Matti Vanhanen ennakoi ylihuomisen haasteita: "Venäjä kyllä hoidetaan – ei se ole mitään tähtitiedettä"
Venäjä kyllä hoidetaan – ei se ole mitään tähtitiedettä. Olemmehan pärjänneet jopa Neuvostoliiton kyljessä, keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen muistuttaa.
Mikkeliläisen hotellin aulassa istuvalle keskustakonkarille eivät pelkät idänsuhteet riitä, vaan Suomen ulkopolitiikan pitää olla herkkä muihinkin ilmansuuntiin.
Käpertyminen Itämeren rannoille ja Pohjolan perukoille ei Vanhasen mukaan edusta jo presidentti Urho Kekkosen ajoilta perittyä globaalia otetta ulkopolitiikkaan.
– Ulkopolitiikan tehtävä on ennakoida ylihuomisen piileviä haasteita. Meille nämä ongelmat tulevat ennen muuta kauempaa, ja niihin vastaaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä.
Riski toistuviin muuttoaaltoihin on todellinen.
Ilmastonmuutoksen torjuminen, ihmisoikeuksien edistäminen ja Afrikan väestöräjähdys ovat puhuttaneet väkeä eri puolilla maata Vanhasen sadoissa vaalitilaisuuksissa.
Vaalikansa on Vanhasen mukaan havahtunut siihen, että Välimeren armoilla seilaavat täpötäydet kumiveneet ovat jo Etelä-Euroopan maiden arkea.
– En ole ainut suomalainen, joka pohtii tämän kestämättömän vyyhdin seurauksia. Riski toistuviin muuttoaaltoihin on todellinen.
Paine lähtöihin kasvaa, kun esimerkiksi Nigerian väkiluku kasvaa sadoilla miljoonilla vuoteen 2050 mennessä.
Vanhanen kannustaa liike-elämää investoimaan Afrikan orastavaan kasvuun.
Myös moni ruokapulan ja köyhyyden kourissa kitunut Aasian maa vedettiin aikoinaan kasvuun ulkomaisilla sijoituksilla – ei niinkään kehitysavulla.
Presidenttinä Vanhanen suuntaisi huomiota Afrikkaan vuosittaisilla vierailuilla. Sekin olisi paljon verrattuna viime vuosien hiljaisuuteen.
– En halua liioitella pienen maan mahdollisuuksia vaikuttaa globaaleihin virtauksiin, mutta ei niitä pidä vähätelläkään. Meidän pitää olla mukana yhtenä kymmenien muiden joukossa.
Kiinan talouskasvu on saatava säteilemään Eurooppaan.
Monessa Afrikan maassa käy jo kova kuhina, vaikka länsimaissa ollaan vasta havahtumassa sen tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Euroopassa seurataan mustasukkaisina vierestä, kun kiinalaiset hierovat kauppaa ympäri jättimäistä mannerta minkä ehtivät.
Kiinan massiivisen silkkitiehankkeen tavoite on yhdistää noin kuusikymmentä maata yhdeksi talousvyöhykkeeksi, jolla asuisi yli puolet maailman väestöstä.
Vanhanen korostaakin, että Kiinan talouskasvu on saatava säteilemään Eurooppaan.
Silkkitie haarautuu myös Suomeen, sillä Peking tähyää pohjoiselle meritielle.
Idän talousmahdin voimistumista on Vanhasen mukaan seurattava tarkasti.
– Kiinassa vastikään pidetyn puoluekokouksen päätökset pitää lukea huolella, sillä kyse on toteutussuunnitelmasta – ei puolueohjelmasta länsimaisessa merkityksessä.
Tiivistyvä talousyhteistyö edellyttää verkostoja ja kontakteja, joiden solmimisessa presidentillä voi olla ratkaiseva rooli.
Vanhanen rohkaiseekin Eurooppaa kurottamaan silkkitielle Kiinaa vastaan.
Vaikka maailma ympärillä muuttuu, Suomen pitkä maaraja Venäjän kanssa on ja pysyy.
Kylmästä sodasta lähtien suomalaiset ovat tottuneet ylpeilemään Venäjä-osaamisellaan, mutta onko henkselien paukuttelulle enää katetta 2000-luvulla?
– Kun palasin eduskuntaan vajaan viiden vuoden tauon jälkeen, oli hätkähdyttävää huomata Venäjän suuntaan verkostoituneiden edustajien määrän vähentyneen, Vanhanen muistelee.
Neuvostoliiton aikana itänaapuria oli tarkkailtava herkeämättä, mutta uuden vaikuttajapolven kiinnostuksen kohteet ovat muualla.
Vanhanen kokee, että kysyntää oivaltavalle Venäjä-analyysille tai vähintään teräville havainnoille kuitenkin olisi esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Venäjä-eksperttien määrän hupeneminen on Vanhasen mielestä myös Moskovan itsensä syytä.
Itänaapuri on tehnyt kaikkensa, että ulkopuolisten tarkkailijoiden into perehtyä maan asioihin lopahtaisi.
– Toimiminen Venäjällä on tehty kovin vaikeaksi. Esimerkiksi harvassa startup-yrityksessä ajatellaan, että markkinat ovat tuossa rajan takana.
Vanhasen mukaan Venäjä jääkin talouden saralla jatkuvasti jälkeen kilpakumppaneistaan.
