumlajista”.
– Täytyy olla sopiva salkku, sopiva sukupuolijako, joskus jopa alueellisuutta vähän katsotaan – varsinkin silloin kun sitä alkuperäistä vitjaa perustetaan. Näiden pitää aina osua kohdilleen, hän muistuttaa.
Jonkin verran asemiaan voi ministeripörssissä nostaa itsekin, kuten pyrkimällä puolueen johtopaikoille otolliseen aikaan. Lintilää ei ole kuitenkaan juuri keskustan puoluekokousten henkilövaaleissa näkynyt.
Yksi säännön vahvistava poikkeus kuitenkin löytyy. Lintilä pyrki keskustan varapuheenjohtajaksi Helsingin ylimääräisessä puoluekokouksessa 2003, mutta jäi valitsematta.
Lintilä käy hakemassa tabasco-pullon ja pirskottelee väkevää pippurikastiketta pizzansa päälle. Se tuo mieleen, kuinka eräässä Lucky Luke -albumissa Billy The Kid pakeni sellistään sulattamalla kalterit tabascolla.
Lintilä kertoo omistavansa ainakin 40 ensimmäistä Lucky Lukea ja sen päälle vielä paksut juhlakirjatkin. Hevosrakkaan sarjakuvacowboyn seikkailut sopivat kuvaan Lintilästä oikeastaan aika hyvin.
Jos Lucky Luke ampui varjoaan nopeammin, samaan pystyy Lintiläkin ainakin huuliveikkona ja tilannehuumorin taitajana. Sujuvalle supliikille riittäisi varmasti kysyntää myös television poliittisissa viihdeohjelmissa, mutta niissä miestä ei ehkä nähdä.
– Minä olen aika skeptinen niiden suhteen. Joskus on jotain pyyntöjä tullut, mutta olen ne kyllä skipannut. Se riippuu ihan ohjelmasta, en minä itseäni kyllä ihan naurunalaiseksi lähde tekemään ehdoin tahdoin.
Muuten Lintilä uskoo pärjäävänsä ministeriyden tuoman julkisuuden kanssa. Haastatteluihin hän on urallaan tottunut. Pääkaupungin toimittajat tuntevat Lintilän hyvin ja Lintilä heidät.
Suomen Pankkiin Lintilän tieltä siirtyvällä Olli Rehnillä on ollut hallituksessa iso rooli pääministeri Juha Sipilän lähettiläänä työmarkkinaosapuolten suuntaan.
Lintilän suhteita työnantajien Etelärantaan ei sovi epäillä, ne tiedetään hyviksi. Mutta kuinka käy uudelta ministeriltä Pitkänsillan ylittäminen, kun tiukka paikka tulee?
Lintilä vakuuttaa, että suhteita löytyy myös Hakaniemen suuntaan. Hän luonnehtii Metalliliiton ja Paperiliiton puheenjohtajia Riku Aaltoa ja Petri Vanhalaa hyviksi kavereikseen, joiden kanssa silloin tällöin ”ventileerataan tilanteita”.
– Olen Petrin tuntenut yli 20 vuotta, opiskelimme samaan aikaan ja Petri aikoinaan järjesti jopa polttarit minulle, kyllä me olemme ihan hyviä tuttuja. Ja kyllä nyt tällä viimeisellä neuvottelukierroksellakin olin aika aktiivisesti heidän kanssaan tekemisissä.
Kolmikannassa on Lintilän mielestä ainakin hyvin ponnekkaasti yritetty saada aikaan tuloksia maan tilanteen kohentamiseksi. Joskus vesitetyiksi moititut aikaansaannokset ovat Lintilän mukaan aina kuitenkin työmarkkinaselkkauksia parempi vaihtoehto.
Lintilä pitää kuitenkin mahdollisena, että hallitus joutuu ottamaan vielä terävämpää roolia työelämän uudistamisessa. Silti kilpailukykysopimusta on hänen mielestään mollattu turhaan.
– Vaikka sillä ei ihan siihen tavoitteeseen päästy, mitä sillä lähdettiin hakemaan, niin ylipäätään sen sopimuksen aikaansaaminen on erittäin kova juttu, hän painottaa
Kaikilla hallituskausilla tulee hallituksen sisällä ongelmia.
Mika Lintilä
Keskustan ja kokoomuksen sihtaillessa toisiaan eri puolelta hallitus-oppositiorintamaa Lintilä piti osaltaan porvariyhteistyötä lämpimänä.
Hän toppuuttelee kuitenkin käsitystä itsestään enemmän porvariyhteistyön kuin punamullan miehenä: tapauskohtaisesti sopeudutaan kumpaankin.
– Yhtä lailla minä olen keskusteluja käynyt demaripuolenkin kanssa. Mutta tietysti se, että varmaan kavereita on enemmän kokoomuspuolella, niin siitä voi tulla sellainen käsitys.
