Löytyykö keskustan oljenkorsi aitoviereltä? – Yksi äänestäjäryhmä voi ratkaista puolueen tulevaisuuden
Ei enää elätä isäni pitkät pellot.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko siteerasi Lauri Tähkän biisiä Ylen puheenjohtajatentissä toukokuussa.
Hän haki ymmärrystä turvealan ahdingolle ja korosti, etteivät turvetuottajat ja koronakriisistä kärsineet kulttuurialan ammattilaiset ole toisilleen vihollisia.
Valtiovarainministerin salkkua nyt kantava Saarikko sai vielä äskettäin kulttuuriväeltä paljon kritiikkiä siitä, että hän halusi tiede- ja kulttuuriministerinä ison tukipaketin turvetuottajille.
Keskustan muuntuminen maatalousväestön eturyhmäpuolueesta yleispuolueeksi on ollut vuosikymmenien ajan menestystarina.
Viime vuosina ihmiset eivät ole kuitenkaan enää hahmottaneet, ketä keskusta edustaa ja mikä on puolueen ydintehtävä. Tilanne on antanut perussuomalaisille mahdollisuuden tunkeutua jopa niille pitkille pelloille, keskustan ydinkannatusalueille.
Keskusta onkin keskittynyt viime aikoina brändinsä vahvistamiseen. Kuntavaalien alla keskustapoliitikkojen puheet on osoitettu omalle väelle. Niistä voi haistaa ja maistaa kotimaisen maaseudun.
“Kun on kerran päässyt maistamaan elämää väljemmässä Suomessa, ei halua enää palata takaisin stressi-Suomeen.”
Helmikuussa julkistetussa keskustan monipaikkaisuusohjelmassa isojen kaupunkien valloitus laitettiin syrjään näin selvin sanoin.
Nyt herätellään ydinporukan tunnesidettä keskustaan.
Strategia on tässä kohtaa viisas, sillä keskustan äänestäjien usko horjuu.
Iltalehden teettämä kysely kertoo, että vain 53 prosenttia viime kuntavaaleissa keskustaa äänestäneistä valitsisi keskustan ehdokkaan nytkin. Keskustan kannatusta olisi valumassa kuntavaaleissa eniten juuri perussuomalaisille. 15 prosenttia keskustaa äänestäneistä valitsisi näissä kuntavaaleissa perussuomalaisten ehdokkaan.
”Ette te mitään tukia tartte. Jos ette pärjää, niin aina voi muuttaa pois”.
Ville Rannan pilapiirroksessa (Iltalehti 4.12.2020) perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon lakoniset sanat hurmaavat maaseudun asukkaat. Taustalla kihisee silloinen keskustaryhmyri, nykyinen tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen, joka kantaa maaseudulle rahasäkkejä EU:sta.
Pilapiirros upposi keskustalaisiin. Keskustan näkökulmasta on vaikea käsittää, mikä uhkakuvilla ratsastavassa populistipuolueessa viehättää. Yksi tällainen ylläpidettävien uhkakuvien ikiliikkuja on esimerkiksi bensaveron nosto.
Viime vaaleissa nähtyjä alueiden kostoja pidettiin väliaikaisina, mutta keskustan painajainen näyttää vain jatkuvan.
Keskusta joutuu kuntavaaleihin kannatusahdingossa, jossa se on kärvistellyt kevään 2019 eduskuntavaaleista lähtien. Pohjat otettiin viime elokuussa, kun eduskuntavaalikannatusta mittaava Ylen gallup antoi keskustalle 10,5 prosentin kannatuksen.
Torstaina julkaistussa Ylen kuntavaalimittauksessa kannatusta on 13 prosenttia. Siinä on 1,3 prosenttiyksikön verran loppukiriä edellisestä gallupista.
Kuntavaali-illan tulos on todennäköisesti kuitenkin parempi kuin gallupit povaavat. Siihen uskoo myös valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta.
