Marja Hintikka toivoo, että lapset nähdään voimavarana eikä taakkana: "Meidän täytyy tehdä töitä sen eteen, että ihmiset uskaltaisivat perustaa perheen"

Juontaja Marja Hintikka, 40, uskoo, että monilla suomalaisilla on vinksahtanut mielikuva perhe-elämästä.

Sellainen, jossa mukava elämä meni alas vessanpöntöstä lasten myötä ja tilalle tuli alennusjauhelihan perässä juokseminen. Väestöliiton viimekeväisen tutkimuksen tulos olikin dramaattinen: lähes 13 prosenttia suomalaisista ei halua lapsia lainkaan.

– Sitä ei voi selittää sillä, että ajat muuttuvat, Hintikka sanoo.

– Me tarvitsemme lapsia, ja meidän täytyy tehdä töitä sen eteen, että ihmiset uskaltaisivat perustaa perheen. Ja että ihmisistä tuntuisi siltä, että lapset ovat tervetulleita tähän yhteiskuntaan.

Hintikalla ja hänen miehellään Ile Uusivuorella on kolme alle kouluikäistä lasta.

– Minulla on aina ollut salainen haave, että saisin useamman lapsen. Olen tosi onnellinen, että siihen oli mahdollisuus.

Hintikka haluaa osaltaan muuttaa suomalaisten asenteita niin, että lapset nähtäisiin voimavarana eikä taakkana.

– Ennen vanhaan sanottiin, että lapsi tuo leivän tullessaan. Sanonta pitäisi ottaa taas käyttöön.

– Minäkin vähän pelkäsin, miten identiteettini ja urani käy. Itselleni kävi juuri niin, että parhaat asiat urallani tapahtuivat vasta lasten saannin jälkeen.

Hintikka kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön asettamaan eri alojen asiantuntijoista koostuvaan ohjausryhmään, joka pohjustaa kansallista lapsistrategiaa seuraavaa hallitusta varten.

Ryhmä käy laajaa keskustelua siitä, miten Suomesta tehdään lapsi- ja perhemyönteisempi. Syntyvyyden laskua on puitu kokouksissa paljon.

Hintikka sai kutsun ohjausryhmään perheministeri Annika Saarikon (kesk.) esikunnasta. Saarikko on aikaisemmin esiintynyt Hintikan nimikko-ohjelmassa Marja Hintikka Livessä (MHL) joten he olivat entuudestaan tuttuja.

Hintikan ei tarvinnut miettiä ohjausryhmään lähtemistä.

– Olin lapsen kanssa kahvilassa ja huusin puhelimeen, että olen mukana, hän naurahtaa.

Lapset pitäisi Hintikan mielestä ottaa tärkeiksi yhteiskunnan jäseniksi.

– Toivoisin sellaista yhteisöllisyyttä, jossa kaikki lapset ovat meidän lapsiamme.

Hintikan mielestä ihmiset ovat vähän vieraantuneita siitä, että millaisia lapset ovat. He eivät osaa aina säädellä tunnetilojaan. Hintikka huomauttaa, että kukaan vanhemmista ei toivo lapsensa saavan itkupotkuraivaria keskellä ravintolaa.

– Mutta kun lapsi on lapsi, sellaista saattaa tapahtua. Silloin mikään ei ole ihanampaa kuin ihminen, joka osoittaa tukensa eikä mulkoile ja hymistele.

Lasten käyttäytyminen on toki myös aikuisista kiinni.

Hintikka on kuullut sanottavan, että eteläeurooppalaiset lapset ovat sosiaalisesti taitavia. Hän huomauttaa sen johtuvan siitä, että sivullisetkin juttelevat heille.

– Meillä lapset jätetään usein huomiotta, vaikka he rakastavat sitä, kun pääsevät mukaan keskusteluun. Heiltäkin voisi kysyä, miltä ruoka maistuu ja millainen päivä on ollut.