Hallituksessa pääministeripuolue keskustalla on ollut enemmän ongelmia kokoomuksen kuin perussuomalaisten kanssa. Lintilän mukaan nokittelu mahtuu kuitenkin normaaleihin toleransseihin.
– Kaikilla hallituskausilla tulee hallituksen sisällä ongelmia. Ja silti minä olen sitä mieltä, että ne eivät ole olleet niin pahoja, kuin mitä ulkopuolelta on nyt väitetty.
Kertoman mukaan Lintilän kotiseudulla Keski-Pohjanmaalla on tapana sanoa puolet siitä mitä tarkoitetaan ja sen jälkeen pelätään, ettei toinen vain loukkaantunut – niin kuin tietenkin joka tapauksessa käy.
Lintilä määrittelee keskipohjalaisuuden olemukseltaan viulupohjalaisuudeksi, erotuksena eteläisemmästä jyrkkäpiirteisemmästä puukkopohjalaisuudesta.
– Ja ehkä keskipohjalaisuuteen kuuluu tällainen rauhallisuus, me ollaan vähän semmoinen saranamaakunta ihan uskonnollisesti, kielellisesti ja kulttuurillisestikin, Lintilä pohtii.
Lintilän mukaan Keski-Pohjanmaa on kulttuurimaakunta, mutta myös vahva yrittäjämaakunta.
– Meillä käydään paljon vientikauppaa, Keski-Pohjanmaan yrittäjien alueella Kalajokilaaksosta Pietarsaareen on 700 yritystä, jotka käyvät vientikauppaa. Se on sellainen asia, jota ei yleensä tiedetä, hän muistuttaa.
Keskipohjalaisuuteen kuuluu rauhallisuus.
Mika Lintilä
Toisen polven kansanedustaja kertoo kiinnostuksensa politiikkaan lähteneen siitä, että kotona seurattiin aina yhteiskunnallisia asioita.
– Puhuttiin niistä, kyllä se siemen sieltä jäi. Vaikka minullahan ei ole nuorisopolitiikkataustaa, tulin -96 kunnallisvaaleihin suoraan ehdokkaaksi ja valittiin saman tien valtuuston puheenjohtajaksi.
Varsinaisia poliittisia esikuvia Lintilällä ei ole, vaikka oman maakunnan miehen Esko Ahon tekemisiä tuli aikanaan seurattua paljonkin.
Kansanedustajan uralle lähtöä Lintilän ei ole tarvinnut katua. Poliitikkona joutuu kuitenkin usein toteamaan, etteivät asiat mene halutulla tavalla.
– Muistelen, että se oli Hannes Manninen, joka joskus sanoi, että tämä eduskunta on siitä ihmeellinen paikka, että täällä on asioita, joita kaikki puolustaa, mutta ne ei etene. Sitten on asioita, joita kaikki vastustavat, mutta silti ne etenevät. Ne on aina niitä turhauttavia hetkiä, hän myöntää.
Lintilän mukaan varsinkin ristiriitaisuudet EU:n kanssa ovat masentavia.
– On hyvä idea, sitten todetaan että EU ei muuten mahdollista tätä.
EU-asioissa riittää työtä myös elinkeinoministerinä, joka istuu useissa ministerineuvostoissa. Raskaan salkun ministerinä ja ison ministeriön päällikkönä saa myös valtaa, joka ei Lintilälle ole itsessään kuitenkaan mikään arvo.
– Olen aina henkilökohtaisesti mennyt siltä pohjalta, että me tehdään, eikä että minä teen. Ei minulle se valta sinällään ole mikään tavoite, hän vakuuttaa.
Elinkeinoministerillä on joka tapauksessa iso vastuu hallitusohjelman 110 000 uuden työpaikan luomisessa. Siihen tarvitaan Lintilän mukaan muun muassa myönteisempää ilmapiiriä yrityksille, jotta ne lähtisivät investoimaan.
– Luottamuksestahan tämä on kiinni.
Suomessa kaivataan tulevan ministerin mielestä paitsi uusia innovaatioita, myös pohdintaa siitä, mitä maassa oikein tehdään. Hän tunnustautuu kestomenestyjä Sveitsin ihailijaksi.
– Niillä on talous kunnossa, ne ostavat perusmateriaalia, raaka-aineita sinne sisälle ja valmistavat niistä huipputuotteita ja myyvät hyvällä katteella.
Lintilä muistuttaa, että Sveitsi pystyy tähän Suomea korkeammalla kustannustasolla, joten mahdollisuuksia pitäisi olla meilläkin.
Lähivuodet näyttävät, miten toholampilainen tasamaan mies onnistuu entisen Pohjolan Japanin muuttamisessa uudeksi Sveitsiksi.
Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 4.11. Lehden voi tilata täältä .