– Olisin hämmästynyt, mikäli keskustan kannatus todella olisi niin alhainen kuin gallupeissa. Keskusta on perinteisesti ollut vahva kuntavaaleissa, ja voisin kuvitella, että valintatilanteessa ihmiset saattavat kuitenkin valita sen tutun ja turvallisen eli keskustan, Raunio sanoo.
Viime kuntavaaleissa keskusta oli puolueista kolmanneksi suurin 17,5 prosentin kannatuksella, mutta sai eniten valtuutettuja.
Keskusta on edelleen se kaikkein vahvin kuntapuolue.
Sillä on yli puolet vastuustopaikoista 80 kunnassa. Pienissä kunnissa valtuustojen ovet aukeavat pienemmillä äänimäärillä.
Koronakriisi vaikeutti ehdokashankintaa, mutta keskusta onnistui siinä jälleen puolueista parhaiten. Sillä on eniten ehdokkaita, lähes 7 000.
Kuntavaaliteemojen esillä pitäminen on ollut kaikille puolueille tahmeaa pandemian aikana.
Keskustassa saatiin kuitenkin yllättyä positiivisesti ehdokkaiden ja kunnallisjärjestöjen innokkuudesta kampanjointiin. Gallupkannatukseen suhteutettuna into olisi voinut olla vaisumpaakin.
Huumoriakin on uskallettu panna peliin huomion herättämiseksi. Kuntavaalivideoilla Saarikko ja keskustakonkari Matti Vanhanen paistelevat kananmunia.
“Mun keskusta on aina aurinkoinen puoli ylöspäin.”
Keskustan julkilausuttu tavoite on päästä näissä kuntavaaleissa samaan tulokseen kuin neljä vuotta sitten. Gallupien perusteella se olisi erittäin hyvin kiritty.
Torjuntavoittoja otetaan varmasti pienissä kunnissa, mutta maakuntien keskuskaupungeissa käydään raakoja taisteluita äänistä.
Keskustasta on korostettu, että kuntavaaleissa annetaan ääni myös politiikan toimintatavoille. Halutaanko äänestää räyhäkkäämpiä ja kokemattomampia perussuomalaisia vai sivistyspuoluetta, jonka valtuutetut hoitavat kuntalaisten asioita eleettömästi ja yhteistyökykyisesti?
Keskustalaiset ovat ammattivälittäjiä, eivät ammattivalittajia, Saarikko usein sanoo.
Keskusta ei ole silti itsekään ollut helppo hallituskumppani. Professori Raunio näkee keskustan tasapainoilevan sen kanssa, että se haluaa olla sekä vastuuta kantava että irtiottoja tekevä hallituspuolue.
– Ilmeisesti joku on keskustassa laskenut, että puolueen täytyy tuottaa mahdollisimman paljon hankaluuksia hallituksen sisällä. Että sitä kautta keskusta voisi näyttää kannattajilleen, että sen ääni kuuluu. Ilmeisesti tämä ei ole ollut oikea linjavalinta, koska kannatus ei ole noussut, professori pohtii.
Keskustaa on syytetty linjattomuudesta, koska viime vaalikaudella se oli pääministeripuolueena hyvin erilaisessa hallituksessa.
Keskusta onkin halunnut tehdä selvän pesäeron hallituksen vihervasemmistoporukkaan. Keskustan vinkkelistä puolue pyrkii erilaisissa hallituksissa tasapainoon. Viime vaalikaudella alettiin korostaa pienituloisten aseman parantamista sen jälkeen, kun talouden käänne oli saatu aikaan. Punaisemmassa hallituksessa keskusta on puolestaan profiloitunut talouskurin pitäjänä.
Keskustalla on ollut nykyhallituksessa vaikeaa, sitä ei käy kieltäminen. Sekin vaikuttaa, että keskusta on hallituksen kakkospuolueena ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1987. Pääministeripuolueen asemaan tottunut keskusta ei voi sietää apupuolueen titteliä, jota sille on oppositiosta koko ajan tarjoiltu.
Keskusta haluaisi hallituksen rakentuvan vahvan punamulta-akselin varaan, mutta siitä ei ole tullut pitävää rakennelmaa. Nykyinen SDP on keskustan makuun liian vasemmalla.
