Mihin menet, keskusta?

Kaikki hallitukset 1990-luvulta lähtien ovat olleet valtiovarainministeriön panttivankeja, keskustan puoluevaltuutettu Katja Asikainen kuvailee.

Asikaisen mukaan ministeriössä on markkinaliberalismia ja keskittämispolitiikkaa kannattavia virkamiehiä, jotka perustelevat kaikkia päätöksiä taloudella. Talous asetetaan kaiken muun yläpuolelle.

Niinpä hallituksen politiikassa eivät nyt näy keskustalle tärkeät hyvinvointi- ja sivistysarvot tai eriarvoisuuden torjuminen, Asikainen harmittelee.

– Me emme ole keskustassa pysähtyneet miettimään, että onko tämä todella se suunta, mihin haluamme yhteiskuntaa viedä.

Asikaisen mukaan kukaan ei halua politiikkaan sen vuoksi, että saisi tehdä mitä virkamiehet sanovat. Niin vain käy. Ongelma koskee kaikkia puolueita, ei vain keskustaa.

Yhä useampi kansalainen taas jättää äänestämättä, koska puolueilla ei koeta olevan mitään eroja.

– Sehän on ihan totta. Politiikka on aina samanlaista, Asikainen pohtii.

Hän huomauttaa, että kaikki suuret puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että nyt täytyy leikata tai että hyvinvointia luodaan talouskasvulla. Jopa demarit ovat sitä mieltä, että hyvinvointivaltio on vanhentunut juttu.

– On kummallista, että näitä ”totuuksia” ei kyseenalaisteta julkisessa keskustelussa.

Keskustanuorten ex-varapuheenjohtaja tunnetaan kärkevistä kannanotoistaan.

Kesäkuussa hän kirjoitti Helsingin Sanomien mielipideosastolla, että ”keskustan johtaman oikeistohallituksen hallitusohjelma on alkiolaisen ihmisyysaatteen hautaus”.

Asikainen on edelleen samaa mieltä.

Hän kuvailee kokoomuksen ja perussuomalaisten seuraa keskustalaisille vahingolliseksi. Keskusta samaistuu kokoomukseen, mutta samalla puolue hyväksyy hiljaa perussuomalaisten jopa ihmisvihamielisen politiikan.

– Keskustassa ei puhuta enää mitään niistä asioista, joista puhuttiin ennen vaaleja, kuten paikallisuudesta, alueista, hyvinvoinnista, luontoarvoista tai ihmisistä, hän harmittelee.

Minulle ei ole itsetarkoitus olla kriittinen.

Katja Asikainen

Asikainen kertoo saaneensa kesäkuisesta kirjoituksesta pelkästään myönteistä palautetta. Samalla hän tiedostaa, että kaikki keskustalaiset eivät suinkaan ajattele samoin.

Toisten mielestä hallitukselle pitää nyt antaa työrauha, eikä kriittistä keskustelua tulisi käydä julkisuudessa.

Asikaisen mukaan nämä eivät ole puolueen sisäisiä asioita, vaan hallituksen politiikkaa. Sen takia asioita pitää käsitellä ulkona.

– Puoluejohdossa on hyviä ihmisiä, mutta mielestäni asialinja on nyt sellainen, että sitä pitää problematisoida.

– Minulle ei ole itsetarkoitus olla kriittinen. Puolue on minulle tärkeä ja haluan että teemme arvojemme mukaista politiikkaa, Asikainen sanoo.

Mutta miksi esittää kritiikkiä julkisuudessa?

– Jostain syystä koen, että kritiikkiä muuten vähätellään, Asikainen vastaa.

Sähköpostit tai puhelut puoluejohdolle ovat Asikaisen mielestä vaikutusarvoltaan paljon vähäisempiä kuin asioiden esiin tuominen julkisuudessa.

Asikainen painottaa, että linjakeskustelu on tärkeä arvo poliittiselle liikkeelle.

Koska suomalaiset seuraavat nyt keskustaa ja puhuvat keskustasta, puolueen pitää pystyä käymään keskustelua sekä kansalaisten kanssa että keskenään avoimesti.

Keskustalla on vielä tuoreessa muistissa trauma vuoden 2011 romahduksesta, nuorisopoliitikko sanoo. Silloin ikävät asiat kasautuivat vaalirahakohuista jätevesiasetukseen. Puoluessa nähtiin repivää, henkilöihin menevää ja vahingollista keskustelua julkisuudessa.

Tuon kokemuksen vuoksi keskustassa pitäisi Asikaisen mukaan nyt pystyä käymään rakentavaa keskustelua. Etteivät asiat patoutuisi.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Miten keskustan pitäisi toimia?

Ensinnäkin keskustalaisuuden pitäisi näkyä hallituksen politiikassa.

– Tarvitsemme hallituksessa nyt politiikkavoittoja. Toivon, että niitä tulee ja että meidän päättäjät uskaltavat pitää kiinni keskustalaisista kannoistaan.

Toistaksi Asikainen vaatii, että puolue käy laajaa keskustelua 2010-luvun keskustalaisuudesta. Samalla puoluedemokratiaa voidaan parantaa.

– Esimerkiksi virtuaaliset tupaillat voisivat olla vuorovaikutteisimpia ja sinne voitaisiin vallita myös henkilöitä, jotka eivät olisi kaikesta samaa mieltä, Asikainen ehdottaa.

Verkko-osallistumista voitaisiin parantaa myös Suomenmaan kautta.

– Voisivatko esimerkiksi ministerit ja kansanedustajat kommentoida sivuilla uutisia?

Puoluehallitukselle ja -valtuustolle pitäisi Asikaisen mielestä antaa enemmän sananvaltaa myös hallituspolitiikassa.

Puolue-elimissä pitäisi pystyä miettimään asioita niin syvällisesti, että ymmärrettäisiin päätösten käytännön vaikutukset.

Esimerkiksi Asikainen nostaa raideliikenteen, josta hallitus säästää 12 miljoonaa muun muassa lakkauttamalla useita junayhteyksiä.

– Mikä keskustan puolue-elin on linjannut tällaista? Joskus minusta tuntuu, että kentän mieliala on hyvin toisenlainen kuin päätökset.

Yleinen ilmapiiri keskustaa kohtaan on edelleen hyvä ja tyytyväinen. Näkyyhän se mielipidemittauksissakin, Asikainen arvioi.

– Kannattajakuntamme on tottunut siihen, että hallitustaival on maraton, Asikainen kuvailee.

Hän epäilee, että eniten tuskaa kokevat nyt nuoret ja liikkuvat äänestäjät. Mitään vallankumousta hän ei usko keskustassa kytevän.

– Jos vallankumousta suunniteltaisiin, minulle kyllä kerrottaisiin, hän naurahtaa.