– On myös meistä itsestämme kiinni, otammeko lapset tykömme.

Juuri ennen hänen Hintikan kuopuksen syntymää päättynyt MHL oli suunnattu ruuhkavuosissa rämpiville.

Huumorilla höystetyssä ohjelmassa vapauduttiin joukolla täydellisen perhe-elämän tavoittelusta, koska sellainen tekee ihmisestä onnettoman aivan turhaan. Ei se ole niin vakavaa, vaikka koti on välillä sotkuinen eikä sitä täydellistä joulua tullut tälläkään kertaa – muillakin on juuri samanlaista.

– Tavoitteena oli kaataa kulissit ja sanoa, että tätä tämä nyt on, ja tästä selvitään yhdessä.

Ohjelman tekemisen aikana Hintikalle tuli selväksi, että monet vanhemmat ovat turhan ankaria itselleen. He kokevat huonommuutta ja syyllisyyttä monista asioista.

– Ihaninta tuossa työssä oli, että se taakka vähän keveni. Ihmiset saivat purkaa tuntojaan ja tajuta, että minähän vedän tätä ihan hyvin.

Hintikka kannustaa vanhempia vaikka hokemaan sitä itselleen iltaisin. Lapset ovat hengissä, ruokittuja ja nukkumassa, kaikki on ihan hyvin.

Hintikka uskoo osan paineista johtuvan voimakkaasta visuaalisesta kulttuurista. Oma elämä ei aina näytä yhtä kauniilta kuin kavereiden Instagram-kuvat.

– Siihen kulissien luontiin voi humpsahtaa mukaan. Toki arjessa saa nähdä kauneutta ja ottaa kuvan siitä tulppaanivaasistakin, kunhan perusvire olisi se, että oltaisiin aidon elämän äärellä.

Hintikka kehottaa kaikkia riisumaan sankariäitiviitan ja ajattelemaan myös omaa hyvinvointia.

– Vähän sellaista ranskalaista divaanilla makoilua siihen perhe-elämän rinnalle, hän kannustaa.

Oma elämä ei aina näytä yhtä kauniilta kuin kavereiden Instagram-kuvat.

MHL:n ympärille muodostui aktiivinen verkkoyhteisö. Ohjelmaan tullut palautevyöry yllätti Hintikan. Hän tajusi, että vanhempien yhteisölle oli huutava tarve.

Hintikkaa huolestuttaa se riipaiseva yksinäisyys, jota erityisesti moni pienen vauvan äiti kokee. Hintikka toivookin, että neuvolan perhevalmennuksissa alueen vanhempia jopa lietsottaisiin vuorovaikutukseen luomalla heille vaikkapa valmiita facebook-ryhmiä ja sopimalla tapaamisia.

– Neuvolapalveluun voisi kuulua yhteisön rakentaminen. Hoitorinkiäkin siellä voisi olla, Hintikka ehdottaa.

Hänen mielestään vanhempia pitäisi suorastaan kouluttaa hoitoavun pyytämiseen. Hintikka tosin myöntää, että se on vaikeaa myös hänelle itselleen.

– Sanon aina muille, että kannattaa ottaa vastaan kaikki apu, minkä saa. Mutta silti itsekin ajattelen, että itsepä olen lapseni maailmaan saattanut, ja nyt ne on itse hoidettava, hän sanoo ja nauraa päätään puistellen.

Perhevapaiden 6+6+6 -malli olisi Hintikan mielestä loistava. Siinä molemmille vanhemmille on kiintiöity kuusi kuukautta ansiosidonnaista vanhempainrahakautta ja yksi kausi on vanhempien vapaasti jaettavissa.

Hänen mielestään isienkin olisi tärkeää ottaa vastuuta lasten ja kodin hoitamisesta.

– Olen itsekin ollut siinä tilanteessa, että olen töissä, minulla on hirveä ikävä lapsia ja syyllisyys siitä, että olen koko ajan väärässä paikassa. Mutta ei isilläkään ole helppoa, kun kotona on pieni vauva, mutta on vain pakko lähteä töihin.