Hän ei silti usko, että talouden sakkaaminen purkautuisi hallitsemattomina levottomuuksina, jotka uhkaisivat Suomen turvallisuutta.
Pidemmän päälle paikallaan polkeva talous voi silti heikentää Venäjän asemaa maailmanpolitiikan nokkimisjärjestyksessä.
Venäjä-suhteiden hoidossa pitää välttää väärinkäsityksiä.
Talousyhteistyöhön eivät kannusta myöskään Venäjän lähialueilleen lietsoma epävakaus ja länsimaiden langettamat kauppapakotteet.
Krimin valtauksen lisäksi Venäjä ruokkii liutaa jäätyneitä konflikteja Itä-Ukrainasta Transnistriaan ja Etelä-Ossetiaan.
– Venäjä pyrkii palauttamaan asemansa alueellisena suurvaltana. Moskovan viesti on, ettei sitä voi siirtää sivuun kansainvälisistä pöydistä, Vanhanen tulkitsee.
Hän kannattaa Venäjälle määrättyjä pakotteita, mutta liputtaa kärsivällisen diplomatian puolesta.
Presidentti Vladimir Putin ei taivu helposti ulkopuolisen painostuksen edessä, Vanhanen huomauttaa.
– Moskovaan pitäisi lähteä tarpeeksi isolla delegaatiolla, ja siellä pitäisi pysytellä tarpeeksi kauan keskustelemassa.
Venäjä-suhteiden hoidossa pitää Vanhasen mukaan välttää väärinkäsityksiä.
– Joku saattaa pitää luottamusta vanhan pysähtyneisyyden ajan terminä, mutta kansainvälisissä suhteissa se on ihan a ja o.
Pitkäjänteisellä suhteiden luomisella voi parhaimmassa tapauksessa rakentaa luottamusta naapurien välille.
Ukraina-operaation jälkeen Venäjän vilpittömyyteen on kuitenkin Vanhasen mukaan vaikeampi luottaa.
Vaikka turvallisuustilanne Suomen lähialueilla on kiristynyt, Vanhanen ei halua horjuttaa vakautta väläyttelemällä Nato-hakemusta.
– Viimeisten vuosikymmenien maltillinen suhteiden hoito täällä pohjoisessa on johtanut ihan hyvään lopputulokseen.
Ruotsissa Nato-keskusteluun on kuitenkin tullut lyhyessä ajassa uutta särmää Sälenissä pidetyn turvallisuuskonferenssin myötä.
Länsinaapurin Nato-jäsenyys ei silti välttämättä muuttaisi Suomen asemaa ratkaisevasti, Vanhanen toppuuttelee.
– Yksi tavattoman tärkeä kansallisen toiminnan ohje on, että meidän ei pidä etukäteen nivoa kantaamme jonkin muun maan päätöksiin.
Jos Ruotsi hakeutuisi Naton jäseneksi, Suomen pitäisi arvioida muuttunutta tilannetta omasta näkökulmastaan.
Kun silmäilee Euroopan karttaa, Vanhasta askarruttavat Afrikan tulevaisuuden haasteet näyttäytyvät suomalaisittain uudessa valossa.
– Etelästä on oikeastaan kolme vaihtoehtoista reittiä Eurooppaan: Turkin kautta Balkanin alueelle, Libyan kautta Italiaan tai Venäjän kautta Suomeen.
Vanhanen huomauttaa, ettei taivalta Afrikasta tai Lähi-idästä kannata laskea kilometreissä – kulkeminen kyllä onnistuu, jos vain löytyy sopiva reitti.
Suomi olisikin pinteessä, jos Venäjä päästäisi pakolaiset rajalle saakka.
– Tällä hetkellä meidän kannattaa suhtautua solidaarisesti Kreikkaa ja Italiaa kohtaan, koska yks kaks sama kriisi voi olla meidän rajallamme.
Vanhanen teroittaa, että Suomi on osannut hoitaa lähialueensa suhteet hyvin jo presidentti J. K. Paasikiven kaudesta lähtien.
Siksi Suomen ulkopolitiikassa pitäisi olla vuonna 2018 tilaa myös tulevaisuuden ennakoimiseen ja laajaan kansainväliseen yhteistyöhön.
– Meidän pitää nostaa esille niitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat tämän vuosisadan nuorten elämään.
Sinnikkyydellä voi YK-maailmassa saavuttaa tärkeitä läpimurtoja.
Sopiva foorumi globaalin ulkopolitiikan terävöittämiseen olisi esimerkiksi YK.
Vanhanen muistelee seuranneensa maailmanjärjestön työtä inspiroituneena jo nuorisopoliitikkona. Sittemmin hän johti Suomen YK-liittoa neljän vuoden ajan.
Vaikka Suomen asema YK:ssa ei Vanhasen mukaan ole nykyisin kovin vahva, pitkäjänteisyydellä ja sinnikkyydellä voi saavuttaa tärkeitä läpimurtoja.
Hän huomauttaa, ettei aloitteellisuutta ja aktiivisuutta ole kielletty YK-maailmassa.
– Suomi voisi ryhtyä omatoimisesti kummimaaksi tai vapaaehtoiseksi koordinaattoriksi esimerkiksi naisten ja tyttöjen aseman kohentamiseksi, Vanhanen visioi.