Uutta tietoa aivovaltimopullistumien riskistä – "tapahtuu rakenteellista uudelleenmuovautumista"

Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa tarkasteltiin aivovaltimopullistumien biologista taustaa analysoimalla valtimon seinämän solutyyppejä ja niiden välisiä vuorovaikutuksia.

Tutkimuksessa analysoitiin yli 200 000 yksittäistä solua ihmisen aivovaltimopullistumista ja terveistä verisuonista. Aineistoa kerättiin ja analysoitiin useissa kansainvälisissä neurokirurgian huippuyksiköissä, mukaan lukien Helsingin HUSissa.

– Tulosten perusteella aivovaltimopullistuman seinämässä tapahtuu rakenteellista uudelleenmuovautumista. Verisuonen seinämää normaalisti tukevat sileälihassolut vähenevät, ja tilalle kertyy arpikudosta muodostavia fibroblasteja, HUS kertoo tiedotteessa

Nämä aktivoituneet fibroblastit muuttavat tiedotteen mukaan verisuonen seinämän rakennetta ja voivat heikentää sen kykyä kestää verenpaineen aiheuttamaa kuormitusta.

– Samalla ne liittyvät tulehdusvasteen aktivoitumiseen: makrofagit eli syöjäsolut aktivoituvat ja tuottavat sytokiineja, jotka voivat hajottaa verisuonen tukirakenteita.

– Aivovaltimopullistuman koko ei yksin kerro koko totuutta puhkeamisriskistä. Tämä tutkimus osoittaa, että pullistuman seinämän solutason muutokset voivat olla ratkaisevia siinä, miksi osa pullistumista muuttuu vaarallisiksi, dosentti ja neurokirurgi Behnam Rezai Jahromi HUSin Neurokeskuksesta kertoo.

Tulokset eivät vielä tarkoita, että yksittäisen potilaan puhkeamisriski voitaisiin ennustaa soluanalyysin perusteella, mutta ne antavat uutta suuntaa alan tutkimuksessa.