– Pienten lasten isät tekevät kaikista eniten töitä, Hintikka muistuttaa.

Hänen mielestään Suomen perhevapaajärjestelmä on siitä hieno, että lasta on mahdollisuus hoitaa kotona kolmevuotiaaksi saakka. Se saa Hintikan amerikkalaiset ystävät kateellisiksi.

– Kotihoidontuki on uniikki ja hieno asia maailmassa, kyllä minä sitä kannatan. Hyvää en lähtisi huonontamaan, mutta loisin hieman uutta rakennetta.

Hintikka haluaa vaikuttaa etenkin siihen, että työtä ja perhettä voisi sovittaa yhteen jouhevammin.

Hän tekee itse erilaisia töitä mutta kokee olevansa samalla hyvinkin paljon kotiäiti, koska koti on hänelle tärkeintä maailmassa. Hänelle elämä on kokonaisuus, eikä hän näe, miksi pitäisi puhua ura- tai kotiäideistä.

– Ehkä ajattelen asiaa mummoni kautta, joka luultavasti lähti navetalle synnytyksen jälkeisenä päivänä, mutta oli silti hyvin läsnä perheessä.

Hintikan mielestä osa-aikatöiden tekeminen on yhä liian vaikeaa suomalaisessa työkulttuurissa. Hänellä on 60- tai 80-prosenttista työaikaa tekeviä ystäviä,  mutta käytännössä he tekevät siinä ajassa koko viikon työt.

– Jokin siinä ei toimi, vaikka meillä pitäisi olla teknologian suomia mahdollisuuksia tehdä työtä eri tavalla. Siinä olisi vielä paljon tehtävää.

Hintikan mielestä lapsistrategian ohjausryhmässä on hienoa päästä näkemään politiikan prosesseja läheltä. Häntä on toki kyselty mukaan myös vaaleihin.

– Kiinnostaa se kieltämättä. Katsotaan, ehkä tulevaisuudessa, Hintikka sanoo.

Mahdollisesta tulevasta puolueestaan hän ei sano vielä mitään, mutta keskustan kannattaa vedota Hintikan sukujuuriin.

Hänen äitinsä isän isä oli Maalaisliiton kansanedustaja Emil Jutila. Hänen miniänsä eli Marja Hintikan mummo Helmi Jutila oli aktiivinen kunnallispolitiikassa Mäntyharjulla.

Marja Hintikka kertoo olevansa ylpeä mummostaan, jolla oli viisi lasta ja maatila, mutta energiaa riitti etenkin perhepolitiikan asioihin.

– Kyllä se asioihin vaikuttaminen sieltä tulee, Hintikka hymyilee.

Hän muistaa hyvin myös lapsuuden kesät isänsä lapsuudenkodissa Konnevedellä. Sekin mummola oli maatilalla. Tyttö oli innokas vasikoiden hoitaja.

– Kotiin palattuani en antanut pestä vaatteitani, koska niissä oli ihana navetan haju. Äiti oli kiitollinen, Hintikka nauraa.

Rakkaus maaseutuun on säilynyt, vaikka Hintikka on asettunut perheineen Helsingin Töölöön.

Hän oli kolmevuotias ja pikkuveli vasta vauva, kun hänen perheensä muutti vanhempien töiden vuoksi Jyväskylästä Vantaalle.

– Nyt kun itselläni on pienet lapset ja mietin sitä, niin aika yksin he olivat. Asuntovaunu oli pihassa, isä rakensi taloa ja äiti hoiti lapsia.

– Nykyään yhä useammat ihmiset joutuvat muuttamaan työn perässä ja lähipiiri jää kauas. Se ei ole aina helppoa.

Haastattelu on julkaistu alunperin Suomenmaassa 19.10.2018. Lehden voit tilata täältä .