Miksi nuori mies päätyy inceliksi? Väitöstutkijan mukaan on tärkeää kysyä, millaiset miehisyyden vaatimukset ilmiötä ruokkivat
Vastentahtoisesti selibaatissa elävät miehet eli incelit lokeroidaan usein joko yksinäisiksi uhreiksi tai vaarallisiksi ekstremisteiksi.
Helsingin yliopistossa tarkastettava Emilia Lounelan väitöstutkimus kuitenkin paljastaa, että todellisuus on huomattavasti vivahteikkaampi: incel-identiteetti on joustava ja altis muutoksille.
Tutkimuksen mukaan miesten osallistumisen aste ja naisvihan syvyys eivät ole vakioita, vaan ne vaihtelevat yksilön elämäntilanteen mukaan.
– Incelit eivät ole yhtenäinen joukko. Sama henkilö voi eri elämäntilanteissa samaistua yhteisöön eri tavoin – ja monelle yhteisöistä irtaantuminen on lopulta välttämätöntä oman hyvinvoinnin kannalta, Lounela sanoo tiedotteessa.
Incel-yhteisöjä leimaa vahva uhri-identiteetti. Miehet kokevat olevansa sorretussa asemassa suhteessa naisiin ja muihin miehiin. Tämä toivottomuus ja alemmuudentunne purkautuvat usein naisvihana, joka voi kärjistyä väkivaltaiseksi puheeksi tai teoiksi.
Lounelan mukaan pinnan alla kuplii kuitenkin ristiriitaisia tunteita.
– Näissä yhteisöissä todellinen yksinäisyys ja ihmissuhteen kaipaus ovat läsnä, mutta ne kanavoituvat naisvihaksi. Incelien pahoinvointi on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta samalla sen ilmenemismuodot ovat hyvin haitallisia, Lounela toteaa.
Kaipuu läheisyyteen hukkuu näissä yhteisöissä koviin miehisyyden vaatimuksiin ja vihapuheeseen.
Vaikka yhteisöt tarjoavat vertaistukea, tutkimus osoittaa niiden olevan usein vahingollisia jäsenilleen. Toivottomuutta ruokkivilla foorumeilla vietetty aika nakertaa miesten mielenterveyttä.
Moni tutkimukseen osallistunut kokikin, että hyvinvoinnin palauttaminen vaati täydellistä irtaantumista yhteisöstä, vaikka opitut ajattelumallit saattoivat seurata perässä pitkään.
Lounela muistuttaa, ettei incel-ilmiö synny tyhjiössä, vaan se heijastelee yhteiskunnan yleisiä asenteita ja sukupuolirakenteita.
– On tärkeää kysyä, millaiset yhteiskunnalliset rakenteet ja mieheysnormit ruokkivat poikien ja miesten päätymistä näihin yhteisöihin. Incelien toiseuttaminen erityisenä ilmiönä peittää alleen sen, miten tavallisista asenteista ja paineista on kyse, Lounela huomauttaa.
Kasvavat vaatimukset ulkonäöstä, menestyksestä ja taloudellisesta varmuudesta ajavat miehiä etsimään selityksiä pahalle ololleen. Incel-yhteisöjen tarjoamat yksinkertaiset selitysmallit ja uhrinarratiivit muuttuvat houkutteleviksi, kun mieheyden kriteerit tuntuvat saavuttamattomilta.
Väitöskirjassa tarkastellaan miesten incel-verkkoyhteisöjä sekä verkkokeskustelu- että haastatteluaineiston kautta. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti siihen, miten incelit itse ymmärtävät identiteettinsä ja millaisia sukupuolikäsityksiä yhteisöissä rakennetaan.