Nykyinen identiteettipolitiikan aika sopii huonosti keskustalle, joka rakentuu ideologialle, oppi-isille, asiasisällöille ja maltillisuudelle.
Puoluekentän pirstaloituminen vei puolueet syviin poteroihin, keskeltä laidoille. Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin saakka potin vei kolme suurinta puoluetta, mutta perussuomalaisten jytky pisti palikat uusiksi. Viime eduskuntavaaleissa tehtiinkin sitten historiaa, kun suurimmankin puolueen kannatus oli reippaasti alle 20 prosenttia.
Vielä ei ole täysin selvää, miten suuren uhan perussuomalaiset todellisuudessa muodostavat keskustalle kuntavaaleissa. Oppositiosta keskustan voimakkaasti haastanut Halla-ahon perussuomalaiset on eri puolue kuin Timo Soinin johtama hallituspuolue, joka sai viime kuntavaaleissa vain 8,8 prosentin kannatuksen.
Perussuomalaiset on saanut rauhassa pohjustaa sunnuntain kuntavaaleja ahkeralla kenttätyöllä. Gallupit lupailevat tälle työlle satoa.
Keskustalle on todennäköisesti odotettavissa neljäs sija, kun kärkikolmikossa ovat jossakin järjestyksessä kokoomus, perussuomalaiset ja SDP.
Kuntakenttä joutuu myllerrykseen, jos keskustan tulos jää alhaisemmaksi kuin viime kuntavaaleissa.
Keskustalaisille sellainen lopputulos olisi tietysti valtava pettymys, vaikka siihen onkin osittain henkisesti varauduttu.
Huono vaalitulos vain korostaisi sitä, että keskustassa on pakko tehdä jotain toisin.
Tätä uudistustyötä mietitään ja tehdään keskustassa jatkuvasti jo nyt. Puolueen sisäisen syväkynnön lisäksi pitäisi kuitenkin keskittyä myös siihen, että valta-asetelmista puhutaan julkisuudessa vähemmän ja Suomen tulevaisuudesta enemmän.
Keskustan pitäisi ratkaista myös vaikea kysymys siitä, onnistuuko puolueen uusi tuleminen hallitusvastuusta, vai vaatiiko se vetäytymisen oppositioon.
Politiikassa paljon on myös sattumista kiinni. SDP:n kannatus ampaisi nousuun korona-ajan pääministeripuolueena, joka luotsasi Suomea kriisistä. Toissavaalikaudella keskustasta tuli voittajaporukka Juha Sipilän ympärille rakentuneen hypen myötä.
Tuhannen taalan kysymys on tietysti se, mistä saataisiin keskustalle se uusi yllättävä tekijä, musta joutsen, joka veisi puolueen taas politiikan navaksi.
Koronakriisistä ei ole vielä ollut sellaiseksi, vaikka pandemia mullisti suomalaisten elämää niin, että keskustalaisia ajatuksia eletään nyt todeksi. Työt liikkuvat ihmisten perässä eikä toisinpäin.
Monipaikkaisuus voi olla keskustalle kantavia teemoja tulevaisuudessa, mutta vielä se ei ole satanut keskustan laariin.
Keskustan auringonlaskua ei ole kannatusahdingosta huolimatta näkyvissä, professori Raunio korostaa.
– Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että kyseessä on puolue, jolla on ollut 1990-luvun alusta alkaen useimmiten pääministerin paikka, kausilla 1991–1995, 2003–2011 ja 2015–2019. Keskusta on viimeisen 30 vuoden ajan ollut Suomessa keskeinen puolue, se ei katoa mihinkään hetkessä.
Raunio pitää silti erikoisena sitä, että keskustan kannatus on laahannut jo pari vuotta riippumatta siitä, mitä puolue tekee.
– Kuntavaaleissa on mielenkiintoista nähdä, miten nuoremmat äänestävät. Löytävätkö nuoret ihmiset keskustaa, se on varmastikin puolueen tulevaisuuden kannalta tärkeä kysymys.