Miksi ei keskusta, Jari Lindström?
Jari Lindström nähtiin viime marraskuussa yllätysvieraana keskustan eduskuntaryhmässä, kun Veteraanikansanedustajien yhdistys piti kokoustaan. Keskusta oli kutsunut muutaman ilman isäntäryhmää jääneen ex-edustajan vieraakseen, mutta vain Lindström otti kutsun vastaan.
Lindström näytti viihtyvän ryhmässä niin hyvin, että innokkaimmat ehtivät jo ehdotella tälle keskustaan liittymistä. Hän kuitenkin kiisti aikeet.
Täyttä tyrmäystä keskustan riveihin siirtymiselle hän ei anna.
– Vanhetessani ja toivon mukaan viisastuessani en enää sano, ettei koskaan enää. Samalla, kuten kirjoitan kirjassani, olen aina ”perussuomalainen” ja sellaisena ääneni saanut, hän toteaa.
– Minun on mahdotonta uskoa, että tuo leima minusta mihinkään lähtisi. Joten en usko, että puoluetta vaihtamalla saisin yhtään sen kummempaa tulosta kuin mitä sain sinisenä.
Lindström kertoo muistelmissaan, että Juha Sipilä kosiskeli häntä eduskuntavaalien jälkeen keskustaan. SDP ja kokoomuskin tarjosivat joko paikkaa tai tilaa eurovaalilistoiltaan.
Demarien ideologiaan Lindström ei tunne vetoa, ja vastenmielisyys kokoomusta kohtaan tulee selvästi esiin kirjassa. Sen sijaan keskustasta Lindström kirjoittaa varsin myönteiseen sävyyn: ei kepu sentään aina petä. Ainakin Sipilä, Olli Rehn, Mika Lintilä, Markku Pakkanen ja jopa Anne Berner saavat kirjassa kehuja.
Lindströmin mukaan hän olisi oikein hyvin voinut lähteä eurovaaleihin vaaliliitossa keskustan kanssa, mutta ei keskustan listalta. Miksi ei?
– Suhtauduin ja suhtaudun keskustaan ja keskustalaisiin ihmisiin positiivisin ajatuksin. Se kokemus, joka minulla heistä syntyi hallitusyhteistyön kautta, jäi vahvasti plussan puolelle, Lindström vastaa.
– Kyse oli siitä, että ajattelin sinisten kantilta asiaa. Niin että sillä olisi voinut olla mahdollisuus saada hyvä tulos ensimmäisissä vaaleissaan.
Lindström kertoo kirjassaan valinneensa aikoinaan perussuomalaiset, koska se oli epätäydellisten ihmisten epätäydellinen puolue. Hän toteaa, että hänen poliittisen ajattelunsa keskiössä on oikeudenmukaisuus yhdistettynä vastuuseen itsestään.
Entä mitä Lindström tuumii keskustan ideologiasta?
– Keskustan kanssa löysimme yhteisen sävelen Sipilän hallituksessa melkoisen helposti ja suurimmat haasteet nousivat kahdesta teemasta: suhtautuminen Euroopan unioniin ja maahanmuutto, hän kertoo.
– Olen kriittinen molempiin. En kuitenkaan -vastainen. Toki tiedän sen, että myös keskustassa on kriittistä suhtautumista näihin teemoihin.
Lindström myöntää kirjassaan, että hänellä on ollut ja on edelleen rasistisia ajatuksia ja ennakkoluuloja, mutta hän kertoo tehneensä töitä päästäkseen sellaisesta ajattelusta eroon.
– Aniharva maahanmuuttaja on terroristi, raiskaaja tai rikollinen. Ongelmiin pitää puuttua, mutta ei syyttämällä kaikkia.
Lindström istuu edelleen Kouvolan kaupunginvaltuustossa sinisten ainoana edustajana. Hän tekee kirjassaan selväksi, ettei suunnittele enää lähtevänsä ehdolle mihinkään vaaleihin.
– Ei vain kiinnosta. Olen kyllästynyt eikä minulla ole motivaatiota.
Lindström saa kansanedustajan sopeutumisrahaa vielä reilun vuoden. Sen jälkeen tulevaisuus on auki. Yrittäminen houkuttaa, ja työtön ex-työministeri uskoo, että työllisyysasioissa hänellä voisi olla vielä paljon annettavaa.
– Tekisinkö sitä jopa työkseni? Aika näyttää.